maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusi vuosi, uudet kalenterit


Olen paperikalenterimäen naisia. Töissä olen puolipakotettu käyttämään Outlookin sähköistä kalenteria, mutta silti raapustan samat palaverit uskollisesti myös mustaan kirjaani. Seinäkalentereistakin tykkään, vaikka niitä käytän lähinnä sisustuselementteinä, en ajanhallintaan. 

Vuonna 2013 meidän kotiamme somistaa peräti kaksi seinäkalenteria. Ylläolevassa Urbncal-kalenterissa on kuvattuna katunumeroita Pohjoismaiden pääkaupungeista, ja sen saimme joululahjaksi. Allaolevan kalenterin taas ostin Taikin joulumyyjäisistä, ja siinä on nuorten suunnittelijoiden printtejä.


Hyvää uutta vuotta itse kullekin! Minä kirmaan kohta illallisvalmisteluihin: uusi vuosi otetaan vastaan Lähi-itä-teemaisissa juhlissa.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Jotain kreisiä, jotain hillittyä


Anu Harkin uudessa Koto Living -lehdessä, jonka uteliaisuuttani syksymmällä ostin, oli neulottu villasukat yllätyskerä-tekniikalla: solmittu sekalaisia jämälankoja yhdeksi isoksi keräksi satunnaisotannalla ja tehty siitä sukat. Hauska idea + paljon jämälankoja = ei kun toimeksi. Nämä yllätyssukat valmistuivat joululomalla.

Sähkönsininen ja räikeänvihreä (näyttää kuvassa hillitymmältä kuin onkaan) seiskaveljes ovat lankalaatikkoni murheenkryynejä. Olen joskus saanut niitä muutaman kerän lahjoituksena, mutta ne eivät oikein sovi mihinkään ja kenellekään (eivätkä ne tunnu koskaan loppuvan). Tällaisissa sekametelisukissa ne toimivat sentään ihan ookoosti.

Vähän hillitympää väri-iloittelua edustaa kori, jonka virkkasin äidille joululahjaksi. Novitan Tuubi-ontelolangasta ja ihan vaan vyötteen ohjeen mukaan.


Toivottavasti teillä oli rentouttava joululoma!

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 24: Kuuntele Baz Luhrmannia



Tässä biisissä ei ole mitään jouluista – itse asiassa sitä kuuluisi kuunnella keväällä ylioppilasjuhlien aikaan – mutta oivalluskalenterin henkeen se istuu täydellisesti. Siispä kalenterin viimeisestä luukusta paljastuu Baz Luhrmannin klassikkohitti Everybody's Free (To Wear Sunscreen), joka ilmestyi omana ylioppilaskeväänäni, vuonna 1999. Kuunnelkaa videon elämänohjeet tarkasti: minä voin allekirjoittaa niistä lähes jokaisen.

Oivalluskalenteri kiittää ja kuittaa.

Hyvää joulua teille kaikille loistotyypeille!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 23: Kesytä talvi oikeilla vaatteilla


Olen vakuuttunut siitä, että monet ihmiset, jotka sanovat inhoavansa talvea, eivät vain ole oppineet pukeutumaan oikein. Talvivaatetuksessa olennaista on nimittäin löytää tasapaino mukavuuden, lämpimyyden ja tyylikkyyden välillä.

Itse en ole enää pariin talveen käyttänyt kammottavaa "pitkät kalsarit ja farkut" -yhdistelmää. Kunnon pakkasella suosin mekkoja ja hameita ja kerrostan alle paksuja sukkiksia ja leggingsejä. Kenkiin pitää mahtua villasukka ja jäädä vielä vähän ilmaakin. Takeissa laatuun ja klassikoihin sijoittaminen kannattaa: tämä kirppikseltä ostettu vanha kotimainen villakangastakkini on tiivistä, paksua ja tuulta pitävää villaa (ja aivan eri maailmasta kuin vaikkapa edellinen, Zarasta ostettu villakangastakki). Päälle kaksi kerrosta lapasia, muhkea huivi ja pipo, joka peittää korvat.

Jos nyt olisin ostamassa talvitakkia, kokeilisin esimerkiksi St. Jamesin duffelitakkia tai Canada Goosen parkaa.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 22: Villasukkia tarvitaan aina


Jos et ihan tiedä, mitä neuloisit ja kenelle, neuvo on yksinkertainen: tee villasukat. Tässä muutama syy:

1. Se ei koskaan ole turhaa. Suomessa kaikki käyttävät joskus villasukkia – nekin, joita kotikutoisuuden estetiikka ei muuten viehätä. Siksi villasukat löytävät aina kodin.
2. Se on hauskaa. Koska villasukkia käytetään lähinnä kotioloissa, niissä saa vapaasti kreiseillä värien ja kuosien suhteen. Samasta syystä villasukkiin on myös helppo käyttää jämälangat.
3. Sillä saa irtopisteitä. Ennen lähes jokaisella oli mummo, joka neuloi sukkia. Kun tuttavapiirini mummoista on aika jättänyt, yhä useampi on menettänyt luottosukantekijänsä. Villasukat ovatkin hupeneva luonnonvara, jota arvostetaan koko ajan enemmän.

Teoriani todisti oikeaksi myös kuvassa näkyvä, työnimellä maailman rumimmat villasukat kulkenut sukkapari. Aloin neuloa niitä kesällä Italian-matkalla. Toscanalaistalon olohuoneessa huikkasin: "Haluaako joku maailman rumimmat villasukat?" Ja halusihan joku.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 21: Vaihda krääsä illalliseen


Paras ja ainoa joululahjavinkkini on tämä: luopukaa lahjoista ja menkää sen sijaan yhdessä syömään. Me aloitimme tämän harrastuksen sisarusten kanssa viime vuonna ja jatkoimme sitä menestyksekkäästi eilisiltana Kuurnassa. Vähemmän joululahjastressiä, enemmän yhdessäoloa. Vähemmän turhaa krääsää maailmaan, enemmän ihania ruokaelämyksiä.

