perjantai 31. joulukuuta 2010

Best of 2010

Keittiömme on tänä vuonna tarralaputettu.
Joulukuun lopussa lehdissä on tapana listata vuoden uutistapauksia ja kulttuurituotteita. Koska itse rakastan kyseisten listojen lukemista, laadittakoon blogissakin vuoden päättymisen kunniaksi sellainen - teemana Maijan vuoden 2010 parhaat.

Soitetuin levy: Angus ja Julia Stonen Down the Way. Tykkään konstailemattoman nätistä ja kaihoistasta rypemismusiikista. Australialaisen sisarusduon folkvaikutteinen levy on juuri sellainen.

Onnistunein sisustushankinta: Clas Ohlsonilta ostettu Dymon tarrakone. Sillä olen nakutellut tekstejä keittiön purkkeihin pikkulapsen innolla.

Paras kirja: Mieleenpainuvia ovat olleet ainakin Kamila Shamsien Poltetut varjot, Markus Nummen Karkkipäivä, Sebastian Faulksin Engleby ja Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin suurimmalla innolla taisin lukea Twilight-sarjan teinivampyyrihuttua.

Ensi vuonna lupaan lukea enemmän ja surffailla netissä vähemmän.
Rakkain esine: Kolmekymppislahjaksi saatu Uten.silo teke mut yhä joka päivä iloiseksi. Kiitos ihanat!

Kaunein elokuva: A Single Man kosketti sekä tunteita että kauneudentajua. Harvoin elokuvassa on näin vahva tunnelma. Ja ai niin, olihan siinä myös Colin Firth.

Täydellisin tv-sarja: Tällä saralla olin myöhäisherännäinen, sillä paras elämys oli dvd:ltä päätöksen saatu Sopranos. Maailman parhaaksi tituleerattu tv-sarja oli juuri niin hyvä kuin sopi odottaakin.

Ikimuistoisin keikka: Vampire Weekend Roskildessa. Siitäkin huolimatta, että seurasimme keikkaa screeniltä täyteenammutun teltan ulkopuolelta. Fiiliksen synnytti hyvä seura, jorailu nurmikolla paljain jaloin, 30 asteen helle ja kylmä luomumojito. Oi.

Suosikkiravintola: Tässä sarjassa kilpailu on kova, mutta ehkä parhaat kulinaristiset elämykset koin Raku Yassa. Loistavan ruuan lisäksi pidän paikan sisustuksesta ja ystävällisestä palvelusta. Kannattaa maistaa ainakin karashi shake -makeja (grillattua lohta, majoneesia ja kevätsipulia) sekä edamame-papuja.

Ilahduttavin comeback: Pyöräily. Lapsuuden pakkopyöräily (kouluun fillarilla säällä kuin säällä) jätti jälkensä, mutta tänä kesänä työmatkapyöräilystä tuli yllättäen päivän vapauttavin hetki. Kunhan kukaan ei pakota nousemaan satulaan talvella.

Isoäidin neliöitä on pian kasassa peiton verran.
Lempiharrastus: Virkkaaminen. Peittoprojekti on jo puolenvälin paremmalla puolella, ja mattoja ja koreja on syntynyt kunnioitettava määrä. Kuka olisi vuosi sitten uskonut paatuneesta neulojasta?

Mainiota uutta vuotta ihmiset!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Joululahjoja en gång till


Joululoma kului infernaalisen flunssan kourissa - suklaan syömisessä on huomattavasti vähemmän hohtoa, jos sitä ei maista. Koska pieni kuume ja iso väsymys kiusaavat edelleen, olkoon tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis: esittelen vain vihoviimeisen joululahjaprojektini. Tyynyt menivät lahjaksi vanhemmilleni, ja materiaalina on käytetty mummani vanhoja lakanoita, joiden pitsit hän on itse virkannut. Ruskea pellavakangas löytyi Fidasta.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Varmaan jo uskaltaa toivottaa valkoista joulua?


Näkymä makuuhuoneemme ikkunasta: tuolla jossain se on, meikäläisen polkupyörä nimittäin. Keväällä voi ihan pikkuisen kaduttaa, etten vienyt sitä ajoissa varastoon. Tällä hetkellä siirron tiellä on jonkin sortin force majeure.

Mutta vaikka pyörällä ei hetkeen rullailla, toivon sen sijaan, että raideliikenne kulkee tänään edes kohtuullisesti, kun matkustan Pohjanmaalle joulunviettoon ja äidin hoiviin parantelemaan flunssaani. Suurin dilemma tällä hetkellä on se, montako kerää lankaa on välttämätöntä ottaa joululomalle mukaan (toistaiseksi pakattuna kolme kerää ja yksi virkkuukoukku. Yhdet puikot tarvittaneen vielä.)

