torstai 24. marraskuuta 2011

Arviointiongelmia

Lankalaatikon aarteita -linjalla jatketaan: pipolankana muun muassa viime
kesän villasukkaprojektista ylijäänyttä Nallea.

Vaikka lähipiirissäni on useita lapsia, en lopulta neulo lastenvaatteita kovin usein – lähinnä ehkä siksi, että innokkaita neulojia löytyy myös iso- ja isoisovanhemmista. Lapsille on toisaalta helppo tehdä vaatteita, sillä pieni neulomus valmistuu nopeasti eikä istuvuuden kanssa ole yhtä tarkkaa kuin aikuisilla. Toisaalta se taas on vaikeaa, sillä kokoa on hankalampi arvioida: sentteinä ilmoitetuista mitoista ei lapseton tule hullua hurskaammaksi, ja ikävuosina mitatut kootkin voivat kokemukseni mukaan heittää aika paljon.

Meidän perheessä kokojen arvioimista vaikeuttaa vielä sukuperintönä kulkeva isopäisyys (tämä ei ole vitsi), jonka takia valmiista mitoituksista ei ole senkään vertaa iloa. Niinpä metsään mentiin, kun lähdin neulomaan näppituntumalla pipoa kaksivuotiaalle veljentytölle: pienihän siitä tuli. Onneksi perässä tulee puolivuotias pikkusisko, jolle pipo voi sopia paremmin, jos ei tänä talvena niin ehkä ainakin seuraavana...

Ohjeen sovelsin jostakin Modan myssyohjeesta. Pipon sisälle ompelin trikookankaisen vuorikappaleen, koska muistan elävästi, miten ärsyttävää lapsena oli, jos pipo kutitti otsalta.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kaunistettu eteinen


Kotimaisen Kaunisteen tekstiilit ja Matti Pikkujämsän kuvitukset ovat viime vuosina olleet näkyvästi esillä monissa sisustusblogeissa, niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin. Ja koska niiden nostalginen naivistisuus miellyttää myös minun silmääni, ostin reilu viikko sitten Pinosta Pikkujämsän Kaunisteelle suunnitteleman kala-aiheisen kalenterijulisteen.

Samalla kuosilla oli kaupan myös keittiöpyyhkeitä, mutta jotenkin tuntui mukavammalta ajatukselta säilyttää ensi vuosi rypyttömänä ja rasvatahrattomana. Sopivat kehyksetkin sattuivat löytymään kotoa, samoin kuin valmis ruuvinpaikka eteisen seinältä. Kismet.

Olenko se vain minä, vai tuntuuko 2012 jotenkin älyttömän... paljolta?

lauantai 19. marraskuuta 2011

Olalle vie!


Luultavasti olen joskus maininnut fiksaationi laukkuihin. Siksi ei liene yllätys, mihin päätin käyttää taannoin takiksi tuunaamani nahkamekon helmapalan. Ompelukone upposi pehmeään nahkaan kuin unelma, ja mekon vyöstä sain laukkuun kätevästi olkahihnat.


Ompelin laukkuun myös vuorin harmaasta teddykarvasta, joka oli jäänyt yli aiemmista ompeluprojekteista. Näin kassista tuli vähän tukevampi (ja ystävieni mielestä sennäköinen, että siellä pitäisi kuljettaa pientä koiraa).


Alitajuisena inspiraationa taisi toimia tämä Swedish Hasbeensin Bag for Life -laukku, jota olen tyyliblogeissa joskus ihaillut. Nätti se on yhä, mutta hassumpi ei tullut omastakaan kassistani.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Tunnelma katossa


Tänä vuonna en näköjään kestänyt edes niin pitkään kuin viime vuonna. Jouluvalot (eli talven tunnelmavalot, joina niitä jälleen markkinoin itselleni ja lähipiirilleni) ripustettiin kattoon jo viikko sitten. Ja kyllä niistä vaan tulee hyvä mieli! Tekisi mieli pitää niitä päällä yölläkin, että aamulla saisi tassutella suoraan tunnelmavalaistuun keittiöön.