Ylipäänsä ravintolassa syöminen on minusta maailman rentouttavin, sosiaalisin ja elämänlaatua parantavin harrastus. Tärkeintä on, että sen riisuu kaikista jäykistä ja kahlitsevista säännöistä: sen kun juot valkkaria lihan kanssa ja tilaat jälkiruuaksi sen saman crème bruléen, jonka joka kerta tilaat. Pääasia, että nautit.

torstai 20. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 20: Joskus universumi järjestää


Eräällä työkaverillani oli hurmaava sanontatapa: kun hänen elämästään puuttui jotain, hän sanoi tilaavansa sen universumin postimyynnistä. Taustalla piili ajatus siitä, että kun johonkin asiaan kohdistaa myönteisen ajattelunsa ja energiansa, ennen pitkää se toteutuu. Vaikka itse olen tällainen tylsä skeptikko enkä moiseen teoriaan suoranaisesti usko, täytyy sanoa, että joskus universumin postimyynti kyllä järjestää.

Esimerkiksi silloin, kun viime viikonloppuna lankalaatikkoa siivotessani löysin pienenpienen kerän sinistä Nalle-lankaa, joka minulta loppui kesken juuri ennen viimeisen peukalonpään valmistumista kesällä tekemiini lapasiin. Kannatti haudata se puolivalmis projekti turhautuneena laatikon pohjalle.

Seuraavaksi voisin panna universumin postimyynnille menemään tilauksen esimerkiksi kylppärin siivouksesta ja täydellisesti istuvista farkuista.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 19: Kehitä ystävyysrutiineja



Tuntuu maailman latteimmalta sanoa, että ”ystäväni ovat minulle tärkeitä”, mutta kun ne ovat. Mielestäni ystävyyksiä pitää myös hoitaa ja niihin pitää satsata siinä missä parisuhteeseenkin. Ystävä ei voi olla se ihminen, jonka puoleen käännyt vain silloin, kun haluat tukea vaikeuksissa tai ilmaista terapiaa: ystävän kanssa pitää jakaa myös ne elämän kivat asiat.

Siksi kannattaakin kehittää mukavia ystävyysrutiineja. Esimerkiksi kesäisiä mökkireissuja, syksyisiä Tallinnan-matkoja, viikottaisia tosi-tv-katsomoita tai vesijuoksutreffejä Yrjönkadun uimahallissa (kuva täältä) ennen töihinmenoa.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 18: Silittäminen on eleganssin avain



Edustan sellaista pikkuisen homssuista ihmistyyppiä, jonka tukka tapaa hapsottaa ja paitaan kertyä epämääräisiä tahroja. Siksi olen aina vähän salaa kadehtinut niitä naisia, jotka näyttävät luonnostaan hallituilta ja huolitelluilta. Miten ne sen tekevät? Pikku hiljaa olen tullut siihen tulokseen, että yksi heidän salaisuuksistaan on hyvin yksinkertainen: silitetyt vaatteet.

Itselleni silittäminen on yksi inhokkikotitöistä. Minulle oli suuri oivallus tajuta pari vuotta sitten, että t-paitojakin voi silittää. Hyvä aikeeni ensi vuodelle tuleekin tässä: järjestän muutaman viikon välein silitysurakan, jossa käyn läpi vaatekaappini kriittisimmät vaatekappaleet.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 17: Perinteitä voi rakastaa olematta perinteinen



Arvomaailmani on kaukana perinteisestä. En kuulu kirkkoon, kannatan sukupuolineutraalia avioliittolakia, suhtaudun kuluttamiseen kriittisesti – tällainen tyypillinen punavihreä kaupunkilaisfeministi siis. Samaan aikaan olen krooninen nostalgikko, joka rakastaa monia perinteitä: esimerkiksi jokavuotisia Kauneimpia joululauluja Kallion kirkossa.

Tajuan kyllä, että siinä on tiettyä ristiriitaa, kun ateisti käy kerran vuodessa kirkossa veisaamassa kyynel silmässä En etsi valtaa loistoa. Minulle perinteet ovat kuitenkin rituaaleja, jotka rytmittävät vuotta ja tuovat rauhoittavan jatkuvuuden tunteen. Taas meni vuosi, taas me samat ihmiset lauloimme samoja lauluja. Taas oli ulkona kirpeä pakkanen, pimeää ja kaunista.

Niin ensi vuonnakin, toivottavasti. (Olin vähällä kirjoittaa tähän ”jos luoja suo”, mutta se olisi ehkä mennyt jo komiikan puolelle.)

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 16: Herkkuja ei tarvitse ansaita



Tiedättehän ne tilanteet, kun joku (valitettavasti yleensä nainen ja valitettavasti joskus myös minä) valittaa oluttuopin tai kakkupalan ääressä, kuinka ei ole ansainnut sitä? Jotenkin kummallisesti meidän päihimme on iskostettu ajatus, että kaikki hyvä pitää ennakkoon ansaita, mikä syömisen kohdalla yleensä tarkoittaa kevyttä keittolounasta tai hikijumppaa.

Niissä tilanteissa voisin sanoa, että shut the fuck up ja syö se joulutorttusi. Silloin, kun herkuttelee, herkuista pitää nauttia marisematta. Kalorilaskennat voi halutessaan suorittaa omassa päässään eikä pilata niillä muiden iloa. Parhaiten tämän summasi eräs ystäväni, jonka elämänviisaus kuului näin: ”Kalja on niin kuin rakkaus – sitä ei tarvitse ansaita.”

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 15: Hyvää kannattaa varioida


En ole mikään maailman innovatiivisin käsityöihminen. Minulle ei ole ongelma neuloa kymmenettä samanlaista lapasparia, kunhan tiedän, että konsepti on toimiva. Siksi myös varioin hyväksi havaitsemiani tekniikoita ja väriyhdistelmiä uudelleen ja uudelleen. Meistä kaikista ei ole keksimään pyörää joka kerta, ja se on ihan ok niin.

