torstai 26. joulukuuta 2013

Linen stitch ja aika mones patalappupari uunista ulos


Se kuulostaa amerikkalaiselta rivitanssilta ja oli mulle ihan uusi tuttavuus: nimittäin neulomistekniikka nimeltä linen stitch. Bongasin näiden patalappujen ohjeen Jonna Hietalan Kerällä-kirjasta, ja neuloin sellaiset joululahjaksi äidille ja tädille. Lankana käytin 7 veljestä -jämäeriä, ja silmukoita oli muistaakseni 52. Kahdella värillä raidoittaessa linen stitchillä syntyy nätti ja jotenkin moderni graafinen kuvio. Patalappuihin paksu ja napakka neulos on just omiaan – toinen tälle keksimäni sovellus olisi nukkekodin matto.

Olen tainnut elämäni aikana neuloa joululahjaksi kohtuullisen monet patalaput, mutta annan tämän mielikuvituksen puutteen itselleni anteeksi. Minusta patalaput nimittäin ovat vähän samanlaisia kuin villasukat: kuluvat arjessa sen verran nopeasti, että uusille, siisteille pareille on yleensä aina tarvetta.


maanantai 23. joulukuuta 2013

Erilainen joulu

Kynttilöitä, jouluvalot ja hyasintti ikkunalla, siivottu koti ja vuoden isoin ruokakauppalasku = joulu hyvässä vauhdissa. 

Tämä joulu tulee taatusti jäämään mieleen yhtenä kummallisimmista ja erityisimmistä. Tähän asti olen viettänyt elämäni jokaisen joulun Seinäjoella lapsuudenkodissani vanhempien, sisarusten ja muun lähisuvun kanssa. Moni perinne äidin jouluruuista ala-asteella askarreltuihin susirumiin joulukoristeisiin ja hautausmaavisiitteihin on pysynyt samanlaisena niin kauan kuin voin muistaa. Siksi en voi olla olematta pikkuisen haikea, enkä tiedä, kumpaa siskoani kadehdin enemmän: sitä, joka istuu äidin lihapatojen ääressä Pohjanmaalla, vai sitä, joka päätti tehdä ex tempore -joulureissun New Yorkiin.

Me siis ihmettelemme tänä vuonna joulua kaksin Helsingissä, josta lähes kaikki ystävätkin ovat karanneet muualle. Laskettu aika on sen verran lähellä, että emme uskalla ottaa riskiä, että lapsi päättäisi alkaa syntyä joulun ruuhkajunassa.

Toisaalta jotain mukavaa on siinäkin, että kiireestä ja tungoksesta ei näinä pyhinä ole tietoakaan. Ja onneksi joulun tekee myös moni sellainen asia, joihin itse pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi se, että kämppä on siivottu (ei-stressiä-aiheuttavasti mutta riittävästi, check), paljon kynttilöitä sytytetty (check), konvehtirasia korkattu (check) ja hyasintintuoksua nuuskittu (check). Huomisen jouluruuiksi on varattu hirvipaistia ja maa-artisokkalaatikkoa Herkun ja koukun ohjeella, kinkkuvoileipiä, juustoja, kalaa, riisipuuroa, torttuja – ja tietysti lisää suklaata. Joulupäivänä ulkoistamme ruuanlaiton ravintola Sunnin väelle.

Pöytäkuusen kannoin kotiin Hakaniemen torilta, lasiset koristepallot löytyivät Granitista.

Pari pakettiakin on pienen joulukuusen alle kertynyt, mutta parhaan joululahjan saamme vähän jälkikäteen perjantaina. Meidän minityyppi hengaa vatsassa sitkeästi perätilassa: siksi jos ihmeitä ei tapahdu, hän tulee maailmaan keisarileikkauksella 27.12. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin.

Ihanaa, rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille! Kiitos, kun luette ja kommentoitte – se tekee mut joka kerta yhtä iloiseksi!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Junasukkien sovellus: junalapaset

Ah tuota taustalla näkyvää vihreää joulua...

Vauvojen junasukat ovat monille neulojille tuttuja, ja onpa niitä tässäkin blogissa tikuttu. Kuulemma sukkien vahvuus on siinä, että ne pysyvät hyvin pienissä, viuhtovissa jaloissa. Olen jo pidempään miettinyt, että sukkien ryppyvartta voisi soveltaa myös lapasiin, ja kun meidän tulevalta pikkutyypiltä sellaiset vielä puuttuivat, päätin vihdoin kokeilla.

Hyvin helppoa: rannekkeen tein siis samalla idealla kuin junasukkien varren, ainoastaan hieman lyhyempänä, ja kämmenosan ihan tavallisella lapasmeiningillä ilman peukkua. Lankana käytin äskettäisestä huiviprojektista jäänyttä vaaleanroosaa Isager Alpaca 1:tä kaksinkertaisena, silmukoita oli 40.

Mun suurin vauvanhoidollinen huoleni liittyy muuten juuri vaatteisiin: Mistä ihmeestä voin tietää, paljonko sillä pitää olla päällä?

perjantai 13. joulukuuta 2013

Seija toi havuja


Taisi olla Seija-myrskyn tekosia, että kotimatkani varrella lojui houkuttelevasti katkelleita männynoksia. Nappasin niitä muutaman mukaani ja panin Aalto-vaasiin eräänlaiseksi ennakkojoulukuuseksi, tuomaan havuntuoksua kotiin. Oksille asettelin Taikin myyjäisistä ostetut lintukoristeet.

Joulutunnelmointi on muutenkin päässyt vihdoin kunnolla käyntiin: "Maijan joululaulukombo" -niminen soittolista on ahkeralla kulutuksella Spotifyssa, ja puikoilla tekeytyy jotain pientä pakettiin. Huomenna voisin etsiä lahjaa myös itselleni Kuvataideakatemian myyjäisistä.

torstai 12. joulukuuta 2013

Itis-retken tuliainen


Eräs äitiysloman projekteistani on nimeltään "Ota Itis haltuun". Koko syksy on jo täällä idässä asuttu, mutta kertaakaan en ole tullut käyneeksi Itäkeskuksessa – jotenkin keskusta on vanhalle kalliolaiselle tuntunut tutummalta vaihtoehdolta ostosten hoitamiseen.

