tiistai 27. syyskuuta 2011

Vaihteeksi valmista

Tummansininen niin on uusi musta. Ainakin minulle, ainakin tänä vuonna.

Bloggailutahti on ollut syksyisen verkkainen. Osittain siksi, ettei oikein ole ollut mitään kirjoitettavaa (muuta kuin työstressiä ja hyvällä tavalla täyteenohjelmoituja viikonloppuja), osittain siksi, että illat pimenevät uhkaavaa vauhtia, ja kaltaiselleni keskivertokamerankäyttäjälle se merkitsee haasteita valokuvauksen suhteen.

Tänä aamuna sen sijaan laitoin itselaukaisijan laulamaan ennen töihinlähtöä, sillä vaihteeksi oli jotain valmista ikuistettavaa: eilen ompelin Sinkkuelämää-uusintojen tahtiin viimeiset napit kesällä aloittamani tummansiniseen villatakkiin. Ohje löytyi Modasta (4/2011), ja lopputulos oli mukavalla tavalla jakkumainen ja hyvin istuva. Olen muutenkin tykännyt uudistuneesta Modasta kovasti, vaikka ennen olin aina vannoutunutta Suuri Käsityölehti -koulukuntaa.

Pintaneule oli simppeli: kaksi kerrosta ainaoikein, kaksi kerrosta
1 o 1 n -joustinneuletta.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Back in 1992


Tyyliasiat ovat niitä, joiden kohdalla ei koskaan pitäisi sanoa "ei koskaan". Ei ole kauankaan siitä, kun vielä vannoin, etten ikinä osta pyöreitä silmälaseja (ne tuovat mieleen turhan tuskallisia muistoja ala-asteen lopusta ja vuosien 1992-1993 professorilookistani).

Mutta kas, niin vain viime viikolla kotiutin Helsingin Katseesta Sanomatalosta (lempioptikkoni Helsingissä, hyvä valikoima ja ystävällistä sekä pätevää palvelua) perinteiset pöllökakkulat. Jotenkin ne onnistuivat taas näyttämään freeseiltä ja hauskoilta (vaikka joskus peiliin katsoessani näenkin Harry Potterin tai sen edesmenneen tangokuninkaan, Sauli Lehtosen).

Koska silmälasit ovat asuste, jota käytän joka päivä ja valtaosan valveillaoloajastani, olen valmis myös uhraamaan niihin rahaa. Teinivuosien kriiseilyn jälkeen olen päässyt sinuiksi rillipääimagoni kanssa: lasit ovat osa minua siinä missä pisamat tai kiharat jotakuta muuta. Laserleikkauksista en haaveile, piilareilla juhlistan baari-iltaa ja muun ajan kannan sankojani kohtuullisen tyytyväisenä.

torstai 15. syyskuuta 2011

Välikausi


Meillä eletään kahden sesongin välissä: leikkokukka- ja kynttiläsesongin. Keittiön pöydällä on koko kesän ollut kukkia, mutta nyt siirsin siihen takaisin Kivi-tuikut, jotka samassa paikassa olivat viime talvenakin.

Koska kokonaan en malttanut kukistakaan luopua, ostin keittiön senkin päälle punaisia astereita (olihan nuo astereita?)


Eilen kävin Habitaressa, mutta en jaksanut kantaa kameraa mukana. Eikä siellä nyt mitään niin ihmeellistä ollutkaan: Trash-osiossa jotain hauskoja (ja kopioimiskelpoisia) ideoita, muuten lähinnä sitä samaa vanhaa. Tällaisen sohvan sentään bongasin, voisin ottaa kotiin, jos tarvetta moiselle olisi.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Rouskis

Yksi keittiömme seinistä on edellisten asukkaiden jäljiltä maalattu oranssiksi. Joka
toinen viikko tykkään siitä kovasti, joka toinen viikko taas en.

Jonkinlainen aikuisuuden (keski-ikäisyyden? porvarillisuuden?) aste on saavutettu siinä vaiheessa, kun ihminen alkaa haaveilla hyvästä pippurimyllystä. Sellaisesta, josta saa tehokkaan mutta silti tarkasti annostellun rouhaisun pippuria ilman lorahdusvaaraa.

