tiistai 3. heinäkuuta 2018

Formakami JH5 = valaisin paikallaan


On hassua, miten sitä kotonaan tottuu tietynlaisiin epäkäytännöllisyyksiin. Meillä esimerkiksi olkkarin kattovalaisin oli alusta asti väärällä paikalla – ei suoraan sohvapöydän yläpuolella vaan reilut puoli metriä sivussa niin, että siihen jatkuvasti joku iski päänsä. Silti asialle ei vaan saatu tehtyä mitään, koska sitä yksinkertaisesti alkoi pitää jotenkin tähän asuntoon kuuluvana ominaisuutena.

Ja sitten tietysti kävi niin, että kun mun suurella vaivalla kokoamaani Norm 69 -varjostinta oli tarpeeksi kauan muksittu, se ei enää pysynyt katossa suorassa. Ja samalla kuuma lamppu poltti valaisimen keskiosaan ruman tumman läiskän.

Valaisimen oli siis aika mennä, ja samalla tilattiin vihdoin sähkömies fiksaamaan lampun paikka fiksummaksi, siihen sohvapöydän yläpuolelle. Olin jostain sisustuslehdestä bongannut &Traditionin Formakami JH5 -valaisimen, jota myy Finnish Design Shop. Klassiset riisipaperivarjostimet on musta aina olleet superkauniita, ja tämä oli tyylikäs sovellus niistä (eikä disainiksi toivottoman kalliskaan).

Siinä se on nyt killunut parin kuukauden ajan, ja kovasti olen tykännyt. Eikä toistaiseksi olla jouduttu törmäyskurssillekaan.


maanantai 18. kesäkuuta 2018

Yhdet junasukat eli toisen lapsen kohtalo


Voi pikkuveli-parkaa. Tässä vaiheessa edellistä raskautta olin tehnyt Elsalle jo ainakin vaunupeiton, lapasetpinnasängyn päiväpeiton, junasukat ja neuletakin. Mitä on kuopus saanut? No yhdet hätäpäissään neulotut junasukat, kun havahduin siihen, että pitää hänelläkin edes jotain äidin tekemää olla.

Syytän – paitsi vähäisempää kässäilyaikaa – myös tietynlaista järkevöitymistä. Toisen naperon kanssa hahmottaa huomattavasti paremmin, mitkä kamppeet oikeasti ovat tarpeellisia (esimerkiksi se pinnasängyn päiväpeitto jäi, krhm, aika vähäiselle käytölle). Tämä pätee kaikkiin vauvahankintoihin: nyt tiedän, mihin satsata ja missä säästää. Itse panostan mieluusti esimerkiksi vaunuihin (autottomassa perheessä ne ovat kovalla käytöllä) ja kivoihin sekä käteviin imetysvaatteisiin (tekee julkisilla paikoilla luuhaamisesta huomattavasti kivempaa). Sen sijaan esimerkiksi vauvan vaatteet on tälläkin kierroksella hankittu 95-prosenttisesti käytettyinä.

Sitä paitsi vaikka pikkuveljeä ei hukutettaisi äidin neulomuksiin, hän saa sen sijaan jotain hyödyllisempää: isosiskon kouluttamat vanhemmat, jotka ovat toivon mukaan ainakin pykälän rennompia ja järkevämpiä kuin ensimmäisellä kierroksella. Ja sen isosiskon, tietty.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Elämän merkkejä (ja pieni sohva parvekkeelle)

Uuden sohvan lisäksi parvekkeen sisustukseen kuuluu Hayn Don't Leave Me -pikkupöytä, kukkahyllyn virkaa toimittava vanha cd-hylly ja Etolasta ostettu muovimatto. Äiti valitsi pelargoniat, nelivuotias henkilökohtaisen amppelimansikkansa. 

Jospa sitä taas kaivaisi tämän blogin naftaliinista? Näitä suunnittelemattomia taukoja näyttää nyt tulevan – hui, miten pitkäksi tämäkin venyi – mutta se ei johdu siitä, etteikö olisi halua kirjoittaa. Aloittaminen ja ennen kaikkea kuvien ottaminen arkihulinan keskellä vain tuppaa olemaan välillä ylitsepääsemätöntä.

Mutta nyt aikaa taas on, ainakin tovin. Mulla alkoi nimittäin viime viikolla vähän pidempi vapaa, sellainen äitiys-alkuinen. Heinäkuussa meidän perhe kasvaa pikkuveljellä, jos kaikki hyvin menee. Siihen asti yritän sopivassa suhteessa lepäillä ja lyhentää tehtävälistaa, jolta toistaiseksi on suoritettu muun muassa pedikyyri ja vauvanvaatteiden pesu, edessä vielä muun muassa vaunujen hankinta ja paperivalokuvien teettäminen noin viiden vuoden arkistoista (huh).

Raskaus on ollut onneksi aika helppo ja vaivaton, jumppakortinkin laitoin tauolle vasta kesäkuun alusta. Toki tuleva kahden lapsen arki vähän jännittää, mutta lasken sen varaan, että tämä neljän ja puolen vuoden ikäero (ja esikoisen jääminen päiväkotiin osaksi viikkoa) auttaa ainakin jonkin verran. Ja luin jostain, että isosisko-pikkuveli-yhdistelmä olisi sisaruksista kaikkein vähiten riitaisa – hah, toivotaan todella niin!