Eilen sitten otin metrolla suunnan itään, tarkoituksena käydä tsekkaamassa itse kauppakeskuksen lisäksi Tikata-käsityökauppaPuotinharjun ostarin Fida ja Itäkeskukseen hiljattain avattu uusi kierrätyskeskus. Reissu jäi kuitenkin lyhyeksi, kun tein heti ensimmäisestä kohteestani eli kierrätyskeskuksesta mainion löydön, jota piti lähteä roudaamaan kotiin. Olen jo pitkään ihaillut blogeissa ja sisustuslehdissä marokkolaishenkisiä (?) nahkaraheja, ja nyt löytyi juuri sellainen, hyvässä kunnossa ja ihan kohtuuhintaan (15 e). Lisäsin rahiin vähän täytettä, ja kivasti toimii olkkarin mustavalkoisella matolla.


Muutenkin uusi kierrätyskeskus oli positiivinen kokemus: rahin lisäksi ostin kaksi paitaa ja kaksi mekkoa, vaikka en tehnyt vaateosastolla kuin pikaisen haarukoinnin. Pitäkää peukkuja, että ne koon puolesta silmämääräisesti arvioidut mekot mahtuvat päälle, jahka tästä vatsasta päästään eroon...

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kookosöljy ja muita raskausajan kosmetiikkakokemuksia

Toimisi tämä varmasti ruuanlaitossakin, mutta itse olen toistaiseksi nauttinut kookosöljyä vain ulkoisesti.

Mietin ensin, että onko ihan liian terveyshippiä kirjoittaa postausta kookosöljystä. Mutta sen uhallakin on nyt pakko vähän hehkuttaa tätä tämän vuoden lempikosmetiikkatuotettani.

Kosmetiikan käytöstä raskausaikana ei Suomessa juuri saa virallisilta tahoilta ohjeistusta. Lähinnä niistä heveimmistä aineista, kuten hiusväreistä, saatetaan jotain mainita – ja siinäpä se. Esimerkiksi Tanskassa odottajia kehotetaan karsimaan kosmetiikkatuotteiden käyttöä paljon radikaalimmin, sillä niiden sisältämien kemikaalien turvallisuudesta sikiölle ei voida olla varmoja. Suomessakin aihetta on nostanut esille esimerkiksi professori Jorma Toppari jokunen vuosi sitten.

Itseäni kemikaaliasiat kiinnostavat luultavasti keskivertokansalaista enemmän, ja kiinnitän niihin melko paljon huomiota kulutusvalinnoissani. Tässäkin asiassa olen silti luonteeni mukaisesti kultaisen keskitien kulkija: pyykkäämiseen ja siivoamiseen valitsen automaattisesti miedoimpia ekotuotteita ja käytän paljon luonnonkosmetiikkaa, mutta toisaalta esimerkiksi deodoranttini, hammastahnani ja hiuslakkani ovat ihan tavallista markettikamaa.

Raskausajan kosmetiikankäyttöön otin osviittaa Anja Nystenin kirjasta Kemikaalikimara lapsiperheille. Päätin luopua kaikesta ekstrakosmetiikasta, jota ilmankin pärjään mainiosti: lopetin esimerkiksi kynsien lakkaamisen, ja hajuvettä olen suihkinut vain juhlahetkinä. Hiusten värjäyksen olin jo aiemmin karsinut minimiin (mulla on pohjalla oma ruskea väri, johon otan raitoja muutaman kerran vuodessa). Nyt olen vain sinnitellyt vielä vähän pidempään ilman kampaajakäyntiä. 

Kaikkein tarkin olen ollut niiden tuotteiden kanssa, joita levitän iholleni isoissa määrin, eli kasvo- ja vartalovoiteiden. Vaihdoin naamarasvani i+m-merkkiseen tuoksuttomaan luonnonkosmetiikkarasvaan, joka ei sisällä eteerisiä öljyjä (niitäkin Nysten kehottaa kirjassaan välttämään). Kesällä taas käytin vain lapsille suunnattuja, mieluiten fysikaalisen suojan sisältäviä aurinkorasvoja. 

Ja nyt päästään siihen kookosöljyyn, joka on siis tänä vuonna toiminut pääasiallisena vartalovoiteenani – kaikki sellainen, jota voi syödä, on luonnollisesti turvallista myös iholla. Kuvittelin ensin, että kookosöljyllä lotraaminen olisi sottaista eikä se imeytyisi kunnolla. Sottaamisvaara oli kuitenkin olemassa lähinnä kesällä, jolloin öljy pysyi nestemäisenä: tähän aikaan vuodesta se on jähmeää ja voidemaista. Ja ainakin mun ihooni öljy hulahtaa tehokkaasti eikä tahmaa. 

Olen hieronut kookosöljyä myös kasvaneeseen mahaani, ja raskausarpisaldoni on toistaiseksi nolla. Bonuksena tuoksun iltaisin kookospullalta (mikä toki ilahduttaa vain meitä, jotka tykkäämme kookosleivonnaisista). Ja mikä parasta, luomukookosöljyä ei tarvitse lähteä hakemaan ekokaupasta: sitä löytyy ihan tuon meidän lähi-K-kaupan ruokahyllystä.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ravintola Zorbaksesta, päivää!

Kukkateline löytyi kympillä tamperelaisesta Kätkö Vintagesta. Ihana liike: alakerran huonekaluosastolta olisin voinut ostaa about kaiken, ellei budjetti panisi vastaan.

Sisustaminen on meidän taloudessa selkeästi minun harrastukseni. Siipallakin on kyllä mielipiteitä – jos niitä muistan kysellä – mutta useimmiten kodin hankinnat ja tuunaukset ovat meikäläisen projekteja. Makumme menevät onneksi suht hyvin yksiin, vaikka siippa pitää selkeästi minimalistisemmasta tyylistä kuin minä. (Jos kukaan ei toppuuttelisi, täyttäisin kodin aika nopeasti kynttilänjaloilla, lampuillla, tyynyillä, vilteillä ja koriste-esineillä.)

