Olen aina ollut huono rauhoittumaan.
Olen sellainen vähän rasittava ”vie mennessäs, tuo tullessas”
-tyyppinen häärääjä, joka näkee ympäristönsä jatkuvana tehtäväkenttänä.
Joogan loppurentoutuksessa jaksan keskittyä ehkä viisi sekuntia ennen kuin alan miettiä töitä ja iltaruokaa. Meditoinnin idea
tuntuu minusta käsittämättömältä.
Sitten ymmärsin erään olennaisen
asian: minulla on jo tapani meditoida. Sen nimi on neulominen. Se on
rauhoittavaa, rentouttavaa, yksitoikkoistakin tekemistä, jonka
parissa ajatukseni virtaa vapaasti.
(Nämä sukat tein muuten syksymmällä ihastelemastani Novita Tweed -langasta. Ne pääsevät lämmittämään Brysselissä asuvan ystävän varpaita.)
Juuri näin! Ei ole parempaa tapaa antaa ajatuksen levätä kuin neulominen :)
VastaaPoistaHauskaa, että muutkin kokevat samoin! :)
VastaaPoista