torstai 26. joulukuuta 2013

Linen stitch ja aika mones patalappupari uunista ulos


Se kuulostaa amerikkalaiselta rivitanssilta ja oli mulle ihan uusi tuttavuus: nimittäin neulomistekniikka nimeltä linen stitch. Bongasin näiden patalappujen ohjeen Jonna Hietalan Kerällä-kirjasta, ja neuloin sellaiset joululahjaksi äidille ja tädille. Lankana käytin 7 veljestä -jämäeriä, ja silmukoita oli muistaakseni 52. Kahdella värillä raidoittaessa linen stitchillä syntyy nätti ja jotenkin moderni graafinen kuvio. Patalappuihin paksu ja napakka neulos on just omiaan – toinen tälle keksimäni sovellus olisi nukkekodin matto.

Olen tainnut elämäni aikana neuloa joululahjaksi kohtuullisen monet patalaput, mutta annan tämän mielikuvituksen puutteen itselleni anteeksi. Minusta patalaput nimittäin ovat vähän samanlaisia kuin villasukat: kuluvat arjessa sen verran nopeasti, että uusille, siisteille pareille on yleensä aina tarvetta.


maanantai 23. joulukuuta 2013

Erilainen joulu

Kynttilöitä, jouluvalot ja hyasintti ikkunalla, siivottu koti ja vuoden isoin ruokakauppalasku = joulu hyvässä vauhdissa. 

Tämä joulu tulee taatusti jäämään mieleen yhtenä kummallisimmista ja erityisimmistä. Tähän asti olen viettänyt elämäni jokaisen joulun Seinäjoella lapsuudenkodissani vanhempien, sisarusten ja muun lähisuvun kanssa. Moni perinne äidin jouluruuista ala-asteella askarreltuihin susirumiin joulukoristeisiin ja hautausmaavisiitteihin on pysynyt samanlaisena niin kauan kuin voin muistaa. Siksi en voi olla olematta pikkuisen haikea, enkä tiedä, kumpaa siskoani kadehdin enemmän: sitä, joka istuu äidin lihapatojen ääressä Pohjanmaalla, vai sitä, joka päätti tehdä ex tempore -joulureissun New Yorkiin.

Me siis ihmettelemme tänä vuonna joulua kaksin Helsingissä, josta lähes kaikki ystävätkin ovat karanneet muualle. Laskettu aika on sen verran lähellä, että emme uskalla ottaa riskiä, että lapsi päättäisi alkaa syntyä joulun ruuhkajunassa.

Toisaalta jotain mukavaa on siinäkin, että kiireestä ja tungoksesta ei näinä pyhinä ole tietoakaan. Ja onneksi joulun tekee myös moni sellainen asia, joihin itse pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi se, että kämppä on siivottu (ei-stressiä-aiheuttavasti mutta riittävästi, check), paljon kynttilöitä sytytetty (check), konvehtirasia korkattu (check) ja hyasintintuoksua nuuskittu (check). Huomisen jouluruuiksi on varattu hirvipaistia ja maa-artisokkalaatikkoa Herkun ja koukun ohjeella, kinkkuvoileipiä, juustoja, kalaa, riisipuuroa, torttuja – ja tietysti lisää suklaata. Joulupäivänä ulkoistamme ruuanlaiton ravintola Sunnin väelle.

Pöytäkuusen kannoin kotiin Hakaniemen torilta, lasiset koristepallot löytyivät Granitista.

Pari pakettiakin on pienen joulukuusen alle kertynyt, mutta parhaan joululahjan saamme vähän jälkikäteen perjantaina. Meidän minityyppi hengaa vatsassa sitkeästi perätilassa: siksi jos ihmeitä ei tapahdu, hän tulee maailmaan keisarileikkauksella 27.12. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin.

Ihanaa, rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille! Kiitos, kun luette ja kommentoitte – se tekee mut joka kerta yhtä iloiseksi!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Junasukkien sovellus: junalapaset

Ah tuota taustalla näkyvää vihreää joulua...

Vauvojen junasukat ovat monille neulojille tuttuja, ja onpa niitä tässäkin blogissa tikuttu. Kuulemma sukkien vahvuus on siinä, että ne pysyvät hyvin pienissä, viuhtovissa jaloissa. Olen jo pidempään miettinyt, että sukkien ryppyvartta voisi soveltaa myös lapasiin, ja kun meidän tulevalta pikkutyypiltä sellaiset vielä puuttuivat, päätin vihdoin kokeilla.