Vuosien yhteiselosta huolimatta välillä tulee myös pieniä ristiriitatilanteita, kun jokin mun mielestäni aivan mahtava esine ei toisen makuun uppoakaan. Pari viikkoa sitten Tampereen-reissulla kävin ensimmäistä kertaa Tammelan torin laidalla Kätkö Vintage -liikkeessä, josta ostin pienen sievän 1950-luvun henkisen kukkatelineen.

Helsinkiin päästyämme hankin telineeseen roikkuvan muratin ja mallailin sitä paraatipaikalle olohuoneen seinälle. Asuinkumppanin kommentti: "Ihan kuin oltais jossain kreikkalaisessa ravintolassa." Hmmm. Musta kukkateline muratteineen on edelleen MAAILMAN KAUNEIN, mutta taivuin sijoittamaan sen lopulta vähän vähemmän kriittiselle paikalle lapsen huoneeseen.

Tähän asti olen saanut kaikki elämäni muratit hengiltä, mutta jostain syystä lankean tähän kasviin aina uudestaan. Hoitovinkkejä otetaan vastaan...

perjantai 29. marraskuuta 2013

Hallitun kaaoksen huivi

Huivin kaveriksi sopii Loko-blogin Millan virkkaama harmaa luottopiponi.

Juuri sunnuntaina pääsin valittamasta huiviprojektista, joka ei valmistu IKINÄ – ja hups, sainkin sen päätökseen eilen.

Tämän huivin alkusysäyksenä oli haaleanroosa (syksyn teemavärini!) Isager Alpaca 1 -lanka, jota sain kesällä lahjaksi Kerä-lankakaupan Jonnalta. Heti alkuun tuli fiilis, että haluaisin tehdä suloisenpehmoisesta langasta huivin, mutta kokonaan roosa asuste tuntui tällaiselle harmaan ja mustavalkoisen ystävälle turhan radikaalilta. Sekoitin siihen siksi harmaata Nallea ja paria varastoistani löytynyttä jämäkerää: kapeina raitoina hieman kirkkaampaa vaaleanpunaista sekä ruskeanharmaata lankaa. Isagerin neuloin kaksinkertaisena, koska lanka oli tooodella ohutta.

Sekoitin sileää neuletta ja ainaoikeaa, eripaksuisia raitoja summittaisessa järjestyksessä. Eräänlainen hallittu kaaos siis – fiilispohjalta mutta rajatulla värivalikoimalla. Huivin leveys on noin 24 cm ja pituus 200 cm. Lopuksi kiinnitin päät yhteen rinkulaksi, koska se nyt vain on mulle käytännöllisin huivimalli. Rinkulan saa käärittyä kolmeen kertaan kaulan ympäri.

Tässä vielä huivin pinta lähikuvassa.

Jos muuten kaipaatte tekemistä viikonlopulle (ja vaikutatte Helsingissä), kannattaa piipahtaa Taikin joulumyyjäisissä. Mä kävin siellä tänään ja ostin seinäkalenterin ensi vuodelle sekä pari joulukoristetta. Tästä tulee ensimmäinen joulu, joka me vietetään omassa kodissa, sattuneista syistä: joko odottamassa synnytystä tai ihastelemassa uutta perheenjäsentä. 

Vähän tuntuu haikealta olla joulu ensi kertaa jossain muualla kuin ison sisarusköörin kanssa alkukodissa Pohjanmaalla, mutta toisaalta rauhallisessa, kahdenkeskisessä kotijoulussakin on oma viehätyksensä. Sitä paitsi on hauska päästä ensimmäistä kertaa koristelemaan kämppää jouluksi – suunnitelmissa on hankkia jopa pieni pöytäkuusi, tai vähintään kuusenoksia maljakkoon.

Nämä lintukoristeet löytyivät Taikin myyjäisitä, ja päätyvät toivon mukaan
kuusen oksille.

torstai 28. marraskuuta 2013

Istuvan kynttilänpolttajan murheet

Uskoisitko, että viattomannäköiset Kivi-tuikut ikkunalaudalla ovat oikeasti VAARALLISIA TAPPAJIA?!

Tänä syksynä olen tuntenut syyllisyyttä kahdesta lempiasiastani. Kaikki kunnia terveysuutisoinnille, mutta joskus sitä toivoisi, ettei olisi tullut lukeneeksi esimerkiksi tätä Hesarin juttua siitä, kuinka haitallista kynttilöiden polttaaminen on terveydelle. Että pienhiukkasissa tässä on sitten kylvetty koko viime talvi ja aika monta edellistäkin – pimeään vuodenaikaan kun yleensä poltan kotona useita kynttilöitä koko illan.

Mediassa vuoden terveysvaara numero yksi on kuitenkin ehdottomasti ollut istuminen: esimerkiksi Yle kertoo, että maailman terveysjärjestön mukaan liiallinen istuminen on neljänneksi suurin yksittäinen kuolemanriski. Ja mitä mä mieluiten teen työpäivän (jonka vietän pääosin istuen) jälkeen? No istun sohvalla neulomassa. Okei, aika usein käyn siinä välissä myös urheilemassa, mutta tutkimusten mukaan sekään ei kumoa istumisen huonoja vaikutuksia.

Huokaus. Toistaiseksi näillä uutisilla ei juuri ole ollut muita vaikutuksia mun arkeeni kuin lievästi kalvava syyllisyydentunto. Tänä talvena yritän kuitenkin ainakin vähän kohtuullistaa kynttilöiden polttamista. Lohduttaudun myös sillä, että istuminen oletettavasti vähenee viimeistään siinä vaiheessa, kun ravaan ympäri asuntoa tuhoamisvimmaisen taaperon perässä...

Miten muuten muut käsityöihmiset: pystyttekö neulomaan esimerkiksi seisten tai maaten? Harrastaako kukaan moista?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Helpoista helpoin vauvanmyssy (Tappara-faneille ja muillekin)

Sopiva vauvamalli valitettavasti puuttui: käsinukkeposeerauksella mennään siis.

