Rauken'roll!

Lauttamatkustus on maakravulle suurta eksotiikkaa.

Olen siitä outo tyyppi, että vaikka tykkään matkustamisesta, en jostain syystä koskaan jaksa lukea matka-aiheisia juttuja lehdistä tai blogeista (ellen sitten itse ole juuri lähdössä tismalleen samaan kohteeseen). Selailen Tekniikan maailmaakin mieluummin kuin Mondoa. Siitä huolimatta aion nyt pitkästyttää teitä omalla matkakertomuksellani: ihan vaan siltä varalta, että jotakuta sattuu kiinnostamaan reissu Gotlantiin.

Matkakuvia selatessani huomasin, että yksikään niistä ei oikeastaan esittänyt sitä tyypillisintä gotlantilaista "lampaita-kiviaitoja-valkoisia taloja" -maalaismaisemaa sen paremmin kuin Visbyn idyllistä kaupunkikuvaakaan. Toisaalta se taitaa olla hyvä merkki siitä, että kuvia on otettu itseä eikä blogia varten (so. on oltu lomalla). Tässä kuitenkin parhaimmisto, olkaa hyvät!


GOTLANTI – MINIMATKAOPAS 

MITEN? Seurueeseemme kuului kaksi pariskuntaa ja yksi auto. Ensin seilasimme Tukholmaan vanhalla kunnon Viking Linella (jota merien Anttilaksikin kutsutaan). Ohjelmassa oli sitä tavallista ruotsinlaivasettiä: buffet-illallinen, tax free -ostoksia ja pokeriautomaatin hakkausta. Oikeastaan aika mukavaa. Tukholmasta ajoimme vajaan tunnin matkan Nynäshamniin, josta jatkoimme Destination Gotlandin autolautalla Visbyhyn. Viikkarin kautta pystyi ostamaan myös nuo Nynäshamn-Visby-lauttamatkat, mikä oli varsin kätevää.

Gotlanti on näppäränkokoinen saari, jonka saa helposti koluttua autolla läpi muutamassa päivässä: etelästä pohjoiseen on alle parisataa kilometria, joten ajomatkat pysyvät kohtuullisina. Yhtenä päivänä vuokrasimme pyörät, mikä osoittautui erinomaiseksi ideaksi, sillä maasto oli tasaista, tiet hyviä ja autoilijat kohteliaita. Pelkäksi pyöräretkikohteeksikin siis oiva valinta.

Nämä ovat nyt niitä raukkeja.

MISSÄ? Ajoimme aluksi aivan Gotlannin pohjoisosaan, erilliselle Fårön saarelle, jota käsittääkseni pidetään Gotlannin karuimpana ja aidoimpana kolkkana. Myös Ingmar Bergman vietti Fårössä viimeiset vuotensa, ja ohjaajagurun hauta löytyy Fårön kirkkomaalta. Saareen kulkee lautta, jonka suhteen meillä sattui hyvä tuuri, sillä emme juuri joutuneet jonottamaan: takaisin palatessamme autojono lautalle saareen päin oli varmaan parin tunnin mittainen.

Fårössä majoituimme Fårögården-nimisessä B&B:ssä, joka oli symppis vanha kivitalo lähellä rantaa. Pihapiiristä löytyi myös erinomainen ravintola. Fåröstä ajoimme Visbyhyn, jossa yövyimme hotelli St. Clemensissä: suositeltava sekin, erityisesti palvelu oli superystävällistä (harvassa suomalaishotellissa tarjotaan lainalle viinilaseja omien punkkujen litkimistä varten...). Visbystä teimme vielä päiväretken aivan saaren eteläkärkeen.

Somia vanhoja kalastajakyliä näki siellä täällä.

MITÄ? Nättejä maisemia, paljon lampaita, kukkivia ruusuja ja hyvää ruokaa – siinä tärkeimmät elämykset. Visbyn rantabulevardilla ja Fårön hienohiekkaisella rannalla tuntui välillä pikemminkin siltä kuin olisi Välimerellä eikä Itämerellä. Maiseman erikoisuus ovat raukit eli isot kalkkikivipaasit, joita on pitkin rannikkoa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja kaikki juuri niin idyllistä kuin vain Ruotsissa parhaimmillaan. Ainut Visbyssä havaittu juoppokin oli pukeutunut raitapaitaan ja baskeriin – very chic!

Creperie Tati oli jenkkiläisellä rappioromantiikalla
sisustettu lettubaari Fårössä.

RUOKA JA JUOMA: Ravintolatarjonnan suurin yllätys olivat creperiet, joita saarella oli jostain syystä lukuisia. Suolaisia galetteja ja makeita crepejä söimmekin sitten pariin otteeseen. (Miksei kukaan muuten ole perustanut vastaavanlaista letturavintolaa Helsinkiin? Varma hitti!) Paikallisiin spesialiteetteihin kuuluivat myös sahramipannukakut, jotka jakoivat meidän seurueemme mielipiteet (itse tykkäsin).

Visbyn ravintoloista voin suositella ainakin Bakfickania, Bolagetia ja Creperi&Logi:ta. Hieman kaupungin ulkopuolella taas sijaitsi Leva Kungslador, joka oli vanhoihin maatilarakennuksiin (?) remontoitu ekohenkinen putiikki-ravintola-suunnittelijakompleksi, jossa oli tarjolla ihana luomulounasbuffet.

Leva Kungsladorissa kohdallaan oli sekä ruoka että miljöö.

Oluesta pitävät seuralaiseni innostuivat myös paikallisen Gotlands Bryggerin oluista, joita kannettiin Systembolagetista kotiinkin laatikollinen. Yksi kuriositeetti oli myös gotlantilainen viinitila Gute Vingård: välimerellisyys ei lopu pelkkiin maisemiin, sillä saaren ilmasto soveltuu myös viininviljelyyn. Viininmaistelu tosin jäi mieleen enemmän eksoottisena kokemuksena kuin varsinaisena makuelämyksenä.

Olimme erityisen ylpeitä itsestämme siitä, että pystyimme hoitamaan ravintolatilaukset ja muut asioinnit 90-prosenttisesti ruotsiksi. Englanniksi jouduin itse vaihtamaan lähinnä silloin, kun yritin tilata kuohuviiniä enkä tiennyt termiä ruotsiksi. Tarjoilijat tosin eivät ymmärtäneet myöskään käsitettä sparkling wine, ja minä nöyryytin itseäni selittämällä: "It's a bit like champagne, but cheaper." Vinkkinä kerrottakoon, että se on sitten ruotsiksi mousserande vin.

OSTOKSET: Shoppailuun emme käyttäneet kovin paljon aikaa, mutta ainakin G.A.D:ssa kannattaa ehdottomasti käydä: tarjolla oli hyvä valikoima ruotsalaista ja myös paikallista sisustusta ja muotoilua (kuten eräskin betoninen päärynä). Lampaanvillasta kudottuja vaatteita ja lampaantaljoja oli myynnissä joka kulmassa, minä jätin ne kuitenkin tällä kertaa rauhaan. Postauksen otsikko taas on poimittu matkatavaramyymälän t-paidoista, joissa oli bailaava lammas ja teksti: Rauken'roll. Melkein teki mieli ostaa.

Huh, tulipa siitä aikamoinen epistola. Mutta toivottavasti vinkeistä on iloa jollekulle! (Niin, ja kiitos vielä myös mahtavalle matkaseuralle! Tikkipokka-revanssin tosin vaadin vielä.)