Podin vuosikausia syyllisyyttä
lihansyönnistäni ja kokeilin kasvissyöjäksi ryhtymistä heikoin
tuloksin – minä yksinkertaisesti rakastan lihaa liikaa. Sitten
päätin, että yritän syödä niin paljon kasvis- ja kalaruokaa
kuin mahdollista.
Nykyään syön lihaa noin kerran
viikossa ja olen kohtullisessa sovussa itseni kanssa. Kotiin ostan
korkeintaan riistaa tai luomulihaa ja sitäkin harvoin. Ravintolassa
annan itselleni luvan herkutella pihvillä. Se on kaikkea muuta kuin täydellinen
suoritus, mutta se on huomattavan paljon paremmin kuin ennen.
Cold turkey -lähestymistavalla olisin todennäköisesti
taas epäonnistunut ja turhautunut. Perfektionille opetus oli siis tässä: se, että jotain asiaa ei pysty tekemään täydellisesti, ei tarkoita,
että kannattaisi lakata yrittämästä.
Tykkään.
VastaaPoistaOsin toki siksi, että olen itse yrittänyt samaa taktiikkaa ja todennut sen toimivaksi. (Olen myös tässä sivussa oppinut nauttimaan pavuista ja herneistä ihan uudella tavalla.)
Mutta etenkin siksi, että ihan oikeasti on parempi tehdä jotain kuin ei mitään. Ja sitä kautta huomaa, ettei ollut niin vaikeaa tehdä jotain ja tekee ehkä enemmänkin.
Liina, olet niin oikeassa! Kun vähän aikaa jaksaa yrittää, kohta huomaa, ettei se yrittäminen enää edes vaadi kauheaa eforttia. Mulla hyvien kasvisruokareseptien määrä on kasvanut sellaiseksi, että en osaa edes kaivata arkeen liharuokaa. Ja kun lihaa syö harvemmin, se maistuu erityisen hyvältä silloin, kun sitä saa.
VastaaPoista