keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Päikkäreiden mittainen kookos-puolukkapiirakka


Äitiysvapaalla luksusta on esimerkiksi se, että voi käyttää lapsen aamupäikkäriajan kookos-puolukkapiirakan leipomiseen, pakata sitten lapsen ja piirakan vaunuihin ja lähteä lounaalle toisten lomalaisten kanssa (käytän meissä tästä termiä lomalainen, vaikka moni on sitä mieltä, että ei tämä vauvanhoito mitään lomaa ole. Minusta joskus on, mutta aika usein toki ei.)

Ohje on Kotivinkistä ja löytyy täältä. Testipalan perusteella maku on kohdallaan, mutta kannattaa leipoa piirakka mieluummin pellille kuin ohjeessa vaihtoehdoksi annettuun vuokaan: hieman raa'aksi nimittäin jäi vuoassa, vaikka pidin uunissa vartin ohjetta pidempään.

Onneksi mä rakastan myös taikinaa.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Joku roti kirppishamsterillekin

Viime aikoina olen miettinyt omaa kirppiskuluttamistani. Roosa Murto kirjoitti Hesariin hyvän kolumnin siitä, miten nykyään tavaraa ei arvosteta vaan siitä puhutaan kuin liasta. Tässä valossa Siivouspäivät, katukirppikset ja muut sinänsä positiiviset kierrätystapahtumat ovat myös tekosyitä hamstrata lisää roinaa, joka kohta päätyy Ikea-kassiin komeron nurkkaan odottamaan kirppikselle pääsyä ja seuraava puhdistautumiskierrosta. Tunnistin itseni. Ei hyvä.

Keskeneräinen-blogissa Ilona puolestaan tekee kotonaan karsimis- ja järjestelyprojektia ja ottaa riisutusta vaatekaapistaan kuvia, jotka saavat mut kateudesta vihreäksi. Tuohon kun pystyisi.

Itse olen jo vuosia pystynyt kaupassa vastustamaan satunnaisia heräteostoksia ja ostamaan lähinnä tarpeeseen. Kirppiksillä olen kuitenkin antanut itselleni vapaat kädet, ja siksi sieltä kulkeutuu kotiin myös paljon turhaa. Ostan sellaisia vaatteita, joista jo ostamishetkellä tiedän, että todennäköisesti en niitä käytä (mutta jos kuitenkin...) tai sellaisia sisustusesineitä, joille en keksi kotoa sopivaa paikkaa (ehkä vielä joskus...). Ja kun näen ne kaapissa lojumassa, tunnen vain pientä kalvavaa ärsytystä.

Vauvaelämä tietysti lisää hamstrauksen määrää entisestään. Vauvanvaatteita on helppo haalia kirppikseltä, koska ne ovat halpoja ja vähän tilaa vieviä – mutta ei niitä oikeasti määräänsä enempää tarvitse, ja kohta nekin muuttuvat vain Ikea-kassin täytteeksi.

Tässä siis mun lupaukseni: Kirppisten kiertämistä en lopeta, koska saan löytöjen tekemisestä myös paljon iloa. Sen sijaan yritän tehdä itselleni pitkän aikavälin ostoslistoja. Eli mietin, mitä ei-niin-akuuttia kotiin tai vaatekaappiini oikeasti kaipaan, ja yritän pikku hiljaa löytää niitä käytettyinä.


Näitä hyödyllisiä löytöjä olen sitä paitsi aikaisemminkin tehnyt menestyksellisesti, vaikkakaan en näin suunnitellusti. Meiltä on esimerkiksi puuttunut tukeva "perusmaljakko" leikkokukille. Siihen tarpeeseen löytyi Kierrätyskeskuksesta keväällä tämä Sarpanevan Rubus-vaasi, joka nyt on jatkuvassa käytössä. (Pakko myös samalla hehkuttaa Pirkan Reilun kaupan -neilikoita: kestävät ikuisuuden!)