En ole lähipiirissäni ainoa, joka parhaillaan on odottavalla kannalla: tänä lauantaina vietettiin vanhan ystäväni vauvakutsuja. Lahjaksi uudelle pikkuihmiselle neuloin harmaan myssyn No Home Without You -blogista bongaamallani äärihelpolla mutta varsin hauskannäköisellä ohjeella. 

Lankana mulla oli varastoista löytynyt Novitan Isoveli, silmukkamäärän unohdin valitettavasti merkata talteen.  Mukava välityö tämä oli joka tapauksessa: mulla on parhaillaan kesken yksi huiviprojekti, ja lanka on sen verran ohutta, ettei homma tunnu päättyvän IKINÄ. Siksi oli välillä mukava neuloa jotain, joka valmistui melkein yhdeltä istumalta

Hieman rukkasin alkuperäistä ohjetta ja tein tupsut myös nyörien päihin. Erään juhlavieraan ensimmäinen kommentti niistä oli: Tapparan värit. Hups, ei ihan se vaikutelma, johon pyrin...

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pinnasängyn päiväpeitto tilkuista


Muuramen pinnasänky saatiin lainaan ystäviltä.

Viimeksi muuttaessa kävin läpi kangasvarastoani ja mietin, että mitäköhän helvetin järkeä ihmisen on säilyttää joka ikinen nenäliinankokoinen tilkku. Silloin tein aika raakaa karsintaa, mutta onneksi en sentään luopunut ihan kaikesta. Nyt nimittäin silmäilin valikoimaani tilkkupeittosilmällä ja löysin ihan käypän kombon musta- ja punavalkoisia kankaanpalasia. Niistä syntyi päiväpeitto pinnasänkyyn – ja ah, tätä jämien hyödyntämisen nautintoa!

Tilkkutyöt ei koskaan ole olleet mitään mun käsityöharrastukseni syvintä ydintä, mutta lapsijuttuihin ne jotenkin sopivat. Mulla oli itselläkin pienenä tilkuista ommeltu päiväpeitto, ja muistan elävästi, miten kivaa eri kankaiden kuvioita oli tutkailla.

Mietin juuri tänään, että on samaan aikaan huvittavaa ja vähän ahdistavaa, miten pientä kehää omat ajatukset tällä hetkellä kiertävät. Ystäväni on parhaillaan matkalla työkeikalle Filippiineille. Hän miettii katastrofiviestintää, vedenpuhdistustabletteja ja hyttysverkkoja siinä missä mun pääni on täynnä vauvanammeita ja pinnasänkyjen somistusta.

Samalla yritän muistuttaa itselleni, että elämänvaihe tämä vain on, ei pysyvä olotila. Vielä tulee se päivä, kun päässä on taas tilaa muullekin. Jatketaan siis toistaiseksi vauvakuplassa vellomista – josko seuraavaksi vaikka pari pikkuisia lapasia?

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Äitiysvapaan ensimmäinen päivä


Eilen siivosin työpöytäni, jätin kulkukortin vastaanottoon ja kiikutin läppärini it-tukeen. Todella friikki tunne tajuta, että tänne en palaa ainakaan vuoteen. Viiden viikon kesälomakin kun on joskus tuntunut ikuisuuksien mittaiselta.

Meinasin käyttää otsikossa sanaa äitiysloma, mutta pelkäsin, että joku nokkela heti huomauttaa, että "ei se kuule mitään lomaa ole". No, toistaiseksi tämä kyllä tuntuu juuri siltä: ohjelmassa on muun muassa käsitöitä, sisustamista, lukemista, kampaajalla käymistä ja huomenna kasvo- ja vartalohoito Eko Egossa. Aah! Toki myös kohtuullisen kokoinen to do -lista erinäisiä vauvahankintoja ja järjestelyprojekteja. Siksipä tuo liitutaululle kirjoitettu muistutuskin voi olla tarpeen: että osaisin myös ihan vaan ottaa iisisti.

Meillä oli Kallion-kämpässä vanhaan oviaukkoon maalattu liitutaulu, jolle kirjattiin muistilistoja ja tulevia menoja. Vaikka liitutaulumaali sisustuksessa alkaa olla aika nähty juttu, kalenteri-muistitaulua tuli saman tien ikävä uudessa kodissa.

Onneksi edellisestä projektista oli jäänyt yli tilkka liitutaulumaalia, ja vaatehuoneen komerosta löytyi ylimääräinen vanha hyllylevy, joka hiottiin ja maalattiin keittiön liitutauluksi. Ehdin jo hetken harkita tämän Lehtorinne designin liitutaulukalenterin hankkimista – joka on kyllä tosi hieno – mutta säästyivätpähän nekin kympit.

Kuva: lehtorinne.fi.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Meidän Yki uustuotannossa

Tykkään siitä, millaisia varjoja päivänvalo heittää meidän olkkarin seinälle.

Ostin olohuoneemme jalkalampun reilut pari vuotta sitten Helsinki Secondhandista. Hiljattain huomasin, että tämä Yki Nummen vuonna 1960 suunnittelema lamppu on tänä syksynä päässyt myös uustuotantoon: Kupoli-nimistä valaisinta valmistaa Innojok, ja sitä on saatavilla sekä lattia- että pöytäversioina.

Kuva: Innojok.fi.

En oikein tiedä, miten uutiseen pitäisi suhtautua: tavallaanhan se on kohteliaisuus meidän lamppuamme kohtaan, mutta tavallaan se tekee siitä myös vähän vähemmän ainutlaatuisen. En myöskään osaa sanoa, vaikuttaako uustuotanto näiden alkuperäisten versioiden arvoon – ja jos, nostaako se vai laskeeko se sitä? Tietääkö joku design-guru siellä?

No, meidän Yki on mulle onneksi silti yhä yhtä rakas kuin ostohetkellä.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kirjontaa ompelukoneella


Sain jostain idean koristella kangasta ompelukoneella – siis ikään kuin tehdä ompelukonekirjontaa. Harrastettiinkohan tällaista jossain ala-asteen käsityötunneilla? Onko tälle tekniikalle jokin nimi?

