maanantai 20. lokakuuta 2014

Vauvan kauluri lisukkeilla

Kaulurin idea täältä, junasukkien ohje täältä ja kypärämyssyn täältä. Lapaset tein omasta päästäni.

Päätin neuloa Elsalle kaulurin – viime talvena moiselle ei vielä ollut tarvetta, mutta nyt vaunuissa pötköttelevä vauva on vaihtunut pikku ihmiseksi, joka kurkistelee rattaista kaula pitkällä. Omasta lapsuudestani muistan, että kauluri oli natiaisille kaulahuivia kätevämpi lämmitin.

Ohjeen mukailin tällaisesta hyvin helposta versiosta, joka nopealla Google-haulla sattui vastaan. Ensin neuloin 2 o 2 n -joustetta kaulusosan verran. Sitten jaoin silmukat kahtia ja neuloin "läppäosat" ainaoikeaa. Lisäsin vielä kummankin läpän reunoissa 2x1 s joka toinen kerros. Aivan hyvin toimii, vaikka ehkä vielä parempi olisi sellainen kauluri, jossa lämmikettä tulisi vähän myös olkapäiden puolelle.

Lankana mulla oli malvanvärinen (onko se oikea sana?) Drops Baby Merino. Ja koska sitä jäi sopivasti yli, tein Elsalle myös mätsäävän kypärämyssyn, lapaset ja junasukat.

Ja josko sitä vaihteeksi neuloisi jotain muuta kuin näitä vauvajuttuja...?

tiistai 7. lokakuuta 2014

Arkiruokaa vauvalle ja vanhemmille?

Makaronilaatikko, tuo ruokaelämyksistä esteettisin! Mutta ysikuinen tykkää kovasti.

Oletan, että monet vanhemmat odottavat innolla sitä aikaa, kun vauva alkaa syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe. Minä odotan sitä pikkuisen kauhuissani: se nimittäin tarkoittaa sitä, että pitää alkaa laittaa ruokaa.

Don't get me wrong, tykkään kyllä kokkailusta (löytyyhän tästäkin blogista tunniste "ruoka ja juoma"), mutta ruuanlaitto on mulle enemmänkin sellainen silloin tällöin harrasteltava kiva juttu kuin jokapäiväinen arkirutiini. Iltaisin meillä on useimmiten syöty salaatti/leipä/kananmuna -tyyppistä iltapalaa eikä varsinaista lämmintä ruokaa, jota kehtaisi lapsellekin tarjota.

Kaiken lisäksi Elsa päätti jokin aika sitten totaalikieltäytyä lusikalla syömisestä, ja viime aikoina meillä on enimmäkseen sormiruokailtu. Eli tässä on nyt sitten keitelty perunaa ja tehty maidotonta ja suolatonta makaronilaatikkoa, jota pikkutyyppi on muussannut suunsa lisäksi paidalleen, naamalleen, lattialle ja syöttötuoliin. Ihan liikuttavaa puuhaa, mutta tämä äiti kaipaisi kipeästi uusia ideoita siitä, millaista ruokaa voisi kokata samalla vaivalla sekä vauvalle että aikuisille (ja tällä hetkellä etenkin sellaista ruokaa, jonka Elsa voi lapioida suuhunsa sormin – sosekeitto ei ole vaihtoehto).

Mitkä ovat teidän lapsellisten suosikkiruokia, jotka maistuvat koko perheelle?

lauantai 27. syyskuuta 2014

Täydellisen vauvalelun anatomia



Vuoden viimeinen ystävävauva tupsahti maailmaan tällä viikolla, tervetuloa! Tiedän olevani superonnekas siitä, että saan jakaa tämän elämänvaiheen (ja äitiysloman pitkät lounaat/väsyneet valitusvirret) niin monen läheisen kanssa.

Pikkuiselle tytölle päätin Elsalta oppimani perusteella yrittää tehdä Täydellisen Vauvalelun, ja tällainen helistin syntyi. Olen oppinut, että vauvalelun on ...
a) hyvä olla pehmoinen, koska ensin ne holtittomat tyypit paukuttavat sitä päähänsä
b) päästettävä ääntä, minkä takia helistimen sisään tuli riisinjyvillä täytetty Kinder-munan muovikotelo
c) oltava värikäs, mikä hoitui jälleen lankakorin jämäkerillä
d) siinä on ehdottomasti oltava PESULAPPU, sillä oli lelu kuin lelu, pesulappu on vauvan mielestä sen kiehtovin osuus. Siispä irrotin muutamasta vanhasta vaatteestani pesulapun, joita hän saa näprätä.


Sen kummempaa ohjetta en osaa antaa, virkkasin vain kiinteillä silmukoilla tuosta isosta päästä alkaen ja leventelin ja kaventelin fiilispohjalta. Lopuksi vanua täytteeksi ja pesulaput suuaukkoon kiinni ompelulangalla tiukoilla pikku pistoilla moneen kertaan, jotta lelua ei saa pikkusormin ja -hampain rikki.

Koekäyttäjä vaikutti ainakin antavan hyväksyntänsä.






tiistai 23. syyskuuta 2014

Harmaa huppusankari


Kirjavan raitavillatakin vastapainoksi Elsalle valmistui nyt simppeli harmaa versio. Malli on kevään Novita-lehdestä (jossa oli muuten tosi paljon muitakin kivoja ohjeita!), langaksi vain vaihdoin omasta harmaasta puuvillaneuleestani yli jääneen Schachenmayr Cotton Timen ja fiksasin silmukkamäärät uusiksi.

