Entinen epäväri

Kaunis haisulilaukkuni.

Tummansininen on aina minusta ollut jonkinlainen epäväri. Miksi ostaa tummansinistä, kun voi yhtä hyvin ostaa mustaa? Pikku hiljaa kyseinen väri on kuitenkin hiipinyt vaatekaappiini: ensin tuli seilorihenkinen villatakki, sitten jakku. Olen alkanut tajuta, että oikeastaan tummansininen on vain raikkaampi versio mustasta – sellainen, josta tulee mieleen meri, mustikat, syksyinen iltahämy ja iskemättömät farkut.

Viime Seinäjoen-visiitilläni löysin Fidasta tummansinisen nahkalaukun, joka on täydellinen sekä kooltaan, malliltaan että värisävyltään. Sen ainoa ongelma on haju: siis se sellainen pinttynyt vanhan tavaran tuoksu. Vaatteista se yleensä lähtee aika hyvin pesussa, mutta tätä en tohdi heittää koneeseen. Tuuletusta ja pakastamista on toistaiseksi tuloksetta kokeiltu – onko muita vinkkejä? Ilmeisesti jonkinlaisia suihkeitakin on olemassa tähän tarkoitukseen, mutta mahtavatko olla kovin tuhteja myrkkyjä? Ehkä laukkua pitää vain alkaa sinnikkäästi käyttää ja toivoa, että haju hälvenee ajan myötä.

Villatakin ohje Modassa 4/2011.

Tummansininen oli myös villatakki, jonka ohjeen bongasin uudesta Modasta. Heti kun käsityöpaastoni loppuu (sormi vihoittelee edelleen), käyn ostamassa langat ja aloitan neulomisen. Kultanapit vaihdan yksinkertaisempiin, mutta väri saattaa hyvinkin pitää kutinsa....