Ompelin siis mustalla langalla valkoiselle kankaalle pilvimäisiä/kalansuomumaisia (miten nyt kukin tämän musteläiskätestin tulkitsee) kuvioita. Yhteensä kolme erillistä tikkausta suoralla ompeleella, ja ne saivat tarkoituksella mennä hieman sikin sokin. En piirtänyt kuvioita kankaaseen sen kummemmin, merkkasin vain nuppineuloilla jokaisen puolikaaren reunat ja huipun ja vedin vapaalla tyylillä.


Ihan hauska lopputulos minusta – tätä voisi soveltaa muuallekin. Puoliympyräinspiraation taisin saada tästä Susanna Vennon Mum'sille suunnittelemasta Suomu-matosta, josta olen pitkin syksyä haaveillut.

Kuva: Mums.fi.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Sneak peek, osa 4: Kylppäri



En ollut ostovaiheessa suoranaisesti liekeissä asuntomme kylppäristä. Vaaleansiniset kaakelit ja kylpyamme eivät olleet sellaisia, joita itse olisin kotiini valinnut – mutta koska muutama vuosi sitten putkirempattu kylpyhuone oli suht hyvässä kunnossa (ja remonttibudjettikin tuli vastaan), emme tehneet kylpyhuoneelle muita toimenpiteitä kuin ammeen pinnoittamisen. (Se oli muuten varsin toimiva kasvojenkohotus kulahtaneelle ammeelle, voin suositella!)

No, aikaa on kulunut, ja pikku hiljaa olen oikeastaan alkanut tykätä kylppäristämme. Edellisten asukkaiden jättämä – käsittääksen oikeasti vanha – valkokehyksinen peili, mätsäävä hylly ja perinteinen pallolamppu seinässä ovat nätit, ja siskoilta syksyllä synttärilahjaksi saaduista Arne Jacobsenin Design Letters -kirjainmukeista tuli hienoimmat hammasmukit ikinä. Hyvällä tahdolla vaaleansininenkin on vain rauhoittava ja lempeä.

Ehkä joskus vielä jopa käännyn saunaihmisestä kylpyihmiseksi.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Suojus (ja oodi) äitiyspakkaukselle

Tervetuloa pikkutyyppi, sänkysi on pedattu!

Yksi suomalaisen sosiaaliturvan kauneimpia keksintöjä lienee äitiyspakkaus. On mahtava periaate, että jokainen vauva saa valtiolta tarvittavat tarpeet elämänsä alkuun. Yhtä lailla symppaan ajatusta siitä, miten moni suomalainen on nukkunut – ja nukkuu yhä näinä vauvavarustelun aikoinakin – ensimmäiset viikkonsa pahvilaatikossa. Niin saa meidänkin vauvamme aloittaa elämänsä pikkuruisena yhteiskunnan jäsenenä. (Samaan syssyyn voisin ylistää suomalaista neuvolajärjestelmää – harvoin olen tuntenut, että minusta pidetään yhtä hyvää huolta kuin kuuden viime kuukauden aikana.) 

Mutta pahvilaatikosta vielä: pitihän sitä tietysti pikkuisen tuunata. Ompelin laatikolle päällisen Marimekon Kaakaopuu-kankaasta, jota oli jäänyt yli vanhoista olohuoneen verhoista. Idea on hyvin helppo: ompelin kankaasta rinkulan, jonka ympärysmitta oli sama kuin laatikolla ja korkeus 2 x laatikon korkeus. Reunat huolitellaan, rinkula pujotetaan laatikon ympärille ja puolet taitetaan sisäpuolelle, puolet ulos. Onnistuu minimaalisillakin ompelutaidoilla, lupaan!

Mä käytin sisäpuolelle valkoista kangasta yksinkertaisesti siksi, että Kaakaopuuta ei riittänyt tarpeeksi leveää kaistaletta koko hommaan, mutta yhtä hyvin tämän voisi tehdä yhdestä kappaleesta. (Toisaalta kahdella värillä lopputuloksesta tuli ehkä vähän viimeistellymmän näköinen.)

Toivottavasti tämä kuva havainnollistaa suojuksen mallia ja sitä, miten se pujotetaan laatikon päälle.

Jos ette muuten ole törmänneet tähän aiemmin, kannattaa tutustua BBC:n viimekesäiseen artikkeliin suomalaisesta äitiyspakkauksesta. Erityisesti kommenttikenttä on korvaamatonta luettavaa – on hämmentävää tajuta, että joku voi tulkita äitiyspakkauksen edustavan ahdistavaa valtion holhoamista, ihmisten valinnanvapauteen puuttumista ja rodunjalostusta. Oh dear. (Suurin osa onneksi tajuaa idean nerokkuuden.)

Kiitos Suomi 2013, toivoo yksi onnellinen holhottava!

Mites muut perheelliset: käytittekö te äitiyspakkauksen laatikkoa sänkynä?

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Sneak peek, osa 3: Makkari (eli aika ennen maanjäristystä)

Makkarin verhot ovat Artekin Siena-kangasta, matto taannoinen kierrätyskeskusostos, tuoli tuunattu roskalavalöytö, lamppu parkanolaiselta kirppikseltä, sängynpeitto Ikeasta ja tilkkupeitto itse virkattu isoöäidin neliöistä.

Makuuhuoneen sisustus on tosiasiassa kaikkea muuta kuin valmis, mutta räpsin sieltä silti huvin vuoksi pari kuvaa viikonloppuna. Makkarin lopullinen laittaminen saa nimittäin vielä odottaa maanjäristystä nimeltä vauva: pinnasänkyä ja hoitopöytää, jotka raivaavat tieltään sellaiset epäkäytännöllis-esteettiset dinkkuihmisten sisustusratkaisut kuin rekille ripustettavat edustusvaatteet.