Oikein rentouttavaa ja onnellista joulua, allihoppa!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Rasvaa koneeseen


Kun ensimmäiset pakkaset tänä talvena iskivät, ihoni muuttui rutikuivaksi ja hilseileväksi melkein yhdessä yössä. Päätin yrittää (maanisen rasvaamisen lisäksi) kosteuttaa itseäni myös sisäisesti, ja nyt olen muutaman viikon ajan syönyt joka aamu cashew-pähkinöitä soijajugurtin ja puolukoiden höysteenä. Silloin tällöin olen lorauttanut puuron joukkoon öljyä, ja myös avokadoja olen popsinut aikaisempaa enemmän. (Avokado toimii muuten erinomaisesti leivänpäällisenä: kypsä hedelmä levittyy veitsellä, ja sen päälle vain ripottelee vähän suolaa. Nam.)

En tiedä, mistä mikäkin lopulta johtuu, mutta joka tapauksessa ihon kuivuus on hellittänyt huomattavasti. Puhumattakaan siitä, että olen oivaltanut, miten hyviltä pähkinät ja avokadot maistuvat.

Olin rasva-asioissa pitkään kahden vaiheilla: yhdellä kertaa ostin kevytmargariinia, seuraavalla rasvaisinta oivariinia. Viime aikoina vaaka on kuitenkin alkanut yhä enemmän ja enemmän kallistua aitouden ja paremman maun puolelle. Silloin kun leivon, käytän suosiolla voita, ja kevyttuotteita ostan harvoin. Sama pätee makeutukseen: hiljattain heitin roskiin ison purkillisen makeutusjauhetta ja ihmettelin, miksi koskaan olin sellaista moskaa käyttänyt.

Näin ne ruokatrendit näköjään vaikuttavat. Tosin luonnollisuus tuntuu nyt niin (maalais)järkeenkäyvältä, että on outoa, ettei se ole ollut trendi aina.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Joulupukin pajasta, osa 2


Tämänkin joululahjan uskallan paljastaa, koska paketti luovutettiin ja avattiin jo tänään. Puolitoistavuotias veljentyttö sai lahjaksi virkattua leikkiruokaa, jota väkersimme yhdessä isosiskon kanssa. Porkkanoihin ja hedelmiin löytyi mallia Mia Bengtssonin Amigurumi-kirjasta, loput taas kehiteltiin itse. Idean sain alun perin Varpusen blogista.

Ensituntumalta suurimmaksi hitiksi nousi paistettu kananmuna, jonka nuori neiti tosin asetteli mieluummin päänsä päälle kuin lautaselle.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Pieni ja hento ote


Mieltymykseni printtikankaissa on viime vuosina kulkenut herkempään ja hempeämpään suuntaan. Ennen silmääni osuivat ensimmäisenä isot, voimakkaat väripinnat ja selkeät kuosit, viime vuosina taas hennommalla viivalla piirretyt kuviot ovat alkaneet viehättää.

Mustavalkoisen, lehtikuvioisen kankaan löysin naapurin Fidasta ja ompelin siitä hyvin proosallisesti verhon keittiön tiskaltaan alle. Piiloon jää kotimme (kaoottinen) kierrätysjärjestelmä. Veikkaan, että tuokaan valkoinen ei kohta ole ihan valkoista.


Nolotti muuten vähän oma snobbailuni: huomasin, että kankaan oli valmistanut Eurokangas, ja ensimmäinen fiilikseni oli pettymys. Mitäpä väliä sillä on, mikä merkki kirpputorilöydön takana piilee - kunhan itse löytö on mieleinen.


Kukkakankaan taas ostin hiljattain Vapaaseurakunnan kirppikseltä. Veikkaan, että kuosi ja väri ovat liian hempeitä ainakin siippani sisustusmakuun - pitää siis vielä harkita, mitä siitä voisi ommella.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Kalaa pöytään


Virkkuukoukut ovat viuhuneet ja ompelukone laulanut viikonloppuna, mutta lopputuloksista ollaan toistaiseksi hys hys. Arvannette miksi.

Sen sijaan voin esitellä erään pienen löydön. Pesulareissullani piipahdin myös Harjutorin laidalla sijaitsevassa Kauppahuone Kekossa, jossa myydään valikoitua kierrätystavaraa lampuista astioihin: osa ehtaa designia ja osa muuten vain kivaa. Hinnat eivät ole tietysti ihan kirppisluokkaa (joskaan eivät minusta tolkuttoman kalliitakaan), mutta sen toki ymmärtää, kun joku tekee tuota työkseen. Ja palvelu on tosi ystävällistä ja asiantuntevaa - kannattaa käydä vaikka joululahjaostoksilla.

Minun haaviini tarttuivat nämä kaksi kalakuvioista pikku tarjotinta/pannunalusta (tai miksi sellaisia sanotaan, jotka ilmeisesti on tarkoitettu katettavaksi pöytään kuumien lautasten alle?). Ne oli kuulemma tuonut myyntiin joku vanha rouva, joka oli hankkinut ne Englannista. Yhteensä kustansivat 15 euroa.