Tätä samaa pintaneuletta olen soveltanut jo neuletakkiin ja lapasiin. Nyt siitä syntyy tyyny joululahjaksi – uskallan paljastaa tekeleen jo nyt, sillä mummu ei surffaa netissä.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 14: Kierrätä kaikki paitsi klassikot

Tältä ne suurin piirtein näyttivät – ja sittemmin kirppissäkkiin katosivat.

Olen Siivouspäivän, vaatevaihtobileiden ja Uffin laatikoiden vankka kannattaja. Teen vaatekaapissani säännöllistä karsintaa, jossa yritän tunteilematta heittää kierrätykseen kaiken sellaisen, jota en ole parin vuoden sisään käyttänyt.

Tähän on kuitenkin yksi poikkeus: mikäli vaatekappale on luokiteltavissa klassikoksi, se kannattaa säästää. Kaipailen edelleen niitä vuonna 1995 ostettuja Dr. Martensin maihareita ja Hollannin vaihtovuonna löytynyttä täydellistä farkkutakkia, joista luovuin muuttaessani Tampereelta Helsinkiin. Kummallekin olisi sittemmin löytynyt käyttöä – tietyt vaatteet nimittäin tulevat aina takaisin. Tämän pidän mielessäni sitten, kun beige trenssi, musta pooloneule tai ryhdikäs harmaa villakangastakki joskus alkaa kyllästyttää.

torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 13: Liikuntaa voi oppia rakastamaan



Noin 25-vuotiaaksi asti en juuri harrastanut liikuntaa satunnaisia kävelylenkkejä lukuunottamatta. Olin koululiikunnan traumatisoima, inhosin sanaa jumppa ja pidin hieman vajaana ihmisiä, jotka sitä käyttivät. Nykyään olen kuntokeskuksen kuukausijäsen ja jumppaan vähintään neljästi viikossa. Miten se tapahtui?

Ensinnäkin pitää löytää lajit, jotka sopivat itselle. Jokaiselle on sellaisia. Sitten pitää tehdä kuntoilu itselleen mahdollisimman helpoksi (kulman takana sijaitseva kuntokeskus ja sopivat, ei-nolot varusteet auttavat huomattavasti.) Sen jälkeen pitää jaksaa vähän aikaa vain sinnitellä. Ennen pitkää huomaa hengästyvänsä vähän vähemmän ja jaksavansa vähän enemmän. Sitten tajuaa, että on kasvattanut itselleen hauislihaksen, ja ymmärtää, mitä hittoa se keskivartalon tuki oikein tarkoittaa. 

Ja lopulta on siinä pisteessä, että alkaa kaivata spinningiin, joogaan tai kahvakuulaan. Sairasta, mutta niin se menee.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 12: Jokainen tarvitsee voimabiisejä

Jokainen ihminen tarvitsee kappaleita, joita kuunnella silloin, kun kaipaa nostatusta, voimaa, iloa, energiaa ja hauskuutta. Sellaisia, joita voi kuunnella sataan kertaan ilman, että ne kuluvat, ja jotka aina saavat sydämen pakahtumaan ja mielen kuplimaan ilosta.

Tässä muutama omani:





tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 11: Yritä edes



Podin vuosikausia syyllisyyttä lihansyönnistäni ja kokeilin kasvissyöjäksi ryhtymistä heikoin tuloksin – minä yksinkertaisesti rakastan lihaa liikaa. Sitten päätin, että yritän syödä niin paljon kasvis- ja kalaruokaa kuin mahdollista.

Nykyään syön lihaa noin kerran viikossa ja olen kohtullisessa sovussa itseni kanssa. Kotiin ostan korkeintaan riistaa tai luomulihaa ja sitäkin harvoin. Ravintolassa annan itselleni luvan herkutella pihvillä. Se on kaikkea muuta kuin täydellinen suoritus, mutta se on huomattavan paljon paremmin kuin ennen. 

Cold turkey -lähestymistavalla olisin todennäköisesti taas epäonnistunut ja turhautunut. Perfektionille opetus oli siis tässä: se, että jotain asiaa ei pysty tekemään täydellisesti, ei tarkoita, että kannattaisi lakata yrittämästä.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 10: Hanki pyöräkori




Pyöräkori on niitä pieniä asioita, jotka parantavat elämänlaatua huomattavasti enemmän kuin mitä ensi alkuun tulisi ajatelleeksi. Kori tekee pyöräilystä kätevämpää, mikä lisää pyöräilyä, mikä parantaa terveyttä ja on hyväksi ympäristölle. Kaikki voittavat. Hyvästi sarvessa roikkuvat kauppakassit ja olkapäältä valuvat käsilaukut!

Koska oma pyöräni koreineen odottaa jo varastossa kevättä, kuvassa haaveideni versio (kuva täältä). Tällaisen Design House Stockholmin Carrie-korin ostaisin, jos en jo omistaisi aivan käytännöllistä pyöräkoria mallia Tampereen Vapaa Valinta.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 9: Hyödynnä hevi-osasto



Kauppojen hedelmä- ja vihannesosastot ovat surkean alihyödynnetty resurssi. Itsekin huomaan hiihteleväni aivan liian usein tuttuja salaatti-kurkku-tomaatti-banaani-omena -latuja. Siksi yritän välillä tietoisesti laajentaa kasvistajuntaani: lusikoin passionhedelmää jälkkäriksi, lisään salaattiin papaijaa, korianteria tai granaattomenen siemeniä, syön välipalaksi persimoneja ja paahdan uunissa bataattia ja palsternakkaa. 

Seuraavaksi voisin kokeilla tämän hetken trendiruokaa, lehtikaalisipsejä, ja laajentaa eksoottisten hedelmien tuntemustani näillä Hesarin ohjeilla. Mitkä ovat teidän salaiset kasvisaseenne?

lauantai 8. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 8: Älä kursaile



Jos jotain piirrettä suomalaisuudessa on kestä, se on kursailu. Siis se, kun juhlissa vieraita pyydetään pöytään ja kaikki teeskentelevät, etteivät kuulleet (koska olisihan se ihan kamalaa vaikuttaa esimerkiksi innostuneelta tai ilahtuneelta). Ja aikaisintaan kolmannella kehotuksella siirrytään pöytään.