Tällaista tämä elämä nyt kaikin puolin on. Odotusta, jännittävää ja ihanaa ja pelottavaa yhtä aikaa. On outo tunne tietää, että parin kuukauden päästä oma elämä muuttuu ihan erilaiseksi, mutta silti ei vielä osaa yhtään kuvitella, että millaista se sitten ihan oikeasti on. Kaltaiselleni ikuiselle ennakoijalle ja varautujalle se on kaikkein vaikeinta: hyväksyä, että hetken tulen väistämättä olemaan aika avuton ja pihalla siitä, miten sitä pikkutyyppiä oikein käsitellään.

Vaaterekkiin olen toistaiseksi ripustanut lempivaatteitani ja -laukkujani. Neuletyynyt ovat itse tehdyt, pikkutyyny Marimekon Bottna-kangasta. Vanerimatkalaukku Vallilan Emmaukselta ja ompelulaatikko papan muinoin nikkaroima.

Ainut uusi hankinta makuuhuoneeseen oli toinen Kartellin Companibili-laatikosto ja Block-valaisin, jotta saimme molemmille samanlaiset yöpöydät ja -lamput. Block löytyi sopuhintaan syksyn design-myyjäisistä Kaapelitehtaalta.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vauvalta vauvalle, eli kätevää kierrätystä

Koko tämä vauvanvaatekimara on lähipiiriltä saatua, yhtä kirppisbodya lukuun ottamatta. 

Harvassa asiassa kierrätys toimii yhtä hyvin kuin vauvanvaatteissa ja -tarvikkeissa. Toistaiseksi meidän ei ole tarvinnut nähdä vaivaa oikeastaan minkään hankinnan suhteen: lähipiirin lapsiperheet ovat – pyytämättä ja yllätyksenä – tarjonneet lainaan, myyneet tai lahjoittaneet meille muun muassa pinnasängyn, hoitopöydän, vaunut, parvekevaunut, pyöränistuimen, potan, kantorepun, turvakaukalon, kestovaippoja, leluja ja vaatteita. Kiitos ja kumarrus! Samalla me esikoistaan odottavat saaamme kätevän pikakurssin siihen, minkälaisia varusteita tässä uudessa elämänvaiheessa ylipäänsä tarvitaan.

Ekologisuuden ja rahansäästön lisäksi kierrätyskuvio on loistava siksikin, että vauvantarvikkeet eivät musta ole erityisen kiinnostavia. Pelkkä ajatuskin esimerkiksi eri vaunumallien googlailusta ja vertailusta ja halvimman hinnan metsästyksestä tuntuu todella uuvuttavalta – mielellään siis otan vastaan vaunut joltakulta, joka on pohjatyön jo tehnyt.

En ole myöskään kovin tarkka siitä, minkälaisia vauvantarvikkeet ovat: ehjiä, puhtaita ja tarkoituksenmukaisia tietty, ja väreiltään mieluummin iloisia kuin hempeitä, mutta muuten aika lailla kaikki kelpaa. Ja koska karsastan "poikien värit ja tyttöjen värit" -ajattelua, minulle on ihan yksi hailee, että esimerkiksi suurin osa lahjaksi saamistamme vaatteista on poikien peruja, vaikka meille näillä näkymin on tulossa tyttö. (No okei, en tiedä, tuleeko sitä tummansinistä Chelsean hupparia ihan kauheasti käytettyä. Mutta siihenkin suurimpana syynä lienee se, että tämän talouden futisfanaatikko on Evertonin miehiä.)

Verhot ovat Marimekosta, Lundian hylly ja vanha kampauspöytä sukuperintöä, matto mummun muinoin kutoma ja korituoli kirppikseltä.

Jotain uuttakin on pikkutyypille silti tullut hankittua – tai tarkemmin sanottuna hänen tulevaan huoneeseensa. Sillä vaikka vaatteista ja vaunumalleista en jaksa niin intoilla, sisustuksesta kyllä.

Verhot ostin Marimekosta, mistäpä muualtakaan, ja ne ovat Maija Louekarin Kulkue-kangasta. Kirjahyllyssä roikkuva valopalloketju taas on peräisin sisustusputiikki Olkkarista, jonne sain ystäviltäni lahjakortin tupaantuliaislahjaksi.

Muuten lastenhuoneen sisustus on vielä aika lailla kesken: se saa muotoutua valmiiksi sitten talven mittaan ja uuden asukkaansa myötä. Toistaiseksi sisustusperiaatteena on ollut lähinnä: "pannaan tänne kaikki meidän värikkäimmät tavarat."

torstai 24. lokakuuta 2013

Viime aikoina kirppuiltua

Uuteen kotiin on tullut tehtyä myös joitain kivoja kirppislöytöjä, lähinnä syksyn Pohjanmaa-visiiteiltä. Tässä muutama suosikkini.


Kupariastioita on viime aikoina näkynyt sisustusrintamalla paljon – ja uppoavat kyllä muhunkin. Tämän kuparikipon ostin Seinäjoen kierrätyskeskuksesta (3 e), ja se pääsi kukkaruukuksi keittiön ikkunalaudalle.


Pari mainiota mattolöytöäkin olen tehnyt. Kirjava matto etualalla oli täysin korkkaamaton, Seinäjoen kierrätyskeskuksesta sekin (15 e.). Valko-harmaa raitamatto taas löytyi Fidalta (9 e). Sitä tuunasin hieman lyhyemmäksi, mikä on muuten räsymattojen kohdalla oikeasti tosi helppoa ja kätevää. Kas näin se käy:

Tässä matossa oli päissä kaitale valkoista, ja mä halusin matosta kokonaan raitaisen. Leikkasin kummastakin päästä valkoiset osiot pois noin kymmenen sentin päästä siitä, mihin halusin maton päättyvän. Sitten purin pois matonkudetta haluamaani kohtaan asti, kiinnitin lopuksi kutimen pään ompelemalla mattoon ja solmin ylijääneet loimilangat hapsuiksi. Aikaa meni ehkä puoli tuntia.


Sattuneista syistä lempivaatteeni ovat viime aikoina olleet mallia "löysä ja mukava". Tämä neule (3,50 e) löytyi SPR:n kirppiksen rekistä "Isojen tyttöjen neuleet" (joka on muuten karmivin termi ikinä – miksi, oi miksi, ei voi sanoa vain "isot koot"? Mikä sitten on ison tytön vastakohta? Pikkutyttö? Aargh!)