Taloudessamme on ollut käytössä muovinen mylly, jonka ulkonäössä ja tehossa on toivomisen varaa. Tällä viikolla tilanne korjaantui, kun siippa toi työmatkalta tuliaisinaan uuden pippurimyllyn, ranskalaista tuotantoa ja merkiltään Marlux (minulle tuntematon, Peugeotin myllyt vain tiedän. Laadukkaalta vaikutti kuitenkin tämäkin, ja netti kertoo, että tuotantoa on ollut vuodesta 1875 asti).

Rousk, rousk, sanoo mylly. Minä rouhaisen sillä kohta pippuria suppilovahverolasagnen joukkoon. Aikomukseni oli mennä tänään käymään Design Marketissa Kaapelitehtaalla, mutta jotenkin ei vaan huvittanutkaan. Kauppamatkalla poikkesin sen sijaan Hakaniemen torin maalaismarkkinoilla ja ostin suppiksia, saaristolaisleipää ja omenalörtsyjä jälkkäriksi päivällisvieraille.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

(Silitys on muuten kotitöiden inhokkini)


Viikonlopun tarina: nainen meni kirppikselle ja osti kassillisen ryppyisiä vaatteita. Ei malttanut silittää niitä vaan kuvasi saman tien, kun asuntoon kerran paistoi aurinko. Yrittäkää kestää.

Piipahdin lauantaina Lönnrotinkadun kierrätyskeskuksessa viattomalla motiivilla "kun nyt näillä kulmilla ollaan" ja tulin ulos kolmen paidan, yhden hameen ja yhden jakun kanssa (yhteensä 11 e). Sinänsä se oli onnellista, sillä viime aikoina olen kärsinyt jokasyksyisestä "mulleioomitäänvaatteita" -ahdistuksesta. Kolme viidestä löydöstä sattui vielä olemaan vanhaa kotimaista tuotantoa.

Yläkuvan musta jättipaita on merkiltään Motivo Boutique, made by Petritex Oy Finland. Paita oli kokoa XL ja sellaisenaan liian telttamainen. Lyhensin siis ylipitkät hihat, käärin ne kyynärpäämittaisiksi ja ompelin kääreet kiinni parilla pistolla. Vaikutelma on heti sirompi, kun paljaat ranteet jäävät näkyviin.

Syksyn vaatekaappi täydentyi myös...


...huikean smaragdinvihreällä silkkikauluspaidalla.


...lohenpunaisella, lyhythihaisella silkkipaidalla.


...harmaalla puolihameella merkkiä "Game by Mimika Lipsanen".


...ja mustalla Malli-Marin jakulla.

Eiköhän näillä pärjätä hetki.

torstai 1. syyskuuta 2011

Lempilahjukset


On mukava huomata syntymäpäivälahjaa saadessaan, että ahaa, tuo tyyppi todella tuntee minut. Siippa oli nimittäin ostanut 31-vuotislahjaksi lahjakortin lankakauppaan ja uuden teesiivilän. Bless.

Kun ihminen on kerran irtoteetasolle päässyt, ei pussiteehen ole enää paluuta. Eikä irtoteenjuojaa tee mikään niin onnelliseksi kuin hyvä siivilä: huonoja on nimittäin maailma täysi. Olen kokeillut lusikkamallista siivilää (falskaa), sitä kahviloiden suosimaa pallonmuotoista pihtimallia (falskaa ja on hankala täyttää), ketjun päässä riippuvaa palloa (vaarana ketjun putoaminen mukiin) sekä viimeksi Granitista ostettua kummallista kynämallia (hankala täyttää ja puhdistaa).

Parhaimmaksi on osoittunut tuo kuvassa näkyvä siivilä, mallia syvä ja mukin päälle asetettava. Edellinen vastaava siiviläni oli hieman pienempi kuin tämä uusi, mutta iso pysyy huomattavasti tukevammin mukilla. Näitä myy ainakin Thehuone.


Siskotkin olivat ostaneet mieluisan lahjan: sisustuskirjan nimeltä Creative Space – Urban Homes of Artists and Innovators. Kauniita, outoja, persoonallisia ja ennen kaikkea aidonnäköisiä koteja ilman siistimistä ja stailausta – vaihteeksi mukavaa sliipatun sisustuslehtimaailman jälkeen.