lauantai 20. heinäkuuta 2013

Tuoretta syötävää ja vähemmän tuoretta kuultavaa


Onni on ämpärillinen Saimaalta poimittuja mustikoita. Ja anoppi, joka poimi noin kaksi kolmannesta sen ämpärin sisällöstä. Tulevien kuukausien aamupalajugurttilisukkeet – check.

Kesällä syön järkyttävät määrät tuoreita marjoja ja hedelmiä. Torilta hamstraan lähes päivittäin kirsikoita, pensasmustikoita tai mansikoita ja kaupasta nektariineja, joita kuluu helposti neljäkin päivässä. Pikkuisen joskus huolettaa, miten paljon ulkomaisissa marjoissa ja hedelmissä mahtaa olla torjunta-aineita ja muita myrkkyjä (luomun metsästämiseen olen liian laiska). Veikkaan kuitenkin, että tämä on huolenaiheista typerimmästä päästä ja niitä asioita, joissa hyödyt eli hyvät terveysvaikutukset kumoavat mahdolliset haitat.

Marjojen popsimisen lisäksi kesän ilahduttavia asioita on ollut tämä Spotify-soittolista, josta olen löytänyt monia teinivuosien unohdettuja lempibiisejäni. 1990-luvun indienörtit, olkaa hyvät:

https://play.spotify.com/user/dicanius/playlist/0XdhKaK0qx7wQPX4YtHuMf

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Rottinkirakkautta ja (hyvää) muuttoangstia


Kärsin koko ajan pahenevasta "joko pääsee muuttamaan" -angstista. Nykyisessä kämpässä ei huvita tehdä oikein mitään (esimerkiksi siivota), kun päässään järjestää ja sisustaa jo tulevaa kotia. Mihin huoneeseen valkoinen pikkupöytä sopii? Pannaanko lipasto kierrätykseen vai otetaanko mukaan? Tarvitaanko olohuoneeseen verhotankoa?

Ja ennen kaikkea: minne sijoitetaan uusi rottinkituoli?! 

Perinteiset rottinkikalusteet ovat syystä tai toisesta aina miellyttäneet silmääni, ja viime vuosina ne ovat tehneet uutta tulemista myös sisustuslehdissä (varma merkki tuotteen trendikkyydestä lienee se, että Ikeallakin on siitä oma versionsa). Tämän tuolin löysin tänään Mäkelänkadun Emmauksesta hintaan 20 e.  Seuraavaksi askartelen siihen istuintyynyn: ehkä jostain graafisen mustavalkoisesta kankaasta, jotta kotoisasti kulunut tuoli saa vähän modernimpaa sävyä.

Siinä mielessä tiedän olevani onnekas, että muuttoangstini on lähinnä malttamattomuutta: musta itse muuttaminen on mukavaa puuhaa (kyllä, luit oikein). Kamojen karsiminen ja pakkaaminen on puhdistava kokemus, ja tavaroita paikoilleen laittaessa taas kodin logistiikan ja sisustukseen saa rakentaa uudelleen A:sta alkaen. Insinöörinaivoni tykkäävät.

Sitä paitsi pienikokoisena naisihmisenä olemisen etuja on se, että pesukoneen kantaa yleensä yläkertaan joku muu kuin minä.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Pimp my Klippan

Onko se uusi sohva? Ei, vaan vanha kunnon Klippanimme uusilla koivilla!

Taas kerran tuli todistettua, että meikäläinen ei osaa nettishoppailla. Vierailin Prettypegsin verkkokaupassa ensimmäistä kertaa jo parisen vuotta sitten, ja olen miettinyt sohvamme tuunaamista uusilla jaloilla siitä asti – mutta vasta kun törmäsin samaisiin sohvanjalkoihin livenä Tukholman Designtorgetissa, sain aikaiseksi ostettua ne.

Bongasin Prettypegsin aikoinani muistaakseni Dekosta. Kyseessä on ruotsalainen firma, joka suunnittelee ja valmistaa Ikean sohviin sopivia jalkoja, joilla tutun huonekalun ilmettä voi uudistaa. Minun valintani olivat tiikinväriset Carl-jalat, jotka toivon mukaan antavat Klippan-sohvallemme pikkuisen 1950-lukulaista fiilistä. Pakkauksessa oli mukana tarvittavat kiinnitysvermeet, ja jalat oli äärimmäisen yksinkertaista ruuvata paikoilleen.

Tässä alkuperäinen sohvanjalka...

...ja tässä uusi fiftarivibainen.

Sohva on kodissamme sellaisia "tämän kanssa on vain elettävä" -asioita. Se on ihan ok ja toimiva, mutta silti haaveilen säännöllisesti isommasta, mukavammasta ja vähemmän... no, ikeasta versiosta. Uuteen asuntoon sellainen olisi tietysti kätevä hankkia, mutta budjetti ei taida antaa periksi – semminkin, kun haluaisin uuden sohvan olevan oikeasti ihana ja laadukas loppelämän hankinta (eli luultavasti yhtä kuin kallis). Toistaiseksi saan siis tyytyä tähän viidenkympin kasvojenkohotukseen.