Äitiysloman alkuun on muuten enää vajaat neljä viikkoa. Päässäni kuvittelen, että sitten on aikaa myös a) tehdä hurjana käsitöitä ja b) bloggailla niistä ahkerasti. Aika näyttää, mikä on todellisuus...

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Sneak peek, osa 2: Olohuone

Olkkariin ei näillä näkymin ole tulossa verhoja: sen sijaan täytimme ikkunalaudan viherkasveilla. 

Olohuone alkaa vihdoin olla jonkinsorttisessa kuvauskunnossa. Itseni tuntien tiedän, että tavarat vaihtavat paikkaa vielä monta kertaa, mattoja tulee ja menee ja tyynyihin ilmestyy uusia päällisiä ennen kuin huone on valmis (lue: ei koskaan). Mutta nyt on sentään päästy sellaiseen tilaan, jossa mikään ei ärsytä tai ole akuutisti kesken.

Olkkarin sisustuksessa pääsimme sikäli helpolla, että uusille kalusteille ei juuri ollut tarvitta: hankimme vain uuden sohvanpäällisen Ikeasta ja kattoon Normann Copenhagenin Norm 69 -lampun Finnish Design Shopista. (Tunnetaan myös nimellä lamppu from hell – en ihan tajunnut ennakkoon sitä, että lampun koottavuus todellakin tarkoitti sitä, että joka helkkarin siiveke piti taitella yksitellen. Eräs perjantai-ilta siinä tuhertamisessa meni, mutta lopputulos ilahduttaa kyllä.) Mustavalkoinen matto taas oli ex tempore -aleostos Vepsäläiseltä ja kustansi muistaakseni 80 euroa.

Pakollinen sisustuselementti Macbook pääsi siipan perintöradion päälle. Höysteenä Yki Nummen jalkalamppu ja Italiasta tuotu kirjoituskonejuliste.


Muuttamisessa on mukavaa se, että uudessa ympäristössä vanhatkin kalusteet näyttävät hetken uusilta. Esimerkiksi Mademoiselle-tuoli tuntuu taas erityisen ihanalta.

String-hyllyn asetelma on vielä vähän kesken. Sen alle pinottiin mun sisustuslehdet ja siipan Monoclet – kiitos vielä kärsivällisille muuttomiehille ja -naisille näiden roudaamisesta... Metallikorissa odottavat keskeneräiset kutomukset.

P.S. Vielä on muuten jokunen tunti aikaa hyödyntää Finnish Design Shopin lampputarjous, jossa koodilla ETU25 saa yli 150 euron lamppuostoksesta 25 euroa alennusta 20.10. asti. Minä taidan hyödyntää sen ostamalla kämpän viimeiselle tyhjälle lampunpaikalle tämän One Nordicin kauniin kuparivalaisimen. (Ja ei, tätä postausta ei ole tehty yhteistyössä Finnish Design Shopin kanssa – minä nyt vain satun rakastamaan pohjoismaista designia ja lamppuja aivan erityisesti.)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kolm Sibulat eli ravintolavinkki Tallinnaan

Hauskat kuparilamput ilmeisesti symboloivat niitä kolmea sipulia. Tykkäsin myös noista Wishbone Chair -henkisistä värikkäistä metallituoleista.

Nopsat viikonlopputerveiset Tallinnasta. Settiin kuului seitsemän tyttöä, hemmotteluhoitoja, vähän ostoksia, kävelyä syksyn kauniisti värittämässä kaupungissa ja ennen kaikkea PALJON HYVÄÄ RUOKAA.

Parin vanhan tutun (Kohvik Moon ja Von Krahl) lisäksi testasimme uudehkon ravintolan nimeltä Kolm Sibulat, joka sijaitsee osoitteessa Telliskivi 2, pienen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Suosittelen lämpimästi – hyvää ruokaa, kaunis sisustus ja ystävällinen henkilökunta.

Muistin kerrankin jopa ottaa pari annoskuvaa.

Alkuruuista Vegetarian's Favourite Vol 2. oli myös lihansyöjien lemppari.

Nuudelit erilaisilla lisukkeilla olivat ilmeisesti paikan erikoisuus – minä nautin omani katkaravuilla.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tuolidyykkarin uudet seikkailut


Joku ehkä muistaa elämäni ensimmäisen ja ainoan roskalavalöydön: pari oman talon pihasta löytynyttä vanerituolia, joista poistin pehmusteet ja kankaat. No, tämä on nyt vissiin se meikäläisen roskisdyykkausgenre, sillä myös uusi asuintalo tarjosi heti muuton jälkeen vastaavanlaisen löydön. Nämä vanerituolit oli joku epäkorrektisti jättänyt lojumaan roskisten viereen, josta minä nappasin ne talteen.

Kuorin pois kerroksen kulahtanutta tummanpunaista kangasta ja murenevaa vaahtomuovia (ennen-kuva jäi tohinassa valitettavasti ottamatta) ja hioin alta paljastuneen vanerin. Vielä tuolipari pitäisi lakata kosteutta kestävällä lakalla, sillä näiden olisi tarkoitus päätyä meidän parveketuoleiksi.

Siinäpä muuten kokonaan uusi sisustamisen genre – odotan jo sormet syyhyten ensi kevättä ja sitä, että pääsen miettimään parvekekukkia ja yrttiruukkuja! Siihen asti on kuitenkin pärjättävä kanervilla ja kavereilta saaduilla parvekevaunuilla. Oi tätä lapsiperhevarustelun ihmeellistä maailmaa.


tiistai 1. lokakuuta 2013

Mielikuvituskasvikseni kurpitsa


Esittelyssä syksyn uusi ruokatuttavuus: kurpitsa!

Jostain syystä kurpitsa on aina ollut mulle sellainen amerikkalaisten tv-sarjojen Halloween-jaksoissa vilahtava mielikuvituskasvis, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että sitähän oikeasti myydään kaupoissa ja siitä voisi kokatakin jotain. 