Ehkä tämä liittyy luontaiseen tehokkuuteeni, mutta yleensä olen ensimmäisten joukossa niin kakkujonossa kuin tanssilattiallakin. Niin luultavasti tänäänkin, kun juhlitaan ystävän kolmekymppisiä. (Mihin viittaa päivän kuvakin: se on omilta parin vuoden takaisilta synttäreiltäni, jolloin meidän olohuoneessa tanssittiin aamuneljään kera discovalojen ja savukoneen).

perjantai 7. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 7: Valitse arkena parasta



Niihin asioihin, joita käyttää päivittäin, kannattaa aina panostaa. Ei ole mitään järkeä hillota kauniita perintöastioita tai kalliita vaatteita kaappiin: parhaiten ne nimittäin todistavat arvonsa, kun niistä iloitsee päivittäin. Juo siis iltapäivätee kauneimmasta kupistasi, kaada vissy viinilasiin ja valitse töihin se ihanin silkkipaita.

Ja jos arvokas astia meneekin rikki tai vaatteeseen tulee tahra, se vituttaa huomattavasti vähemmän, kun kyseinen esine on jo ehtinyt palvella pitkään ja kunniakkaasti.

torstai 6. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 6: Löydä oma tapasi meditoida



Olen aina ollut huono rauhoittumaan. Olen sellainen vähän rasittava ”vie mennessäs, tuo tullessas” -tyyppinen häärääjä, joka näkee ympäristönsä jatkuvana tehtäväkenttänä. Joogan loppurentoutuksessa jaksan keskittyä ehkä viisi sekuntia ennen kuin alan miettiä töitä ja iltaruokaa. Meditoinnin idea tuntuu minusta käsittämättömältä.

Sitten ymmärsin erään olennaisen asian: minulla on jo tapani meditoida. Sen nimi on neulominen. Se on rauhoittavaa, rentouttavaa, yksitoikkoistakin tekemistä, jonka parissa ajatukseni virtaa vapaasti.

(Nämä sukat tein muuten syksymmällä ihastelemastani Novita Tweed -langasta. Ne pääsevät lämmittämään Brysselissä asuvan ystävän varpaita.)

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 5: Ruoki sisäistä teiniäsi



Viime vuosien aikana olen lukenut onnellisena läpi Twilight- ja Nälkäpeli-kirjasarjat. Pari vuotta sitten katsoin uudelleen nuoruuteni suosikkisarjan My So-Called Life. Olen sitä mieltä, että aikuiselle ihmiselle tekee välillä hyvää velloa teiniviihteen suurissa tunteissa, ihanassa viattomuudessa ja kaikkivoipuudessa. Muistaa, millainen itse oli joskus (ja olla yhtä aikaa surullinen ja iloinen siitä, ettei enää ole).

En usko, että minkään tv-sarjan kohtaus tulee koskaan liikuttamaan minua yhtä paljon kuin tämä videoklippi, jossa Buffalo Tom laulaa taustalla ja  Jordan ottaa Angelaa kädestä. Niin se vain on.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 4: Älä tuijota kokolappuja kirppiksellä



Tämän syksyn paras kirppislöytöni on ollut tämä vaaleanharmaa neule, joka roikkui Seinäjoen SPR:n kirppiksen XL-hyllyssä kokolapulla 44 varustettuna (itse olen kokoa 36–38). Kirppiksen tädit olivat tainneet ajatella sen paidaksi, mutta minulla se toimii mekkona. Pörröinen, pehmoinen, lämmin, ihana, ilmeisesti käsin tehty ja hintaa muutama euro. Ja useampi ihminen on luullut sitä joksikin oikeaksi disainiksi. 

Ylipäätään kirppisten tätien lajittelukykyyn ei kannata liikaa luottaa. Löytöjä voi tehdä vaikka miesten ja lasten osastoilta, yöpaitarekistä tai ilmaishyllystä.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 3: Pidä tummaa suklaata aina jääkaapissa



Maailma on täynnä ärsyttäviä, epärealistisia ja hurskastelevia terveysvinkkejä. Tässä on kuitenkin yksi, joka toimii. Meillä on nykyään jääkaapissa aina levy tummaa suklaata, jota saa syödä palasen päivässä. Maku on sen verran tuhti ja tympeä, että enempää ei tee mielikään, mutta akuutin makeanhimon tumma suklaa taittaa. Suosikkejani ovat ekokauppojen reilut ja luomut, vähintään 70-prossaiset suklaat.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulukalenterin luukku eli oivallus nro 2: Iloa kannattaa aina pitkittää


Tämä on asia, jonka oikeastaan tajusin vasta tällä viikolla: ei ole mitään syytä odottaa jouluaattoon, ennen kuin voi alkaa nuuskia hyasintin tuoksua. Samasta syystä etkot ovat vähintään yhtä tärkeä osa juhlia kuin itse juhlat. (Aikanaan sama koski ehkä myös jatkoja, mutta huijaisin itseäni, jos väittäisin, että vielä joskus käyn sellaisilla.)

Minä ostin hyasinttini eilen, ja ruman ruukun ympärille kääräisin keväällä Japanista tuomaani sanomalehteä. Tämä on myös ekologinen paketointivinkki: ulkomaisista sanomalehdistä saa hauskaa ja helposti kierrätettävää pakettipaperia.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Arvonnan voittaja (ja joulukalenterin ensimmäinen luukku)


Marraskuu kääntyi joulukuuksi, joten on aika julistaa tyynyarvonnan voittaja. Teitä osallistujia oli ihanan paljon! Tällä kertaa arpaonni suosi nimimerkkiä... (tähän kohtaan rumpujen pärinää):

Anna-Sofia! Onneksi olkoon. Sinuun on otettu yhteyttä sähköpostitse.

Joulukuun kunniaksi ajattelin panna ensimmäistä kertaa tämän blogin historiassa pystyyn myös joulukalenterin. Koska uusia käsitöitä tai muita projekteja ei meikäläiseltä 24 päivälle valmistu, jaan sen sijaan joka päivä kanssanne jonkin pienen asian, jonka olen 32 ikävuoteeni mennessä oivaltanut.

