Selitetäänpä vähän. Olen käsityöharrastajana aina kuulunut neulomiskoulukuntaan. Virkkaaminen jäi osaltani käsityötuntien pakollisiin pitseihin, kun päätin, että puikoilla on kivempaa. Mutta viime aikoina virkkaaminen on kummasti alkanut houkuttaa (kuten ehkä olette huomanneet), ja niinpä Herkun ja Koukun tyttöjen innoittamana päätin kokeilla, osaisinko virkata myös jotain mattoa pienempää ja monimutkaisempaa - esimerkiksi perinteisiä isoäidin neliöitä. Googlasin kuvaohjeet pylvässilmukoihin, ja siitä se lähti. Nyt olen ihan koukussa (haa, mitä käsityökielikikkailua).
Ajattelin tehdä mustia, harmaita ja jotain vielä-määrittelemättömiä (ehkä kirkkaanpunaisia?) neliöitä ja yhdistää ne toisiinsa valkoisella. Jonkinmoinen torkkupeitto tästä tulee, ehkä.
Laatikko on muuten parhaimpia kirppislöytöjäni. Ostin sen ammoin Tampereen Pelastusarmeijan kirppikseltä, ja ennen lankoja siinä on säilytetty muun muassa Hesareita (mihin nuo mystiset nimikirjaimetkin hyvin sopivat).
hahaa, herkku&koukku ottaa syyn niskoilleen virkkausinnostuksen lietsomisesta. hieno peitto on syntymässä, puhtia koukutteluun!
VastaaPoistaJuu, täällä on kans yksi neulomiskoulukuntalainen, joka juurikin mainitsemasi projektin takia joutui hieman opettelemaan uutta. Mutta se olikin ihan hauskaa! Ja lopputuloskin kun on niin hieno. (Ai miten niin olen "hieman" ylpeä tästä yhteisuurastuksestamme?)
VastaaPoistaNiin ja ehkä Ellu voi sitten antaa vinkkejä palojen yhdistelyyn..? Ymmärsin, että se on koko homman työläin osuus. Kiitos E:lle uurastuksesta vielä täälläkin!
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta! Teidän peitto oli kyllä niin älyttömän hieno, että aloittelijana en vielä pysty ihan samaan. Onneksi tilkkupeitossa ei käden jäljen varmaan tarvikaan aina olla täysin priimaa... Ja kokoamisvinkkejä otan mielellään vastaan!
VastaaPoistaSinänsä tuo virkkaaminen on kivaa puuhaa: voi koukuta yhden palan silloin, toisen tällöin. Ja silti valmista tuntuu tulevan.