Best of 2010

Keittiömme on tänä vuonna tarralaputettu.

Joulukuun lopussa lehdissä on tapana listata vuoden uutistapauksia ja kulttuurituotteita. Koska itse rakastan kyseisten listojen lukemista, laadittakoon blogissakin vuoden päättymisen kunniaksi sellainen - teemana Maijan vuoden 2010 parhaat.

Soitetuin levy: Angus ja Julia Stonen Down the Way. Tykkään konstailemattoman nätistä ja kaihoistasta rypemismusiikista. Australialaisen sisarusduon folkvaikutteinen levy on juuri sellainen.

Onnistunein sisustushankinta: Clas Ohlsonilta ostettu Dymon tarrakone. Sillä olen nakutellut tekstejä keittiön purkkeihin pikkulapsen innolla.

Paras kirja: Mieleenpainuvia ovat olleet ainakin Kamila Shamsien Poltetut varjot, Markus Nummen Karkkipäivä, Sebastian Faulksin Engleby ja Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin suurimmalla innolla taisin lukea Twilight-sarjan teinivampyyrihuttua.

Ensi vuonna lupaan lukea enemmän ja surffailla netissä vähemmän.

Rakkain esine: Kolmekymppislahjaksi saatu Uten.silo teke mut yhä joka päivä iloiseksi. Kiitos ihanat!

Kaunein elokuva: A Single Man kosketti sekä tunteita että kauneudentajua. Harvoin elokuvassa on näin vahva tunnelma. Ja ai niin, olihan siinä myös Colin Firth.

Täydellisin tv-sarja: Tällä saralla olin myöhäisherännäinen, sillä paras elämys oli dvd:ltä päätöksen saatu Sopranos. Maailman parhaaksi tituleerattu tv-sarja oli juuri niin hyvä kuin sopi odottaakin.

Ikimuistoisin keikka: Vampire Weekend Roskildessa. Siitäkin huolimatta, että seurasimme keikkaa screeniltä täyteenammutun teltan ulkopuolelta. Fiiliksen synnytti hyvä seura, jorailu nurmikolla paljain jaloin, 30 asteen helle ja kylmä luomumojito. Oi.

Suosikkiravintola: Tässä sarjassa kilpailu on kova, mutta ehkä parhaat kulinaristiset elämykset koin Raku Yassa. Loistavan ruuan lisäksi pidän paikan sisustuksesta ja ystävällisestä palvelusta. Kannattaa maistaa ainakin karashi shake -makeja (grillattua lohta, majoneesia ja kevätsipulia) sekä edamame-papuja.

Ilahduttavin comeback: Pyöräily. Lapsuuden pakkopyöräily (kouluun fillarilla säällä kuin säällä) jätti jälkensä, mutta tänä kesänä työmatkapyöräilystä tuli yllättäen päivän vapauttavin hetki. Kunhan kukaan ei pakota nousemaan satulaan talvella.

Isoäidin neliöitä on pian kasassa peiton verran.

Lempiharrastus: Virkkaaminen. Peittoprojekti on jo puolenvälin paremmalla puolella, ja mattoja ja koreja on syntynyt kunnioitettava määrä. Kuka olisi vuosi sitten uskonut paatuneesta neulojasta?

Mainiota uutta vuotta ihmiset!