Joulukuun ensimmäinen oivallus liittyy tähän arvontaan. Kommentissaan joku nimittäin kehui tyynyn väriyhdistelmää. No, selitys on tässä:

Oivallus nro 1: 
Mustavalkoinen + kirkkaat värit = toimii aina

Tämä on helppo ja aina varma sommittelukikka: yhdistä mustavalkoiseen yhtä tai useampaa kirkasta väriä. Se näyttää aina hyvältä. Googlaa vaikka sanat Piet Mondrian, jos et muuten usko.

(Joku toinen kyseli kommentissaan ohjeita tyynyn tekemiseen. Silmukkamääriä en osaa antaa, koska käytin tyynyssä sekalaisia jämäkeriä. Ideana on kuitenkin neuloa noin 42x42 cm:n pala sileää neuletta vuorotellen pystyyn ja vaakaan raidoittaen. Kannattaa suosia paksua lankaa. Ompelin neuleen kiinni kankaaseen ompelukoneella: se onnistuu ihan hyvin, kun neulos on jämäkkää. Paininjalan puristusta kannattaa säätää vähän kevyemmälle ja pitää tikin pituus suht pitkänä. Suuaukon ompelin kiinni käsin.)

maanantai 26. marraskuuta 2012

Jouluihmisen huvit


Pimeällä kuvaamisen haittapuolia: vasta kuvan otettuasi ja koneelle ladattuasi huomaat, mitä kaikkea siinä näkyykään. Kaappiin sikin sokin sullotut pakasterasiat onnistuin rajaamaan kuvasta, mutta eivätpä nuo jääkaapin kylkeen läimäistyt laskut ja postikortitkaan mikään järin harkittu asetelma ole. Olkoon.

Tämän postauksen varsinaisena tarkoituksena oli joka tapauksessa fiilistellä, että jouluvalot, jouluvalot! Ja että just nyt Nat King Cole laulaa mulle Spotifyssa O Holy Nightia, joka on lempijoululauluni sekä englanniksi että suomeksi! Ja että olen keksinyt jo ainakin yhden mahtavan joululahjan!

(Jotta touhu ei menisi ällöttävän puolelle, täytyy mainostaa parasta huumoriblogia aikoihin: olettehan jo tutustuneet Pakolliseen jouluun? En ole aikoihin nauranut millekään niin paljon kuin tälle.)

Jouluihminen kiittää ja kuittaa!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Lanka huusi: huivi!

Lapsena ärsyttävintä oli, kun talviasusteet kutittivat. Tämä pehmolanka kelpaisi herkkähipiäisimmällekin.

Joistain langoista näkee heti, mihin ne on tarkoitettu. Esimerkiksi lankakauppa Kerän bloggaajaillasta saamani Debbie Blissin Paloma yksinkertaisesti huusi päästä huiviksi (ja samaan ratkaisuun oli näköjään päädytty myös Hupsistarallaa- ja Eilen tein -blogeissa). Paksua, pehmoista, lämmintä eikä tippaakaan kutittavaa.

Silmukoita oli 24 ja neuleen jujuna ainaoikea sekä venytetyt silmukat. Idean poimin Modasta 8/12. Venytetyt kerrokset tehtiin näin:
1. krs: Nosta 1 s neulomatta *neulo 1 o, ota langankierto puikolle*, toista *-* kerroksen loppuun ja neulo 1 o.
2. krs: Nosta 1 s neulomatta, neulo oikein ja pudota samalla langankierrot puikolta.
Neuleessa tehtiin vuorotellen 2 kerrosta ainaoikeaa, sitten 4 krs venytettyjä silmukoita, 2 krs ainaoikeaa, 6 krs venytettyjä silmukoita, 2 krs ainaoikeaa, 4 krs venytettyjä silmukoita, jne.

Neuloin huivia noin 140 cm eli tasan kolmen vyyhden verran, päättelin ja ompelin kiinni rinkulaksi. (Kuvittelen muuten olevani täysinoppinut neuloja, mutta tätä tehdessäni tajusin ekaa kertaa, että pyöröpuikoilla voi neuloa myös tasona. Hups.)

Ja hei, jos et vielä ole osallistunut arvontaan, tee se nyt!

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kellohalliin, mars!

Tämä paikka toimisi varmasti hienosti juhlatilana, ja sitä käsittääkseni vuokrataan myös yksityistilaisuuksiin.

Antto Melasniemen ravintolat, Kuurna ja Atelje Finne, ovat olleet kestosuosikkejani Helsingissä. Ei siis ihme, että myös tänään testattu Kellohalli oli mieluisa tuttavuus. Melasniemen katraan uusin sijaitsee Hermannissa Tukkutorilla, entisen teurastamon tiloissa. Designpääkaupunkivuoden hankkeisiin kuuluvan ravintolan piti aluksi olla auki vain muutaman kuukauden, mutta nyt se kuulemma jatkaa ensi vuoden puolellekin.

Alkuruuaksi syömäni sinihomejuusto-endiivisalaatti oli maistuvaa, pääruoka eli haukimureke älyttömän hyvää sekä aidosti omaperäistä ja jälkiruokani eli vispipuuro kuusenkerkkämaidolla simppelin suloista. Ja tila nyt vaan on niin hieno: rosoista teollisuusmeininkiä, korkea katto, valtavia teräsovia ja valosarjoja katossa.

On tää Helsinki ihana joskus!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Varaslähtö jouluun = arvonta!


Olin aikonut jemmailla tämän postauksen jonnekin ensi kuulle joulun ja joululahjojen hengessä, mutta en sitten malttanutkaan. (Tässä kohtaa lienee paikallaan tunnustaa, että olen myös kuunnellut salaa joululauluja, eli varaslähtöjä on otettu muutenkin.)

