Nuo nokkelat norjalaiset

Oslon-matkan hauskin löytö oli - hämmentävää kyllä - paikallisen Pelastusarmeijan käsialaa. Kirjakaupassa myytiin muistivihkoja, joiden kannet oli otettu vanhoista kirjoista, ja kirjanmerkkejä, jotka oli askarreltu nahkaisten opusten selkämyksistä. Ja tätä nokkelaa kierrätysdesignia tuotti siis norjalainen Freselsarmeen.

Ostin itselleni muistivihon jännittävällä otsikolla Sally Baxter i Canada. Aion askarrella siitä kalenterin ensi vuodeksi. Siippa puolestaan sai tuliaisiksi kirjanmerkin, joka aiemmin on ollut Gyldendals Konversasjons leksikon.

Oslo oli muutenkin paljon sympaattisempi, nätimpi ja hauskempi kaupunki kuin odotin. Jos sinne joskus menette, kannattaa ainakin:
...Ihailla hämmentävän inhimillisiä ja ilmeikkäitä patsaita Vigelandparkissa.
...Paistatella päivää Oopperatalon katolla (näin ihmisläheistä ja kaunista pitäisi modernin arkkitehtuurin aina olla).
...Illastaa Kampen Bistrossa (kyllä, se todella on paikan nimi) ja syödä brunssia Food Storyssa.
...Juoda ylihintaiset oluet Cafe Monossa.
...Huvittua metrolippuautomaatista, jonka osto-ohjeet alkoivat näin: "1. Choose what you want to do with your life."
...Käydä sunnuntaimarkkinoilla Blåssa.
...Matkustaa Holmenkollenille, fiilistellä mäkihyppytornia ja juoda kahvit Frognerseterenissa (mutta skipatkaa se hapanmaitopuuro. Kaikki kansallisruuat eivät ole kokeilemisen arvoisia.)

Olisiko siitä Musiikkitalostakin voinut tehdä sellaisen, jonka katolle saa kiivetä...?

Minkäköhän salaisuuden Vigelandsparkenin kivitäti on paljastamaisillaan?

Älkää kokeilko tätä puuroa. Toistan: älkää kokeilko.

Sievää siellä kyllä oli.

Ovat selvästi patsaskansaa nuo norjalaiset. Tällaisia hauskoja ylläreitä tuli vastaan tavan takaa.