Joku viisas sanoi minulle viime vuonna: älä ajattele niitä jouluvaloina, ajattele niitä talven tunnelmavaloina. Tämä siis silloin, kun tuskailin, onko marraskuussa liian aikaista ripustaa jouluvaloja. Tänä vuonna päätin, että saan virittää ne justiinsa silloin kuin tykkään. Se hetki tuli tänään.
Aloitin jouluun valmistautumisen myös istuttamalla anopilta lahjaksi saadun amarylliksensipulin. Viime vuonna vastaavasta sipulista kasvoi metrin mittainen, hervoton varsi, joka kyllä lopulta kukki mutta näytti kohtuullisen urpolta. Toivotaan, että tänä vuonna onnistun paremmin. Alku ei ollut sikäli lupaava, että jouduin istuttamaan sipulin lasikulhoon, koska sopivaa ruukkua ei löytynyt....
Tähän jouluvarustelu omalta kohdaltani taitaa sitten jäädäkin. Vaikka joulusta tykkäänkin, en ole vielä kasvanut niin aikuiseksi, että omistaisin joulukoristeita, joululiinoja tai muuta sesonkiin kuuluvaa tilpehööriä. Tuntuu lähinnä tylsältä ja puuduttavalta, kun kaikki sisustuslehdet tursuavat parhaillaan joulukrääsää. Ainoastaan valkoiseksi maalattu himmeli uusimmassa Dekossa herätti mussa jonkinlaista mielenkiintoa.
Ehkä innostun koristelusta tosissani sitten, kun vietän ensimmäistä kertaa joulua omassa kodissani. Toistaiseksi karkaan yhä vanhempieni kuusen ja tonttukuvien ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti