Tässä tuunausesimerkki mekosta (Pelastusarmeijan kirppis, 7 e), jossa oli kaunis, pikkupalloinen kangas ja pohjimmiltaan hyvä leikkaus. Vikaa sen sijaan oli turhan massiivisessa hartialinjassa ja helmojen ja hihojen pituudessa. Kas näin se käy...
1. Lyhennetään helmasta kymmenisen senttiä ja pätkäistään kyynärpäihin ulottuneet hihat niin lyhyiksi kuin kangas antaa myöten. Helman lyhentämisellä on muuten taianomainen vaikutus niin mekoissa, hameissa kuin takeissakin: 20 sentin katoaminen voi muuttaa koko vaatteen ilmeen.
2. Ratkotaan olkatoppaukset irti. (Olivatpa ne muodissa tai ei, Dallas-olkiin en ole koskaan tottunut. Pidän hartioistani sellaisenaan, kapeina.)
Ja voilà: tätimäisestä tulee tyttömäinen! Myönnettäköön silti, että tuunausprojektit eivät aina ole näin onnistuneita. Välillä tulee niitäkin murheenkryynejä, joita mikään silppuaminen ja uudelleenkokoaminen ei korjaa. Mutta tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin – nykyään osaan aika hyvin arvioida ensisilmäyksellä, kannattaako fiksailu vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti