tiistai 16. huhtikuuta 2013

Vision ja todellisuuden suhteesta (ja yksi tuubihuivi)

Tällainen siitä tuli. Ei ihan alkuperäisen ajatuksen mukainen, mutta kelpo keväthuivi kumminkin.

Aina välillä mulla on päässä VISIO. Visio täydellisestä lapasparista tai just tietynlaisesta villatakista. Aina joskus se visio myös välittyy puikoille ja lopputulos on sitä, mitä pitikin. Ja joskus sitten ei.

Aloin jo viime kesänä neuloa harmaasta puuvillalangasta laatikkomallista, leveähköä paitaa. Ajatuksena oli tehdä kapeita raitoja ja käyttää niissä kahta melkein samansävyistä harmaata, jolloin ne ikään kuin sulautuisivat yhteen. No, eivät ne ihan sulautuneet, eikä koko tekele muutenkaan näyttänyt siltä miltä piti. Takakappaleen neulottuani, etukappaleen puolivälissä, oli pakko myöntää, etten koskaan tule käyttämään tätä paitaa.


Niin pitkälle päästyäni en kuitenkaan raaskinut purkaakaan, joten päätin keksiä etu- ja takakappaleille uuden käyttötarkoituksen. Kahdesta suorasta pötkylästä olisi voinut tehdä esimerkiksi tyynyn, mutta mä päädyin (luonnollisesti) iänikuiseen tuubihuiviini. Lopulta homma meni ympäri vielä sikälikin, että valitsin nurjaksi puoleksi aikomani pinnan päällimmäiseksi – siinä ne harmaat lopulta sulautuivat nätimmin yhteen.

Ja tulipahan opeteltua myös kokonaan uusi käsityötekniikka eli silmukoiminen: yhdistin siis kappaleet  yhdeksi pitkäksi pötkyläksi silmukoimalla, ompelin putkiloksi ja kiinnitin putkilon päät yhteen.


(Ja silmukoiminen! Wo-hou! Sauma ilman saumaa! En moista hienostuneisuutta tiennyt olevan olemassakaan. Pari nettitutoriaalia ja muutaman kirosanan homman hiffaaminen kyllä vaati.)

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Tunnustatko väriä?


Toisilla ihmisillä on omat tunnusvärinsä: sellaiset, joista muut sanovat automaattisesti, että "ihan sun värinen". Joten kun ystäväni Mervi toivoi itselleen mehiläispesämyssyä, tiesin heti, millaisia sävyjä lähden hakemaan: liilaa, violettia, fuksiaa, tummanpunaista. Sopiva violetti löytyi Abuelita Merino Worsted -langasta, ja valitettavasti näyttää siltä, että pipoa ehtii vielä käyttääkin tänä keväänä (anteeksi, tiedän, että kaikki valittavat säästä nyt rasittavuuteen asti, mutta kun...).

Pipo mätsää toivon mukaan hyvin myös näihin lapasiin, jotka niinikään päätyivät samalle violetin ystävälle.

(Aloin muuten miettiä, mitkä ovat omia tunnusvärejäni, ja päädyin siihen, että tämän blogin perusteella ainakin HARMAA. Että ihan syyttä tässä valitetaan sään ankeudesta.)

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Yhtä juhlaa vaan


Ostin lauantaiaamuna neilikkakimpun torilta. Sitten kävi niin, että päivän aikana meillä kävi parikin kyläilijäporukkaa, jotka molemmat toivat kukkia mukanaan. Nyt keittiössä näyttää siltä kuin eilen olisi ollut isommatkin juhlat. Arvostan!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kevätpäivän soundtrack

Tähän aikaan vuodesta mulla alkaa aina soida päässä tämä biisi – kiitos nuoruus ja Sairaan kaunis maailma -elokuva. Näihin sointuihin, näihin tunnelmiin: oikein mahtavaa viikonloppua!


torstai 4. huhtikuuta 2013

Menkää ja ostakaa marmoria

Minun marmorilöydöstäni tuli teline vaihtuvalle korttinäyttelylle. Tämä kuva on peräisin Nelli Palomäen taannoisesta hienosta näyttelystä Valokuvataiteen museossa.

Kirppisten tädit ovat joskus harmillisen tarkkasilmäisiä trendihaukkoja. Ne bongaavat ihan liian aikaisin, että ahaa, nyt noita Finelin emalikulhoja ja pärekoreja metsästävät kaikki – ja osaavat hinnoitellakin ne sen mukaan. Yksi viime aikojen trendi, jota kirppiksillä ei ehkä kuitenkaan vielä olla tajuttu, on marmori.

(Kyllä, jos et ole huomannut, niin marmori on nyt in. Sen näkee esimerkiksi täältä ja täältä, ja myös allaolevasta Divaanin sivusta).


Viime viikonlopun kirppiskierroksella Seinäjoella marmorituotteissa olisi ollut, mistä valita. Oli muutamalla eurolla marmorista kulhoa, talouspaperitelinettä ja kynttilänjalkaa. Minä hillitsin kuitenkin itseni ja ostin vain kuvan paperitelineen puolellatoista eurolla (vai onko se lautasliinateline?). Kummasti vain marmorikin – jota viisi vuotta sitten ei olisi luultavasti tullut mieleenkään hankkia kotiin – alkaa näyttää kauniilta, kun se sattuu silmään siellä sun täällä.

Nyt siis bongaamaan marmoria kirppiksiltä, kun vielä halvalla saa (elleivät sitten Seinäjoen Fidan kunnianarvoisat tädit satu lukemaan tätä blogia).

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Raikas Rörstrand


Vuonna 1726 perustettu ruotsalainen Rörstrand on vähän niin kuin naapureiden Arabia. Moni tunnistaa heidän tuotteistaan ainakin sinivalkoiset Mon Amie -astiat, ja hiljattain merkki pääsi uutisiin tehtyään yhteistyömalliston vaatemerkki Filippa K:n kanssa.

Silloin tällöin Rörstrandin astioihin törmää myös suomalaisilla kirpputoreilla. Pääsiäislomalla bongasin Seinäjoen SPR:n kirppikseltä kaksi merkin tarjoiluvatia (15 ja 18 e), joissa oli kaunis sinikeltainen kuviointi. Malli oli nimeltään Svea, mutta en googlaamalla löytänyt siitä enempää tietoa. Ihan hauskaa vaihtelua patrioottiseen astiakaappiini – sieltä nimittäin löytyy lähinnä Iittalaa, Arabiaa ja Marimekkoa. Fanitan kotimaista astiasuunnittelua, eikä mulle siksi tule koskaan oikeastaan mieleenkään hankkia mitään muuta.


Myönnettävä silti on, että kyllä ne naapuritkin osaavat. Rörstrandin lisäksi olen joskus ihastellut myös näitä Gustavsbergin vihreävalkoisia Berså-astioita (kuva täältä).

Löytyykö teistä ruotsalaismerkkien ystäviä?