Pesänrakennusvietti on herännyt ainakin sen verran, että kotona on kevään aikana ollut kaikenlaista pientä sisustusprojektia. Esiteltäköön niistä ensimmäisenä parveke.

Meidän kapea ja lasittamaton parveke on ollut aina vähän alihyödynnetty. Tähän asti siellä on ollut pari roskalavalta dyykattua tuolia, joilla on kyllä juotu satunnaiset aamukahvit mutta jotka eivät suoranaisesti ole kutsuneet hengailuun. Arvoin pitkään, olisiko parvekkeelle parempi hankkia pieni ruokaryhmä vai sohva. Lopulta asian ratkaisi se, että törmäsin Jotexin valikoimissa superkivaan Menton-pikkusohvaan, joka mitoiltaan oli meidän parvekkeelle just passeli. Ja tyylikin sopii hyvin 1950-luvun talon henkeen ja muun kodin sisustukseen.

Ompelin sohvalle vielä muutaman tyynyn Eurokankaasta ostetusta, kosteutta kestävästä kankaasta. Ja kyllä, nyt parvekkeella on tullut hengailtua ihan eri tavalla kuin ennen. Erityisen kiva paikka se on iltaisin, kun päivän pahin paahde on mennyt.

Loppukesästä tuohon nurkkaan pitäisi mahduttaa vielä parvekevaunut. Jännää!

tiistai 24. lokakuuta 2017

Ainaoikein-neuletakki lapselle


Sain taannoin töiden kautta testattavakseni Novitan tämän syksyn uutuutta, Wool Cotton -lankaa, joka nimensä mukaisesti on sekoitus villaa ja puuvillaa. Neuloin langasta pastellisen pehmolelun Unelmien käsitöihin, mutta senkin jälkeen mulle jäi vielä kasa marjapuuronpunaisia keriä. Novitan syksyn lehdestä löytyi sopivasti ohje lapsen neuletakkiin, johon lankojen määrä riitti.

Mulla on ikuinen heikkous vanhaan kunnon ainaoikeinneuleeseen, joten tykästyin malliin heti. Taka- ja etukappaleet sai neuloa yhtä aikaa, ja tähän takkiin tuli neulottua myös elämäni ensimmäiset raglanhihat. En tajua, miksi olen niitä vältellyt: eihän se vaikeaa ollutkaan, ja hihoista tuli oikein nätit ja hyvin istuvat.


Elsakin kelpuutti takin, huh – jossain vaiheessa projektia nimittäin langan väri herätti vastarintaa. Kuulemma sen olisi pitänyt olla turkoosinsininen, inspiraationa se yksi elokuva-joka-jääköön-nimeämättä.

Ohje on näköjään nyt myös netissä, ja se löytyy täältä. Sellainen havainto, että neuletakissa on aika pitkät hihat. Mä päättelin tämä kuvasta ja neuloin ne tarkoituksella niin, että jätin aloitusreunassa oikean puolen nurjalle. Näin hihansuiden nätimpi puoli tulee päälle, kun niitä kääntää.

Tästä Wool Cottonista tykkään itse tosi paljon. Mukavan pehmoinen mutta silti napakka lanka, jossa on kaunis pastellinen sävykartta.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Kaikki menee hyvin


Vähän alkoi naurattaa, kun tänään mallailin seinälle tätä uutta taulua. Ostin printin Kööpenhaminan Stillebenistä taannoisella syysreissulla. Sille ei löytynyt tavan kaupoista sopivankokoisia kehyksiä, joten päädyin tilaamaan ne netistä. Tällä viikolla tuli viesti, että paketti on saapunut – mutta jonkin kämmäyksen seurauksena Postin pisteeseen Viikkiin viiden kilometrin päähän. Aikani asiakaspalvelun kanssa säädettyäni päädyin siihen, että pakettia on turha yrittää siirrättää lähemmäs  ja helpoimmalla pääsen, kun vain haen sen. Mutta kyllä ketutti.

No, tänään aamuna lähdin sitten pyöräilemään Viikkiin metsäreittiä pitkin. Aurinko paistoi, ruoho oli kuurassa, puut välkkyi keltaisina, ilma oli raikas. Paketti löytyi, kehykset olivat just hyvät. Takaisin polkiessani huomasin, että naapuritalon pihassa oli kaadettu marjapensaita. Kävin nappaamassa risukasasta itselleni muutaman marjaoksan.

Ketutuksen sijaan sain täydellisen aamulenkin ja palan syksyä kotiin. Että miten se nyt menikään: things will work out.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Helpot lapaset kolmevuotiaalle

Tätä suosikki-pintaneulettani on blogissa näkynyt paljon – jotenkin vain aina palaan sen pariin.