(Vaikka tietysti tässä kävi niin, että arvioin lankojen riittävyyden väärin, ja jouduin kuitenkin ostamaan pari kerää lisää. Samaa värjäyserää ei lankakaupasta enää löytynyt, ja nyt hupun ja paitaosan vaihtumiskohdassa on pieni sävyero, jota kukaan muu tuskin huomaa mutta joka mua riivaa.)

Mallista tykkäsin kovasti, oli hauskaa vaihteeksi neuloa ihan vain ainaoikeaa. Ja huput näyttää noilla pikkuisilla söpöiltä.


Meidän pikkuinen on viime aikoina oppinut konttaamaan ja nousemaan istumaan, ja niitä taitoja harjoiteltiin myös viime yönä pinnasängyssä parin tunnin verran. Huokaus. Äiti on tainnut tänään ansaita pullon cokis zeroa.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Peukkulapaset en gång till


Vielä ei olla ehditty siihen vaiheeseen, kun lapsi alkaa hukata lapasiaan – äiti hukkaa ne ihan itse. Uusien vaaleankeltaisten lapasten toinen pari lähti omille teilleen saman tien, ja edessä oli yksinäisen lapasen dilemma: odottaako, että toinen vielä jostain mystisesti ilmaantuu, vai neuloako saman tien kadonneen tilalle uusi.


Päätin vielä odottaa ja neuloin sen sijaan kokonaan uuden parin. Lankana oli Novitan Nalle, josta oli ilmestynyt kiva okrankeltainen väri, ja pintaneuleena vanha lapassuosikkini, jossa neulotaan joka toinen kerros oikein, joka toinen kerros 1 o 1 n. Silmukoita mulla oli 32.


Kuten kuvista näkyy, a) keinuminen on meillä lempipuuhaa ja b) Elsa on varsin ennakkoluuloton kuosien ja värien yhdistelijä.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Polaroid-alttari ja kurkistus eteiseen

Kuvassa näkyy myös siipalta synttärilahjaksi saamani Rains-merkkinen sadetakki, lähiöäidin syksyisiä vaunulenkkejä piristämään. (Väri ei ole tosielämässä ihan noin silmiä särkevä.)

Aniharvoin enää tulee teetettyä paperisia valokuvia. Taannoin mua alkoi harmittaa, että meillä ei ole Elsasta käytännössä lainkaan kuvia esillä. Valikoin siis ikimuistoisimpia otoksia tältä kahdeksan kuukauden ajalta, käsittelin ne Rollipissa polaroidien näköisiksi, tilasin kuvat netissä Ifolorilta (oi miten helppoa!) ja tein niistä asetelman eteiseen vessan oveen. Siippa nimesi sen saman tien Elsan alttariksi. Olkoon sitten niin.

Eteisestä en ole tainnut täällä blogissa aiemmin kuvia esitelläkään. Se on tuollainen vähän hämärä ja epäkäytännöllinen käytävä, mutta on sitä toki silti yritetty sisustaa. Naulakko on edellisten asukkaiden jäljiltä ja varmaan aika lailla alkuperäiskalustoa: pyysimme jättämään sen paikalleen, koska se on kaunis ja just oikean kokoinen tilaan.

Naulakkoseinällä on lattianrajassa tuollainen ärsyttävä laatikko, jonka sisällä ilmeisesti menee putkia. Sen yläpuolelle teimme kenkähyllyn sahaamalla mittaan (tai siis en minä mitään sahannut) kaksi Ikean hyllyä. Matto on Formen, viime syksyn Design Marketista ostettu, ja One Nordicin Levels S -lamppu on tilattu Finnish Design Shopista.

Sitä en tiedä, miten tähän yhtälöön saadaan mahdutettua vielä lapsen kengät sitten kun hän alkaa sellaisia käyttää...

lauantai 6. syyskuuta 2014

Nyt voi peukuttaa

Elsan lempiasento vaunuissa on pitää maailmanomistajan elkein aisoista kiinni. Äitiyspakkauksen makuupussin käyttöikä piteni, kun tein siihen ompelukoneen napinläpitoiminnolla aukot valjaille.

Neulojan lapsen elämässä on kaikenlaisia etappeja. Esimerkiksi se, kun äiti eräänä alkusyksyn päivänä havahtuu siihen, että lapsi on oppinut pinsettiotteen ja tarvitsee peukalolliset lapaset. Tikkusin lapaset omalla luottolapaskaavallani mutta minikoossa, ja näissä ei onneksi montaa päivää mennyt. Pikkuvauvan peukalottomat tumput lähtevät kiertoon serkkupojalle.

Lankakaupassa muhun iski jokin omituinen hulluus ja päädyin ostamaan vaaleankeltaista lankaa, vaikka yleensä vauvavärejä vierastankin. Neuloin keltaisesta Elsalle ensin kypärämyssynkin, mutta siitä tuli aivan liian iso. Saa jäädä odottamaan talvea, tätä tai jotain tulevaa. Lapasten lankana oli Dalegarn Baby Ull, ja silmukoita kahdeksankuisen vauvan lapasiin tuli yhteensä 44 2½:n puikoilla.

Eivätkä äidiltä työt tähän lopu: tyyppi oli ehtinyt kasvaa ulos myös viime talven junasukistaan.

(Kuvat ovat tällä kertaa kännykkäräpsyjä, terkkuja vaan lepolomalta Seinäjoelta!)