Nämä voisivat toimia inspiraationa myös "kokataan kalaa" -projektiini, jonka täten julistan alkaneeksi. Haluaisin oppia laittamaan enemmän kalaruokia (tai oikeastaan edes joitain kalaruokia), ja mahdollisimman eettisistä ja ekologisesti kestävistä kalalajeista (tonnikalapiffit täytyy siis unohtaa). Vinkkejä otetaan vastaan. Ainakin Herkun ja Koukun Jytiksellä on ollut samantapainen projekti - täytynee kaivaa sieltä reseptejä.


Myös tapaus amaryllis sai onnellisen lopun. Noudatin Karmiinin neuvoa ja leikkasin kukkaan puhjenneet varret maljakkoon. Nyt ne näyttävät oikein somilta.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Vähän isompi mattonen


Viikonloput ovat minulle kirpputoriaikaa. Lauantaisin piipahdan vähintään Sörnäisten Fidassa, usein myös Iso-Roban vastaavassa. Sunnuntait taas ovat Vallila-päiviä.

Tänään tosin korjasin lähinnä viime viikonlopun kirpputorisatoa: löysin Fidasta viikko sitten maton, jonka kiikutin saman tien pesulaan. Matto ei näyttänyt kovin likaiselta, mutta koska loikoilen ja istuskelen mielelläni lattialla, ajattelin, että se olisi mukava joka tapauksessa pesettää. Puuha tuli sitä paitsi edullisemmaksi kuin luulin: kemiallinen pesu Kallion pesulassa Harjutorilla maksoi 14 euroa neliömetriltä, eli tämän maton kohdalla yhteensä 30 euroa. Ei paha. Itse matto kustansi 80 euroa.


Tuumailen vielä maton lopullista sijoituspaikkaa: tällä hetkellä se on olohuoneessa. Toisaalta tuollainen karvakasa voisi tuntua kivalta jaloissa myös aamuisin sängystä noustessa.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Mattosen pyöräytin


Linnan juhlien pukukriitikkona toimimisen lomassa virkkasin pienen maton, joka pääsee ystävien putkiremontoituun kylppäriin. Toinenkin matto olisi tilauksessa toisille putkirempasta selvinneille, kunhan pääsevät yksimielisyyteen siitä, mikä on uuden vessan tehosteväri. 

Tämä yksilö tehtiin ihan kirjavalla räsymattomeiningillä, materiaalina muun muassa tuubihuiviompelusta yli jääneitä kankaanpaloja. Kuva on otettu pikkusiskon Iphonen hipstamatic-toiminnolla. Vähänkö mä olisin coolimpi bloggari jos mullakin olisi tuollanen.

Tänään leivoin myös pipareita (ei yhtä hyvää kuin taikina) enkä taaskaan katsonut Tuntematonta sotilasta (kirjan olen onneksi lukenut).

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Joulupukin pajasta


Tänään sain valmiiksi ensimmäiset joululahjat. Koska niiden kohderyhmä ei vielä lue blogeja, voin esitellä ne jo näin ennakkoon. Viisi- ja kolmevuotiaat siskonpoikani saavat lahjaksi viitat, joilla voi leikkiä vaikkapa ritaria tai viikinkiä. Jos taas mustan vuorin kääntää päällimmäiseksi, viitta toimii myös velhon tai (köyhänmiehen) batmanin asuna. Iloista oli myös se, että tein viitat melkein kokonaan kierrätys- ja ylijäämäkankaista (hyötykäyttöön pääsi esimerkiksi taannoisen kirppistakin pätkäisty helma).

Kaava löytyi Suuresta Käsityölehdestä (4/2009). Se oli tosin suunniteltu kuninkaan viitaksi, mutta meilläpäin viikingit ja ritarit ovat nyt kovempi sana. (Eräs lähipiirin totuuden torvi tosin jo totesi, että noista mun epämääräisistä kristillisistä symboleista tulee mieleen papinkaapu. Nice. Ei anneta sen haitata).

Jääkaapissa odottaa myös elämäni ensimmäinen itse tehty piparkakkutaikina. Kerrankin saan närppiä niin paljon taikinaa kuin haluan!

torstai 2. joulukuuta 2010

Maija ja amarylliksenvarsi


Päivitys aiheeseen anopin amaryllis: tilanne näyttää huolestuttavan paljon samalta kuin viime jouluna. MITÄ mä oikein teen väärin? Aattoon mennessä tuo varsi ulottuu varmaan jo kattoon...

Huokaus. Onneksi omatekoinen Spotify-joululaulusoittolista ja Thehuoneen vihreä Cranberry Forest -tee lohduttavat.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Säärenlämmikettä


Sain säärystimet valmiiksi. Bikerbootsit ehkä vähän lievittävät Flashdance-fiilistä. Innostuin patenttineuleesta ja beigestä langasta (Lankadelistä alehinnalla löytynyt villa-silkkinen Novita Wind Luxus) niin paljon, että ajattelin tikuta vielä samanlaisen kaulurinkin.