Siksi olin myös ihan kujalla hevi-osastolla, jossa kurpitsojen kohdalla oli kyltti "säilöntäkurpitsa". Myyjän kanssa uusavuttomina pähkäiltiin, että onko se säilöntäkurpitsa nyt sitten käypää myös ruuanlaittoon.

Oli se. Tein kurpitsasta sosekeittoa Sandra Juton blogista poimitulla ohjeella, ja oikein herkkua tuli. Vähensin nestettä hieman alkuperäisestä ohjeesta, sillä mun makuuni keitosta tuli vähän turhan ohutta. Tässä, olkaa hyvät!

Kurpitsakeitto


noin 1,3 kiloa kurpitsaa
noin 8 dl vettä
kasvisfondia
2 sipulia
3–4 valkosipulinkynttä
öljyä
tuoretta chiliä maun mukaan (mulla meni vajaa yksi palko)
400 ml kookosmaitoa
1 lime
tuoretta korianteria
suolaa ja pippuria

Halkaise kurpitsa, poista siitä siemenet ja pehmeä keskusta. Pilko kurpitsa noin parin sentin kokoisiksi paloiksi. Pilko chili. Pilko sipulit sekä valkosipuli ja kuullota ne öljyssä isossa kattilassa. Kaada päälle vesi ja pari ruokalusikallista kasvisfondia. Anna kiehua.

Lisää kurpitsa ja chili anna kiehua noin 10 minuuttia tai kunnes kurpitsa on pehmennyt. Lisää korianteri ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää kookosmaito (ja hieman vettä tarvittaessa), suola sekä pippuri ja kiehauta keitto liedellä.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Vaaleanpun... ei kun vanha roosa!


Miten kumman erilaiselta näyttääkään väri, kun se saa uuden nimen. En ole koskaan tykännyt vaaleanpunaisesta oikein missään muodossa, mutta kummasti tuokin inhokkiväri alkaa miellyttää silmää, kun siitä tekee harmahtavanvaalean version, jota kutsuu nimellä vanha roosa. Ja ehkä silmän sopeutumista on auttanut sekin, että tällaisia haaleita vaaleanpunaisen sävyjä on viime aikoina näkynyt paljon niin vaatteissa kuin sisustuksessakin.

Tämä roosa tyyny ei tosin tule meille vaan lahjaksi pikkusiskon uuteen kotiin – just sopivan suloinen sisustuselementti sinkkunaiselle Ullanlinnaan. Ohjeen poimin Kerällä-kirjasta, tosin vähän eri kokoisena ja eri langalla. Tämän tyynyn mitat ovat 40x40 cm ja lankana Novitan Hanko. En ollut aikaisemmin kokeillut neuloa tällaisia vaakasilmukoita. Hauska tekniikka ja tyynyihin tosi passeli.


(Kuten kuvista näkyy, myös vanhan Klippan-sohvan tuunausprojekti on jatkunut. Kesällä ostimme siihen uudet jalat, ja muuton yhteydessä musta päällinen vaihtui harmaaseen. Olohuonekin alkaa kohta puoliin olla kuvauskunnossa – siitä lisää lähiaikoina!)

lauantai 14. syyskuuta 2013

Sneak peek, osa 1: Keittiö

Siipan sukuperintö-Lokki ripustettiin ruokapöydän yläpuolelle. Pinnatuoleja voisi hankkia pöydän ympärille vielä pari lisää.

Kaksi viikkoa takana uudessa kodissa. Paljon on jo löytänyt paikkansa, paljon on vielä löytämättä. Eikä muuttaminen aina ole helppoa tällaiselle kärsimättömälle sisustajalle, joka haluaisi saada jokaisen hyllyn ja taulun seinälle HETI – vaikka tietää, että oikeastaan olisi järkevämpää tunnustella ja fiilistellä ja kokeilla, ennen kuin alkaa porailla reikiä seiniin.

Tässä joka tapauksessa joitain ensiräpsyjä asunnosta. Keittiö alkaa parhaiten löytää muotoaan, vaikka kaapistoille on vielä tehtävä pientä maalailua ja tuunailua. Keittiö yhdistettiin vanhasta keittiöstä ja sen viereisestä työhuoneesta kaatamalla seinä. Lopputulos on ihanan tilava ja valoisa. Itse olen enemmän erillisten huoneiden kuin avokeittiöiden ystävä, mutta tykkään siitä, että keittiössä mahtuu hengaamaan isompikin sakki.

Pätkä vanhaa Lundiaa saa toimittaa avohyllyn virkaa. Siihen kokosin näteimpiä astioita, alle tuli kierrätyspiste pulloille ja lehdille. Saniainen odottaa vielä ripustamista kattoon.

Utensilo löysi tällä kertaa paikkansa keittiöstä. Ikean sivupöytä saatiin siskolta, koska laskutilaa tässä mammuttikeittiössä ei ole liikaa. Oviaukosta näkyy kurkistus olkkariin.

Tykkään myös tästä näkymästä olohuoneesta keittiöön. Parketti on Upofloorin valkomattalakattua yksisauvaista tammiparkettia, ja seinille sudittiin Tikkurilan valkoista maalia sävyssä Jasmiini.

Ja voi että, kyllä mä tykkään monesta muustakin asiasta tässä uudessa kodissa. Esimerkiksi siitä...
...että ikkunoista näkyy taivasta ja mäntyjä.
...että kaikki seinät ja lattiat ovat vaaleita ja puhtaita ja korkkaamattomia.
...että parvekkeella voi lukea kirjaa syysauringon paisteessa.
...että ihan naapurissa asuu sisko perheineen.
...että pihamaalla loikkii aamukasteessa jänis ja puussa kipuaa orava.
...että meillä on oma saunavuoro.

Ja ennen kaikkea tykkään siitä, että vielä on monta sisustusratkaisua tehtävänä. Tänään tein mahtavia löytöjä Design Marketin myyjäisissä, niistä lisää myöhemmin. Kannattaa muuten piipahtaa Kaapelitehtaalla, jos olette kaupungissa. Tapahtuma jatkuu vielä huomiseen.