Kiitos myös kiltille siipalle, joka valot ripusti. Vaikka yleensä ottaen kannatan kotitöiden tasavertaista jakamista, ripustusasioissa ne ylimääräiset kaksikymmentä senttiä ovat usein aika ratkaiseva tekijä.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Harmaa + harmaa


Herkku ja Koukku -blogin Heta totesi hiljattain harmaat raitasukat neulottuaan, että eivät tainneet olla ensimmäiset. Heta, yhtä mielikuvituksellisella linjalla mennään täälläkin: minä sain juuri valmiiksi elämäni aika-monennennet harmaat lapaset. Toisaalta jos tavoitteena on käyttää varastoon kertyneitä langanloppuja, ja on viime vuosina innostunut harmaasta yhtä paljon kuin minä, vaihtoehtoja ei kauheasti ole. Käytin kahta melko samansävyistä harmaata ja tein ihan ohuita yhden kerroksen raitoja. Lapaset sai isosisko.

Hyvää viikonloppua! Minä aion tänään juhlistaa tällä viikolla allekirjoittamaani vakituista työsopimusta Artekin varaston alennusmyynnissä tai jossain törkeänkalliissa vaatekaupassa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kiusataan minimalistia


Jos valta olisi yksin minulla, olisi kotimme sisustus jonkin verran koristeellisempi ja romanttisempi – haaveilen kroonisesti esimerkiksi virkatusta pitsisestä sängynpeitosta. Mutta koska asuinkumppanini viihtyy huomattavasti minimalistisemmassa ympäristössä, armahdan häntä (ainakin välillä).

Tämän söpöstelyn uskaltauduin hankkimaan, koska sille löytyi paikka makuuhuoneen lipaston päältä. Se taas on meikäläisen tälläytymisnurkkaus, jossa kyseinen minimalisti harvemmin liikkuu. Ruusutarjotin löytyi Emmauksesta hintaan 6 euroa.

Söpöistä viikon jatkoa ystävät!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Off-season

Takki Emmaus, silkkipaita Uff, kaulahuivi itse tehty, farkut Levi's Curve ID, tennarit Vagabond.

Yksi asia, joka erottaa kirppisshoppailun vaatekaupoissa kiertelystä, on sesongittomuus: harvalla kirpputorilla eletään vuodenaikojen mukaan. Ympäri vuoden on tarjolla niin kesämekkoa kuin villakangastakkiakin, ja kun täydellisen löydön tekee, se on paras ostaa heti, vaikka tietäisi, ettei vaatteelle ole puoleen vuoteen käyttöä.

Olen vuoden verran metsästänyt kirppiksiltä (heikoin tuloksin) kivaa nahkatakkia: hyvin istuvaa ja jakkumaista, jonka voisi kesällä pukea mekon tai t-paidan pariksi. Valikoimissa on kuitenkin ollut lähinnä massiivisia taksikuskin nahkapusakoita tai pitkiä 1960-luvun takkeja leveillä kauluksilla.

Perjantaina Mäkelänkadun Emmauksessa silmäni sattuivat vaaleaan nahkavaatteeseen, joka tarkemmin katsottuna osoittautui Friitalan pitkähihaiseksi nahkamekoksi. Otin tuunausriskin, maksoin mekosta 9 euroa ja kotona pätkäisin siitä helman pois. Koska nappilista ulottui sopivasti vyötärön korkeudelle, mekosta tuli erinomainen nahkatakki.

Nahka oli sen verran ohutta, että helman pystyi huolittelemaan tavallisella ompelukoneella, mikä oli iloinen yllätys – en ole nahkaompelua kokeillut Husqvarnallani aiemmin. Vielä pitäisi keksiä ylijääneelle helmapalalle hyötykäyttöä!

Tässä mekko alkuperäisessä asussaan. Kohtuukasaria.

Ja nyt pakataan takki kesävaatelaatikkoon ensi kevättä odottamaan. Minun puolestani talvi ja pakkaset saisivat jo tulla.