Homman nimi on siis arvonta. Päätin tällä kertaa kuluttaa lankalaatikon puuvillalankavarantoja ja neuloin ylijäämäkeristä 40x40-senttisen tyynyn. Vähän vihreää ja ruskeaa ja yhdistävänä tekijänä mustaa ja valkoista raitaa. Koska langat olivat erivahvuisia, ohuemmilla neuloin kaksinkertaisena. Taustapuolella on mustaa kangasta.


Osallistumisaikaa on kuun loppuun eli 30.11. asti, jotta paketti ehtii voittajalle varmasti jouluksi. Osallistua voit jättämällä vapaamuotoisen tervehdyksesi kommenttikenttään. Ekstra-arvan ansaitset vinkkaamalla arvonnasta omassa blogissasi, eli kerro siitä kommentissasi. Kliketi klik, siitä vaan osallistumaan!

lauantai 10. marraskuuta 2012

Lauantain haastelua


Inari heitti minulle blogihaasteen, jonka tarkoituksena on listata kymmenen tämän hetken lempiasiaani. Sehän sopii! Here goes:



Ihanat kliseet (osa 1). Leikkokukkien arkea parantavaa taikaa ei voi korostaa liikaa. Kukkani ostan edullisesti Hakaniemen torilta niin kauan kuin kukkamyyjät ja kukat siellä tarkenevat. Kun vähän jaksaa nähdä vaivaa, kukat pysyvät kunnossa pitkään (hyviä hoitovinkkejä on listannut esimerkiksi Eeva täällä.)

Ihanat kliset (osa 2). On taas kynttiläaika! Viikonloppuaamuisin sytytän keittiön pöydällä olevat tuikut, panen leppoisaa musiikkia syömään ja nautin aamupalani ja Hesarini kaikessa rauhasa.


Downton Abbey. Kolmannen tuotantokauden uudet jaksot – paras syy istua neulomassa tv:n ääressä.

Satsumat. Satsumasesonki, tuo hedelmäsesongeista parhain (nektariinit tulevat hyvänä kakkosena).

Tummempaa tuolla puolen. Kaj Korkea-ahon toinen romaani on kaunis, jännä, mystinen ja koukuttava. Lisäksi kirja sijoittuu lähelle omia kotiseutujani eli ruotsinkieliselle Pohjanmaalle (jota tosin tunnen hävettävän huonosti – tässä olisi kesäisen roadtripin paikka.)


Obaman uudelleenvalinta. Saa maapallon tulevaisuuden näyttämään ihan pikkuisen valoisammalta (tai ainakin ihan pikkuisen vähemmän synkeältä).

Liikunta. Kun pari viikkoa kärvistelee kurkkukivussa ja vailla viikottaista jooga/pumppi/spinningannostaan, on todella onnellinen päästessään taas kuntoilemaan. Paras vinkkini liikuntamotivaation ylläpitämiseen: hanki koti kuntokeskuksen vierestä. Meiltä kipaisee Hakaniemen Ladylinelle minuutissa.

Weledan Sea Buckthorn -vartalovoide. Keväällä hehkuttamani öljyn kaveri, tyrnintuoksuinen kropparasva, on ollut tämän syksyn perusvoiteeni.


Kuivatut viikunat. Silppuan niitä saksilla aamujogurttiini mustikoiden ja pähkinöiden kera. Niin hyvää!

Kaverien vauvat. Kun työpäivän päätteeksi pääsee nuuskimaan pienen ihmisen pukluntuoksuista päälakea, on vaikea olla huonolla tuulella.

Jaan haasteen eteenpäin:

Hennalle (Vielä onnittelut valtuustopaikasta!).
Snack the Ponyn sisaruksille.
Lokoisalle Millalle.
Ja kahdelle kivalle tamperelaiselle, Karmiinille ja Jonnalle.

Tässä vielä haasteen säännöt:

  1. Listaa tämän hetken kymmenen (10) lempiasiaasi (voit halutessasi kopioida haastepostaukseen yllä olevan blogihaastekuvan ja/tai käyttää omia kuviasi)
  2. Jaa haaste vähintään viidelle (5) tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille
  3. Voit halutessasi myös osallistua Mokon myymäläinstallaatioprojektiin sekä Mokon lahjakortin arvontaan lähettämällä oman lempiasiat -listasi osoitteeseen mokomarket@moko.fi otsikolla: Minun lempiasiani. Ilmoitathan meilissä yhteystietosi. Kaikista lähetyistä lempiasioista valitaan osa ja nämä valitut aiheet tulevat olemaan osa Moko Marketissa järjestettyä esillepanoinstallaatiota, jota päivitetään viikottain teidän lähettämillä lempiasioilla. Jokaisen esiteltävän lempiasian yhteydessä mainitaan lempiasian kertojan nimi ja paikkakunta. Voit seurata myymälän installaatioita Facebook-sivuilta. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan 3 kpl 50€ lahjakortteja Moko Markettiin (arvo yht. 150€). Teidän lempiasioiden mukaan elävä Lempiasioita -näyttely rakennetaan viikolla 41 ja arvontaan voi osallistua 3.10- 2.11.2012. Moko Oy pidättää oikeuden muutoksiin.
  4. Muista nauttia listaamistasi lempiasioista mahdollisimman usein!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kameleonttilapaset

Kauniit sävyt, mutta eivät yhtään minua.  Menivät siis lahjaksi ystävälle.

Päätin (jälleen kerran) yrittää tyhjentää lankalaatikkoa ja sommittelin siellä lojuneista hajakeristä erilaisia väriyhdistelmiä. Toisensa löysivät muun muassa lila ja tummanpunainen Seiskaveljes sekä kerä Novitan moniväristä Polku-lankaa. Niistä tikkusin lapaset: varsi vaaleammalla Seiskaveljeksellä, kämmenosa kaksinkertaisella langalla (tummanpunainen 7V + Polku). Ei sen kummempia kommervenkkejä.

Lapanen vilkuttaa teille myös terveisiä Tallinnasta, jossa kului viikonloppu. Kohvik Moon, skumppaa, jalkahoito. Need I say more?