Vaikka kädet eivät onneksi venykään ihan samaa tahtia kuin muu lapsi, osoittautuivat Elsan viime talven lapaset auttamatta vähän nafteiksi. Neuloin hänelle siis uudet lapaset soveltamalla samaa ohjetta ja pintaneuletta, jolla usein teen aikuistenkin lapaset. Ja päätin kerrankin myös kirjata ohjeen ylös, jos siitä jollekulle olisi iloa – ja toki ihan itsellenikin, ettei aina tarvitse vanhoista lapasista laskeskella silmukkamääriä.

Huomautettakoon, että tämä kokoluokitus on täysin subjektiivinen ja on mitoitettu omalle (sirohkolle) 3,5-vuotiaalleni. Mä myös tykkään siitä, että lapaset on aika kapeat ja hyvin istuvat, ei sellaiset isot ja löysät. Eli muokatkaa mittoja tarvittaessa.

Helpot lapaset kolmevuotiaalle


Lanka:Viking Fröya (80 % villa, 20 % nailon, 50 g = 150 m, silmukoita 10 cm:llä noin 25–26), sävy 203. (Veikkaan, että esim. Novitan Nallella tulisi aavistuksen tätä isommat lapaset.)
Puikot: sukkapuikot nro 3.

Luo 36 s ja jaa ne neljälle puikolle (9, 9, 9 ja 9). Kerroksien vaihtumiskohta on 1. ja 4. puikon välissä.

Neulo 2 o, 2 n -joustinta suljettuna neuleena noin 7 cm. Aloita sitten pintaneule näin:
1. krs: kaikki oikein.
2. krs: kaikki nurin.
3. krs: toista 1 o, 1 n.
4. krs: toista 1 o, 1 n.
Toista kerroksia 1–4.

Kun olet toistanut mallineuleen kerroksia 4 x (= 16 krs, noin 3,5 cm), tee peukalon aukko: Neulo 1. puikon silmukat normaalisti. Neulo 2. puikolla 2 o, sen jälkeen neulo seuraavat 6 s eriväriselle langanpätkälle. Siirrä eriväriselle langalle neulotut silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne uudelleen varsinaisella langalla. Neulo loppu krs normaalisti ja jatka pintaneuletta.

Kun olet toistanut pintaneuleen kerroksia peukalon jälkeen 8 x (= 32 krs, noin 7 cm), aloita kärkikavennukset. Neulo 1. ja 3. puikon alussa 2 s takareunasta oikein yhteen ja neulo 2. ja 4. puikon lopussa 2 s oikein yhteen etureunastaan. Jatka kavennuksia, kunnes jäljellä on 4 s. Katkaise lanka ja pujota se silmukoiden läpi.

Neulo sitten peukalo: poimi silmukat eriväriseltä langalta puikoille molemmin puolin aukkoa ja lisäksi silmukoita puikkojen välistä niin, että puikoilla on yhteensä 16 s. Jaa ne 3 puikolle (5, 5 ja 6) ja toista pintaneuleen kerroksia 4 x (= 16 krs). Aloita sitten kavennukset: neulo joka puikon alussa 2 s takareunasta oikein yhteen, kunnes jäljellä on 4 s. Katkaise lanka ja pujota se silmukoiden läpi. Päättele langanpäät.

Neulo toinen lapanen peilikuvaksi niin, että teet peukalon 3. puikon kohdalle.

Tämä lanka oli mulle uusi tuttavuus, mutta tuntuma oli kivan pehmeä ja lasten neuleisiin sopiva.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Muutama kässäprojekti Unelmien käsitöihin

Helppo unikaveri tehtiin Novitan uudesta Wool cotton -langasta, jossa on tosi kauniit pastelliset sävyt.

Tällä viikolla ilmestyi toinen numero Unelmien käsityöt -lehdestä, jossa häärin toimituspäällikkönä. Osittain tämän vuoden blogihiljaisuutta onkin selittänyt se, että olen kanavoinut kässäideoitani lehden puolelle. Uudessa numerossa nimittäin on muutama meikäläisenkin suunnittelema työ, jotka sittemmin ovat päätyneet meidän kotiin.

Nappasin niistä nyt kuvat, ohjeet löytyvät luonnollisesti lehdestä. Pieni innokas assistentti (jonka oikeastaan olisi kuulunut olla kuvaushetkellä päikkäreillä, mutta niitähän ei koskaan haluta nukkua silloin, kun niille olisi tarvetta) vaati ehdottomasti päästä kuviin mukaan.

Mustavalkoisessa tyynyssä vuorottelevat oikeat ja nurjat osiot, ja kuviot on tehty silmukoita jäljittelemällä.

Lattiatyyny päällystettiin vanhalla raanulla – kiitos vaan, Seinäjoen Fida!

Tänään tuntui jo ihan kunnolla syksyltä. Me kuitenkin Elsan kanssa leikittiin vielä kesää ja aloitettiin aamu riisipuurolla Hakaniemen torilla. Sieltä napattiin mukaan myös suppilovahveroita, joita testattiin tähän piirakkaan – toimi mainiosti vegeversiona, kun jätin pekonin pois ja laitoin tilalle aurinkokuivattuja tomaatteja.

Ja huomennahan onkin sitten jo lokakuu.