Hyvin helppoa: rannekkeen tein siis samalla idealla kuin junasukkien varren, ainoastaan hieman lyhyempänä, ja kämmenosan ihan tavallisella lapasmeiningillä ilman peukkua. Lankana käytin äskettäisestä huiviprojektista jäänyttä vaaleanroosaa Isager Alpaca 1:tä kaksinkertaisena, silmukoita oli 40.

Mun suurin vauvanhoidollinen huoleni liittyy muuten juuri vaatteisiin: Mistä ihmeestä voin tietää, paljonko sillä pitää olla päällä?

perjantai 13. joulukuuta 2013

Seija toi havuja


Taisi olla Seija-myrskyn tekosia, että kotimatkani varrella lojui houkuttelevasti katkelleita männynoksia. Nappasin niitä muutaman mukaani ja panin Aalto-vaasiin eräänlaiseksi ennakkojoulukuuseksi, tuomaan havuntuoksua kotiin. Oksille asettelin Taikin myyjäisistä ostetut lintukoristeet.

Joulutunnelmointi on muutenkin päässyt vihdoin kunnolla käyntiin: "Maijan joululaulukombo" -niminen soittolista on ahkeralla kulutuksella Spotifyssa, ja puikoilla tekeytyy jotain pientä pakettiin. Huomenna voisin etsiä lahjaa myös itselleni Kuvataideakatemian myyjäisistä.

torstai 12. joulukuuta 2013

Itis-retken tuliainen


Eräs äitiysloman projekteistani on nimeltään "Ota Itis haltuun". Koko syksy on jo täällä idässä asuttu, mutta kertaakaan en ole tullut käyneeksi Itäkeskuksessa – jotenkin keskusta on vanhalle kalliolaiselle tuntunut tutummalta vaihtoehdolta ostosten hoitamiseen.

Eilen sitten otin metrolla suunnan itään, tarkoituksena käydä tsekkaamassa itse kauppakeskuksen lisäksi Tikata-käsityökauppaPuotinharjun ostarin Fida ja Itäkeskukseen hiljattain avattu uusi kierrätyskeskus. Reissu jäi kuitenkin lyhyeksi, kun tein heti ensimmäisestä kohteestani eli kierrätyskeskuksesta mainion löydön, jota piti lähteä roudaamaan kotiin. Olen jo pitkään ihaillut blogeissa ja sisustuslehdissä marokkolaishenkisiä (?) nahkaraheja, ja nyt löytyi juuri sellainen, hyvässä kunnossa ja ihan kohtuuhintaan (15 e). Lisäsin rahiin vähän täytettä, ja kivasti toimii olkkarin mustavalkoisella matolla.


Muutenkin uusi kierrätyskeskus oli positiivinen kokemus: rahin lisäksi ostin kaksi paitaa ja kaksi mekkoa, vaikka en tehnyt vaateosastolla kuin pikaisen haarukoinnin. Pitäkää peukkuja, että ne koon puolesta silmämääräisesti arvioidut mekot mahtuvat päälle, jahka tästä vatsasta päästään eroon...

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kookosöljy ja muita raskausajan kosmetiikkakokemuksia

Toimisi tämä varmasti ruuanlaitossakin, mutta itse olen toistaiseksi nauttinut kookosöljyä vain ulkoisesti.

Mietin ensin, että onko ihan liian terveyshippiä kirjoittaa postausta kookosöljystä. Mutta sen uhallakin on nyt pakko vähän hehkuttaa tätä tämän vuoden lempikosmetiikkatuotettani.

Kosmetiikan käytöstä raskausaikana ei Suomessa juuri saa virallisilta tahoilta ohjeistusta. Lähinnä niistä heveimmistä aineista, kuten hiusväreistä, saatetaan jotain mainita – ja siinäpä se. Esimerkiksi Tanskassa odottajia kehotetaan karsimaan kosmetiikkatuotteiden käyttöä paljon radikaalimmin, sillä niiden sisältämien kemikaalien turvallisuudesta sikiölle ei voida olla varmoja. Suomessakin aihetta on nostanut esille esimerkiksi professori Jorma Toppari jokunen vuosi sitten.

Itseäni kemikaaliasiat kiinnostavat luultavasti keskivertokansalaista enemmän, ja kiinnitän niihin melko paljon huomiota kulutusvalinnoissani. Tässäkin asiassa olen silti luonteeni mukaisesti kultaisen keskitien kulkija: pyykkäämiseen ja siivoamiseen valitsen automaattisesti miedoimpia ekotuotteita ja käytän paljon luonnonkosmetiikkaa, mutta toisaalta esimerkiksi deodoranttini, hammastahnani ja hiuslakkani ovat ihan tavallista markettikamaa.

