maanantai 18. kesäkuuta 2018

Yhdet junasukat eli toisen lapsen kohtalo


Voi pikkuveli-parkaa. Tässä vaiheessa edellistä raskautta olin tehnyt Elsalle jo ainakin vaunupeiton, lapasetpinnasängyn päiväpeiton, junasukat ja neuletakin. Mitä on kuopus saanut? No yhdet hätäpäissään neulotut junasukat, kun havahduin siihen, että pitää hänelläkin edes jotain äidin tekemää olla.

Syytän – paitsi vähäisempää kässäilyaikaa – myös tietynlaista järkevöitymistä. Toisen naperon kanssa hahmottaa huomattavasti paremmin, mitkä kamppeet oikeasti ovat tarpeellisia (esimerkiksi se pinnasängyn päiväpeitto jäi, krhm, aika vähäiselle käytölle). Tämä pätee kaikkiin vauvahankintoihin: nyt tiedän, mihin satsata ja missä säästää. Itse panostan mieluusti esimerkiksi vaunuihin (autottomassa perheessä ne ovat kovalla käytöllä) ja kivoihin sekä käteviin imetysvaatteisiin (tekee julkisilla paikoilla luuhaamisesta huomattavasti kivempaa). Sen sijaan esimerkiksi vauvan vaatteet on tälläkin kierroksella hankittu 95-prosenttisesti käytettyinä.

Sitä paitsi vaikka pikkuveljeä ei hukutettaisi äidin neulomuksiin, hän saa sen sijaan jotain hyödyllisempää: isosiskon kouluttamat vanhemmat, jotka ovat toivon mukaan ainakin pykälän rennompia ja järkevämpiä kuin ensimmäisellä kierroksella. Ja sen isosiskon, tietty.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Elämän merkkejä (ja pieni sohva parvekkeelle)

Uuden sohvan lisäksi parvekkeen sisustukseen kuuluu Hayn Don't Leave Me -pikkupöytä, kukkahyllyn virkaa toimittava vanha cd-hylly ja Etolasta ostettu muovimatto. Äiti valitsi pelargoniat, nelivuotias henkilökohtaisen amppelimansikkansa. 

Jospa sitä taas kaivaisi tämän blogin naftaliinista? Näitä suunnittelemattomia taukoja näyttää nyt tulevan – hui, miten pitkäksi tämäkin venyi – mutta se ei johdu siitä, etteikö olisi halua kirjoittaa. Aloittaminen ja ennen kaikkea kuvien ottaminen arkihulinan keskellä vain tuppaa olemaan välillä ylitsepääsemätöntä.

Mutta nyt aikaa taas on, ainakin tovin. Mulla alkoi nimittäin viime viikolla vähän pidempi vapaa, sellainen äitiys-alkuinen. Heinäkuussa meidän perhe kasvaa pikkuveljellä, jos kaikki hyvin menee. Siihen asti yritän sopivassa suhteessa lepäillä ja lyhentää tehtävälistaa, jolta toistaiseksi on suoritettu muun muassa pedikyyri ja vauvanvaatteiden pesu, edessä vielä muun muassa vaunujen hankinta ja paperivalokuvien teettäminen noin viiden vuoden arkistoista (huh).

Raskaus on ollut onneksi aika helppo ja vaivaton, jumppakortinkin laitoin tauolle vasta kesäkuun alusta. Toki tuleva kahden lapsen arki vähän jännittää, mutta lasken sen varaan, että tämä neljän ja puolen vuoden ikäero (ja esikoisen jääminen päiväkotiin osaksi viikkoa) auttaa ainakin jonkin verran. Ja luin jostain, että isosisko-pikkuveli-yhdistelmä olisi sisaruksista kaikkein vähiten riitaisa – hah, toivotaan todella niin!

Pesänrakennusvietti on herännyt ainakin sen verran, että kotona on kevään aikana ollut kaikenlaista pientä sisustusprojektia. Esiteltäköön niistä ensimmäisenä parveke.

Meidän kapea ja lasittamaton parveke on ollut aina vähän alihyödynnetty. Tähän asti siellä on ollut pari roskalavalta dyykattua tuolia, joilla on kyllä juotu satunnaiset aamukahvit mutta jotka eivät suoranaisesti ole kutsuneet hengailuun. Arvoin pitkään, olisiko parvekkeelle parempi hankkia pieni ruokaryhmä vai sohva. Lopulta asian ratkaisi se, että törmäsin Jotexin valikoimissa superkivaan Menton-pikkusohvaan, joka mitoiltaan oli meidän parvekkeelle just passeli. Ja tyylikin sopii hyvin 1950-luvun talon henkeen ja muun kodin sisustukseen.

Ompelin sohvalle vielä muutaman tyynyn Eurokankaasta ostetusta, kosteutta kestävästä kankaasta. Ja kyllä, nyt parvekkeella on tullut hengailtua ihan eri tavalla kuin ennen. Erityisen kiva paikka se on iltaisin, kun päivän pahin paahde on mennyt.

Loppukesästä tuohon nurkkaan pitäisi mahduttaa vielä parvekevaunut. Jännää!