Ikean sohvien tuunaamiseen löytyy muuten verkosta muitakin vaihtoehtoja: jossain vaiheessa harkitsin myös tällaista Bemzin kangashuppua sohvallemme (kuva Bemzin verkkokaupasta).


lauantai 6. heinäkuuta 2013

Ahvenanmaalta Södermalmille ja takaisin

Oli siellä reissussa ihmisiäkin. Mutta koska en viitsinyt asettaa lomaseurueelle paineita poseeraamisesta, tässä vain korkkaamista odottava illallinen ja hulppea maisema mökkiterassilta.

Hohoi, huutelee lomalainen! Täällä ollaan vielä, juuri kotiutuneena reissusta Ahvenanmaalle ja Tukholmaan. Koska valitettavasti en ole sellainen bloggaaja, joka muistaisi kuljettaa kameraa mukanaaan, postauksen kuva-anti jää hieman köyhäksi – mutta joka tapauksessa luvassa pari koottua matkatärppiä.

No ensin oli Ahvenanmaa. Jossa, häpeän tunnustaa, en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Ei saaresta tälläkään kertaa syntynyt kovin kattavaa kuvaa, sillä ajoimme Maarianhaminasta vuokra-autolla suoraan määränpäähämme Havsviddeniin. Se on eräänlainen mökkikylän ja hotellin yhdistelmä Getassa saaren pohjoisosassa: tyylikkäästi sisustettuja, hulppeita kalliohuviloita huikeissa maisemissa ja lisäksi jonkin verran hotellihuoneita.  Käytännössä delux-mökkielämää, jossa aamu alkoi ihanalla hotelliaamiaisella, jatkui saunassa ja porealtaassa, josta tassuteltiin paksuun kylpytakkiin kietoutuneena takaisin mökkiin ja päätettiin ilta omalla terassilla nautittuun illalliseen.

Hurrrjan kallista, mutta myös hurrrjan ihanaa. Oikeastihan olen sellaisen perinteisen "kannetaan puita ja pestään perunoita järvessä" -mökkielämän kannattaja, mutta vaihteeksi hauskaa tämäkin.

Peace! Tämä oli AINUT julkaisukelpoinen kuva, joka tarttui kameraan Tukholmasta, Urban Delin terassilta. Hyvän loman merkki, sanon minä.

Kolmen päivän jälkeen jatkettiin Ahvenanmaalta matkaa Tukholmaan. Tiedän, että jokainen itseään kunnioittava reissaaja etsii nykyään majoituksensa Airbnb:stä, mutta me menimme silti miljoonatta kertaa Scandic Malmeniin. Koska a) se nyt vaan on niin helppo varata yhdessä laivamatkojen kanssa, ja b) se nyt vaan sijaitsee keskellä kaikkea sitä, mikä Tukholmassa on parasta: Södermalmin huvittavan cooleja hipstereitä, ihania ruokapaikkoja ja söpöjä putiikkeja.

Lähinnä mekin vain syötiin, juotiin ja hengattiin. Jos tänä kesänä olet Söderissä, kannattaa ainakin käydä...

...nauttimassa mainio katkarapusalaatti Nytorgetin Urban Delin terassilla.
...maistelemassa suolaisia galetteja ja makeita crepejä Á la Crêpessä.
...ihmettelemässä kauniita thaikkuannoksia ja kreisin kitchiä sisustusta Koh Phanganissa
...lounastamassa ja kurkkimassa maisemia kasvisravintola Herman'sissa.

Vaikka budjettimme on tällä hetkellä aika remonttirajoitteinen, hieman uskaltauduin ostoksillekin. Kivoja uusia bongauksia olivat esimerkiksi sisustus/lahjatavaraputiikki nimeltä Verkstan sekä afrikkalaisia tekstiilejä ja laukkuja myyvä Colours of Africa. Vanhoista suosikeista kiersin läpi muun muassa Designtorgetin ja Stockholms Stadsmissionin kirppiksen.

Niin ja poistuttiin me todistettavasti Södermalmiltakin ainakin pari kertaa: Moderna Museetin poptaide-näyttelyyn ja Helmut Newtonin kuvia katsomaan Fotografiskaan. Suositeltavia molemmat. Yhtenä iltana myös illastettiin Östermalmilla Emma's Designbloggin Tukholma-oppaasta bongaamassani ravintola Voltissa. Ihana paikka, hyvä palvelu, ruoka kevyesti kikkailevaa mutta silti ehdottomasti kokeilemisen arvoista.

Aivan liian usein kuulee ihmisten sanovan, että he eivät ole olleet Tukholmassa päiväristeilyjä pidempään. Se on kuulkaa ihana kaupunki: varsinkin, kun poistuu pakollisesta vanhasta kaupungista ja Drottninggatanilta. Minun seuraava haaveeni olisi päästä tutustumaan Tukholman saaristoon.

(Sitä paitsi kuulun siihen ihmisryhmään, joka tykkää laivalla matkustamisesta: jos laskee pois ördäämisen, siinä on jotain mukavan rauhoittavaa ja nostalgista. Muinoin jossain lehtijutussa listattiin ääniä, jotka ovat kaikille suomalaisille tuttuja. Yksi niistä oli tax freen kilinä, kun ruotsinlaiva lähtee liikkeelle. Sinäkin kuulet sen nyt päässäsi, vai mitä?)