Raskausajan kosmetiikankäyttöön otin osviittaa Anja Nystenin kirjasta Kemikaalikimara lapsiperheille. Päätin luopua kaikesta ekstrakosmetiikasta, jota ilmankin pärjään mainiosti: lopetin esimerkiksi kynsien lakkaamisen, ja hajuvettä olen suihkinut vain juhlahetkinä. Hiusten värjäyksen olin jo aiemmin karsinut minimiin (mulla on pohjalla oma ruskea väri, johon otan raitoja muutaman kerran vuodessa). Nyt olen vain sinnitellyt vielä vähän pidempään ilman kampaajakäyntiä. 

Kaikkein tarkin olen ollut niiden tuotteiden kanssa, joita levitän iholleni isoissa määrin, eli kasvo- ja vartalovoiteiden. Vaihdoin naamarasvani i+m-merkkiseen tuoksuttomaan luonnonkosmetiikkarasvaan, joka ei sisällä eteerisiä öljyjä (niitäkin Nysten kehottaa kirjassaan välttämään). Kesällä taas käytin vain lapsille suunnattuja, mieluiten fysikaalisen suojan sisältäviä aurinkorasvoja. 

Ja nyt päästään siihen kookosöljyyn, joka on siis tänä vuonna toiminut pääasiallisena vartalovoiteenani – kaikki sellainen, jota voi syödä, on luonnollisesti turvallista myös iholla. Kuvittelin ensin, että kookosöljyllä lotraaminen olisi sottaista eikä se imeytyisi kunnolla. Sottaamisvaara oli kuitenkin olemassa lähinnä kesällä, jolloin öljy pysyi nestemäisenä: tähän aikaan vuodesta se on jähmeää ja voidemaista. Ja ainakin mun ihooni öljy hulahtaa tehokkaasti eikä tahmaa. 

Olen hieronut kookosöljyä myös kasvaneeseen mahaani, ja raskausarpisaldoni on toistaiseksi nolla. Bonuksena tuoksun iltaisin kookospullalta (mikä toki ilahduttaa vain meitä, jotka tykkäämme kookosleivonnaisista). Ja mikä parasta, luomukookosöljyä ei tarvitse lähteä hakemaan ekokaupasta: sitä löytyy ihan tuon meidän lähi-K-kaupan ruokahyllystä.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ravintola Zorbaksesta, päivää!

Kukkateline löytyi kympillä tamperelaisesta Kätkö Vintagesta. Ihana liike: alakerran huonekaluosastolta olisin voinut ostaa about kaiken, ellei budjetti panisi vastaan.

Sisustaminen on meidän taloudessa selkeästi minun harrastukseni. Siipallakin on kyllä mielipiteitä – jos niitä muistan kysellä – mutta useimmiten kodin hankinnat ja tuunaukset ovat meikäläisen projekteja. Makumme menevät onneksi suht hyvin yksiin, vaikka siippa pitää selkeästi minimalistisemmasta tyylistä kuin minä. (Jos kukaan ei toppuuttelisi, täyttäisin kodin aika nopeasti kynttilänjaloilla, lampuillla, tyynyillä, vilteillä ja koriste-esineillä.)

Vuosien yhteiselosta huolimatta välillä tulee myös pieniä ristiriitatilanteita, kun jokin mun mielestäni aivan mahtava esine ei toisen makuun uppoakaan. Pari viikkoa sitten Tampereen-reissulla kävin ensimmäistä kertaa Tammelan torin laidalla Kätkö Vintage -liikkeessä, josta ostin pienen sievän 1950-luvun henkisen kukkatelineen.

Helsinkiin päästyämme hankin telineeseen roikkuvan muratin ja mallailin sitä paraatipaikalle olohuoneen seinälle. Asuinkumppanin kommentti: "Ihan kuin oltais jossain kreikkalaisessa ravintolassa." Hmmm. Musta kukkateline muratteineen on edelleen MAAILMAN KAUNEIN, mutta taivuin sijoittamaan sen lopulta vähän vähemmän kriittiselle paikalle lapsen huoneeseen.

Tähän asti olen saanut kaikki elämäni muratit hengiltä, mutta jostain syystä lankean tähän kasviin aina uudestaan. Hoitovinkkejä otetaan vastaan...