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Seuraavana aamuna


Olen vähän huono ottamaan valokuvia silloin, kun jotain oikeasti tapahtuu. Niinpä tälläkin kertaa kuva on mallia dagen efter kuivumaan jätettyine punkkulaseineen. Niistä hörpittiin eilen illalla eteläafrikkalaista Bellingham Shiraz'ta, jota juotiin höysteenä torstain Hesarista poimitulle hirviragulle. Suosittelen lämpimästi molempia!

Kas näin kuului ohje (alkuperäinen kuvan kera löytyy täältä):

Hirviragu

500 g hir­ven­jau­he­li­haa
1 si­pu­li
2–3 val­ko­si­pu­lin­kynt­tä
1 pork­ka­na
2 sii­vua pe­ko­nia
olii­vi­öl­jyä
1 tlk kuo­rit­tu­ja ko­ko­nai­sia to­maat­te­ja
1 dl pu­na­vii­niä tai vet­tä
1 laa­ke­rin­leh­ti
1 tl ra­kuu­naa
1/2 tl tim­ja­mia
1/2 tl ros­ma­rii­nia
suo­laa
mus­ta­pip­pu­ria

Kuu­tioi si­pu­li ja vii­pa­loi val­ko­si­pu­li. Leik­kaa pork­ka­na pie­nik­si kuu­tioik­si ja pe­ko­ni pa­loik­si.
Kuu­men­na pa­das­sa olii­vi­öl­jy ja li­sää si­pu­li, val­ko­si­pu­li, pe­ko­ni ja pork­ka­na ja kuul­lo­ta, kun­nes si­pu­li on lä­pi­kuul­ta­vaa.
Li­sää hir­ven­jau­he­li­ha ja rus­kis­ta. Li­sää sen jäl­keen jouk­koon to­maat­ti, vii­ni tai ve­si, laa­ke­rin­leh­ti se­kä yr­tit. An­na kie­hah­taa.
Lai­ta kan­si pääl­le ja siir­rä 150-as­tei­seen uu­niin hau­tu­maan 1–2 tun­nik­si. Jos et omis­ta uu­ni­pa­taa, voit myös hau­dut­taa ruo­kaa lie­del­lä kan­nen al­la mie­dol­la läm­möl­lä 1–2 tun­tia. Tar­joa pen­ne- tai ri­ga­to­ni­pas­tan ke­ra.


Aurinkoista vaalipäivää ihmiset! Muistakaa antaa äänenne!

perjantai 19. lokakuuta 2012

Lapaset ja lehtiä

Kuvan otti seitsemänvuotias kuvausassistenttini. Pitkällisen räpsimisen jälkeen kamerasta löytyi tämä yksi otos, joten sillä mennään.

Terveisiä minisyyslomalta Seinäjoelta! Siihen on kuulunut muun muassa erinäisiä suklaapatukoita (joita äiti edelleen jemmaa kolmekymppisille lapsilleen keittiön kaappiin), kirppistelyä, illallinen Juurella-ravintolassa sekä lempisyysterapiaani eli haravoimista. Se oli musta rentouttavaa puuhaa jo silloin, kun vielä asuin kotona ja oli ns. pakko, ja vielä enemmän nyt, kun sitä tekee vierailevana tähtenä yhtenä päivänä vuodessa. Ulkoilmaa, kauniinvärisiä lehtiä ja konkreettinen lopputulos - ja kaiken kruununa ulkoiluasuni eli R-collectionin oranssi anorakki noin vuodelta 1995.

Niin, ja neulottukin on vähän. Pikkusisko toivoi lapasia ekstrapitkillä varsilla. Väriksi valikoitui tämän syksyn trendiväri tummanpunainen, lankana perinteinen Seitsemän veljestä ja jujuna pintaneule, jonka ohje löytyy täältä.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Etsi nainen huivin takaa


Huivien suhteen en tunnu kyllästyvän kahteen asiaan: isoon kokoon (huivin sisään pitää voida tarvittaessa haudata vaikka koko päänsä) ja rinkulamuotoon (on se vaan niin kätevä!). Tässä taannoisen tweed-intoiluni lopputulos, joka syntyi kaksinkertaisella langalla, mustalla Isoveljellä ja valkoisella Novita Luxus Alpacalla.

Silmukoita oli 34, joilla neuloin noin 150 cm:n pätkän patenttineuletta ja ompelin päät kiinni. Langan menekkiä en muista, mutta se oli kokoluokkaa "ihan helvetin monta kerää".


Siinäpä nämä tärkeimmät. Paitsi että kannattaa kuunnella Jukka Ässän levyä, se on hyvä. Vähän kuin uusi Samuli Putro, sellaisella hyvällä tavalla.

Loistoviikkoa ihmiset!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Tällä viikolla olen ilahtunut muun muassa...


Alkuperäiskielellä lukemisesta. Luen paljon mutta olen vähän mukavuudenhaluinen: suosin kirjoja, jotka tempaavat helposti mukaansa, enkä juuri koskaan jaksa lukea millään muulla kielellä kuin suomeksi. Kun kaksi kaveria oli lukenut Jeffrey Eugenidesin Middlesexin englanniksi ja kehunut, päätin yrittää – ja innostuin. Lukeminen on oikeastaan ollut mukavalla tavalla verkkaista, ja pikkutarkalle luonteelleni on vain hyvää karaisua, että joka ikistä sanaa ei ymmärrä.


Vertaistuesta. Tampereen ihanin lankakauppa Kerä heitti pop up -keikan Helsinkiin, ja keskiviikkoiltana piipahdin Kiseleffin talossa Kerän bloggaajaillassa. Oli hauskaa ja jännää: lähipiiriini ei kuulu kauheasti bloggaajia, joten oli mukava saada jutella vaikkapa kamerakalustosta, valon vähyydestä talvella ja siitä, paljonko kunkin siippoja pitää painostaa avustamaan valokuvauksessa. Mukaan sain kolme vyyhtiä Debbie Blissin Paloma -lankaa: saa nähdä, mitä tästä ihanuudesta keksisi tehdä. Kiitos vielä järjestäjille ja osallistujille!


