torstai 28. kesäkuuta 2012

Bloggaaja palaa kuolleista (ja Italiasta)

Kun syö viikon ajan aamiaisen, lounaan ja illallisen tällaisessa miljöössä, tuntee itsensä keskivertoa onnekkaammaksi ihmiseksi.

Blogin kanssa tuntuu vähän samalta kuin ystävien, joihin ei ole pitänyt yhteyttä aikoihin. Mitä pidempään radiohiljaisuus jatkuu, sitä nolommalta tuntuu ottaa taas yhteyttä.

Keväällä valittamani työstressi vain venyi ja venyi, ja lopulta alkoi tuntua siltä, että elämässä ei tapahtunut yhtään mitään bloggaamisen arvoista. Tai jos tapahtuikin, siitä ei ainakaan halunnut ottaa kuvia – pääasia oli nauttia siitä kivasta, mitä ehti ja jaksoi. Ja kun oli pitkään kirjoittamatta, tuntui älyttömän vaikealta taas aloittaa.

Harvinaislaatuinen hetki Roomassa – ei vaeltavia turistimassoja.

Mutta täällä ollaan taas. Tapahtui sellainen ihmeellinen asia kuin kesäloma, joka alkoi täydellisellä nollauksella Toscanassa ja Roomassa – sieltä kuvat.

Joka päivä oli yli 30 astetta lämmintä. Söimme pitsaa, pastaa, prosciuttoa ja hävyttömät määrät jäätelöä. Joimme proseccoa, punaviiniä ja illallisen jälkeen naukut jääkylmää limoncelloa. Lojuimme vuokratalon uima-altaalla, luimme vinon pinon romaaneja ja pelasimme korttia. Täyttä la dolce vitaa siis!

Kuulemma kuvassa on Totti. Mekkala Rooman kaduilla oli muuten melkoinen, kun Italia voitti Englannin puolivälierissä.

Ja nyt kun linja on taas auki, lupaan pitää blogista vähän parempaa huolta. Onhan niitä käsityöprojektejakin taas valmistunut ja kirjoitettavaa kertynyt. Sekin helpottaa oloa, että loman jälkeen työtaakkani pitäisi taas normalisoitua. Itse työni sinänsä on mahtavaa ja inspiroivaa – sitä vain oli kerralla liikaa.

P.S. Poissa ollessani kiltti Ansku oli myös muistanut minua blogitunnustuksella. Suurkiitos!