Sinnikkäistä leikkokukista. Kolme viikkoa sitten torilta ostetuista neilikanoksista pari sitkeintä on vieläkin hengissä. You go, girls!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Syksyn satoa (muiden keräämänä)

Poikkeuksellisesti ilmaisia omenoita – ystävä sai omppusuhteillaan lahjoituksia yli oman tarpeen.

Eräs kaverini epäili Facebookissa olevansa Suomen ainoa ihminen, joka ostaa kotimaisia omenoita kaupasta 3,49 euron kilohintaan. Lohdullista, etten ole ainoa. Kenelläkään helsinkiläistutullani ei ole pihaa ja omenapuita. Tiedän kyllä, että Facebookissa on olemassa omenapörssejä, jotka yhdistävät omppujen tarjoajia ja tarvitsijoita (ja jotka sinänsä ovat loistava idea). Mutta jos kaipaan vain paria omenaa syötäväksi, en pussikaupalla mehu -tai hillotarpeiksi, tuntuu turhan suurelta vaivalta lähteä etsimään omppuapajia toiselta puolen kaupunkia.

Sama juttu sienestämisen kanssa. Joka syksy sienestäjäystäväni kantaa litrakaupalla sieniä Nuuksiosta ja hehkuu ulkoilmaihmisen onnea. Itse en vain saa aikaiseksi (millä sinne pääsee/ mistä niitä sieniä löytää/ mitä pitää pukea päälle), vaikka silloin harvoin, kun metsään päädyn, hoen mielessäni "miksi en tee tätä useammin". Onneksi suurten ikäluokkien edustajat ovat kolmekymppistä kaupunkilaislusmua reippaampia: siipan vanhemmat toivat kyläillessään suppilovahveroita, joista leivoin tänään sienipannaria. Kiitos vielä!

Lisää pannaritaikinan joukkoon kuullotettuja suppiksia, punasipulia, timjamia ja päälle vähän juustoraastetta.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Pieniä asioita kotoa


Otsikko kertookin jo kaiken: esittelyssä pari sisustusyksityiskohtaa viime viikoilta. Punaisen, länsisaksalaista keramiikkaa olevan ruukun ostin viime Seinäjoen-reissulta SPR:n kirppikseltä parilla eurolla. Tulin katumapäälle saman tien ja olin jo panna ruukun kiertoon, kunnes nostin sen olohuoneen valkoisen PS-kaapin päälle, jossa se näyttikin aika somalta. Sinne jääköön toistaiseksi.


Onnistuin saamaan hengiltä mumman perintökaktuksen (huono lapsenlapsi, huono!), joten sen kaunis valkoinen ruukku tarvitsi uuden asukin. Tämä pikku perheenjäsen oli muistaakseni lajiltaan kumipuu. Mä aina ostan viherkasveja, kyselen nimet ja hoito-ohjeet. Sitten unohdan ne saman tien ja hoidan kaikkia kasvejani ihan samalla tavalla.

Lokoisaa lokakuun ensimmäistä viikkoa, ystävät! (Tähän aikaan vuodesta kiitän aina onneani siitä, etten ole syysmasentuvaa tyyppiä vaan otan vuodenajat aika tyynesti vastaan. Talvi tulee, ja tulkoon vaan.)

lauantai 29. syyskuuta 2012

Hyviä aikeita


Päivän sana: tweed. Tänä syksynä brittiläishenkinen, perinteinen tweed-kangas on näyttänyt minusta ihanalta etenkin villakangastakeissa. Koska uudelle takille ei kuitenkaan ole tarvetta, päätin kokeilla tweed-henkeä neulomisessa.

Kuvassa näkyvä huiviprojekti alkoi hyvää tarkoittavalla "käytetään loppuun jämälankoja" -ajatuksella, mutta projekti paisuikin luultua muhkeammaksi: lankakaupassa on käyty jo pariin kertaan, ja vieläkään tämä Iisakin kirkko ei ole valmis. Mutta neulomisjäljestä tykkään kyllä. Huivissa on sekaisin mustaa Isoveljeä ja valkoista alpakkalankaa patenttineuleena.

Viimeisimmällä lankakauppareissulla en sitten pystynyt vastustamaan kiusausta, kun huomasin, että Novita oli lukenut ajatukseni. Yksi syksyn uutuuslangoista oli nimeltään Tweed, ja etenkin tämä valko-harmaa-oranssi väriyhdistelmä oli justiinsa eikä melkein. Lapaset, sukat vai jotain muuta?

lauantai 22. syyskuuta 2012

Paras pasta evö

Plussaa Safkaa-kirjalle myös ulkoasusta!

Tätä kirjaa on monissa blogeissa jo puffattu, mutta kehunpa minäkin hieman: töistä saamani Hanna ja Alexander Gullichsenin Safkaa – parempaa arkiruokaa ansaitsee paikan keittokirjahyllyssä jo sen yhden ja ainoan reseptin takia, jota kirjasta olen kokeillut. Avokadopasta oli rehellisesti sanottuna paras pasta, jota olen syönyt vuosiin. Tosin sen ei ehkä pitäisi olla yllätys, kun ottaa huomioon, että ainesten joukossa on avokadon lisäksi muun muassa limettiä, chiliä ja pecorinoa. Can't go wrong.

Olen bongannut pari takuuvarmaa reseptiä myös Hanna Gullichsenin Chicling-blogista (muun muassa kirjassakin esitellyn varhaiskaalisalaatin). Sinänsä onkin jännää, että Gullichsenien Rafla-ravintolasta on parilla syömiskerralla jäänyt lähinnä valju fiilis. Ruoka on ollut tylsää ja makuunsa nähden ylihintaista. Ehkä pitää kokeilla vielä pariskunnan toista paikkaa Maxillia.

Sitä ennen valitsen kuitenkin yhden Helsigin lempiravintoloistani eli Atelje Finnen, jonne menemme tänään ystävien kanssa syömään ihan ilman syytä. Se on paras tapa viettää lauantaita, minkä tiedän. Hyvää viikonloppua kaikki!

(Niin ja ei ollut vaikea tehdäkään, tämä pasta.)