Olen myös kaivannut keittiöön kakkulautasia sekä kauniita tarjoiluvälineitä vanhojen muovisten tilalle. Kesällä löytyi Tampereen Pelastusarmeijalta jämäkkä mutta nätti teräskauha ja viime Seinäjoen-reissulta SPR:ltä Rörstrandin sirot kakkulautaset.


Jatkossa aion pitää silmäni auki esimerkiksi Sarviksen mustien Majuri-henkarien varalta. Niitä on eteisen naulakossa kuusi Kätkö vintagesta ostettua, mutta pari lisää ei olisi pahitteeksi.

Ja niille "jos sittenkin" -ostoksille sanon parhaani mukaan ei kiitos.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Vauvan kauluri lisukkeilla

Kaulurin idea täältä, junasukkien ohje täältä ja kypärämyssyn täältä. Lapaset tein omasta päästäni.

Päätin neuloa Elsalle kaulurin – viime talvena moiselle ei vielä ollut tarvetta, mutta nyt vaunuissa pötköttelevä vauva on vaihtunut pikku ihmiseksi, joka kurkistelee rattaista kaula pitkällä. Omasta lapsuudestani muistan, että kauluri oli natiaisille kaulahuivia kätevämpi lämmitin.

Ohjeen mukailin tällaisesta hyvin helposta versiosta, joka nopealla Google-haulla sattui vastaan. Ensin neuloin 2 o 2 n -joustetta kaulusosan verran. Sitten jaoin silmukat kahtia ja neuloin "läppäosat" ainaoikeaa. Lisäsin vielä kummankin läpän reunoissa 2x1 s joka toinen kerros. Aivan hyvin toimii, vaikka ehkä vielä parempi olisi sellainen kauluri, jossa lämmikettä tulisi vähän myös olkapäiden puolelle.

Lankana mulla oli malvanvärinen (onko se oikea sana?) Drops Baby Merino. Ja koska sitä jäi sopivasti yli, tein Elsalle myös mätsäävän kypärämyssyn, lapaset ja junasukat.

Ja josko sitä vaihteeksi neuloisi jotain muuta kuin näitä vauvajuttuja...?

tiistai 7. lokakuuta 2014

Arkiruokaa vauvalle ja vanhemmille?

Makaronilaatikko, tuo ruokaelämyksistä esteettisin! Mutta ysikuinen tykkää kovasti.

Oletan, että monet vanhemmat odottavat innolla sitä aikaa, kun vauva alkaa syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe. Minä odotan sitä pikkuisen kauhuissani: se nimittäin tarkoittaa sitä, että pitää alkaa laittaa ruokaa.

Don't get me wrong, tykkään kyllä kokkailusta (löytyyhän tästäkin blogista tunniste "ruoka ja juoma"), mutta ruuanlaitto on mulle enemmänkin sellainen silloin tällöin harrasteltava kiva juttu kuin jokapäiväinen arkirutiini. Iltaisin meillä on useimmiten syöty salaatti/leipä/kananmuna -tyyppistä iltapalaa eikä varsinaista lämmintä ruokaa, jota kehtaisi lapsellekin tarjota.

Kaiken lisäksi Elsa päätti jokin aika sitten totaalikieltäytyä lusikalla syömisestä, ja viime aikoina meillä on enimmäkseen sormiruokailtu. Eli tässä on nyt sitten keitelty perunaa ja tehty maidotonta ja suolatonta makaronilaatikkoa, jota pikkutyyppi on muussannut suunsa lisäksi paidalleen, naamalleen, lattialle ja syöttötuoliin. Ihan liikuttavaa puuhaa, mutta tämä äiti kaipaisi kipeästi uusia ideoita siitä, millaista ruokaa voisi kokata samalla vaivalla sekä vauvalle että aikuisille (ja tällä hetkellä etenkin sellaista ruokaa, jonka Elsa voi lapioida suuhunsa sormin – sosekeitto ei ole vaihtoehto).

Mitkä ovat teidän lapsellisten suosikkiruokia, jotka maistuvat koko perheelle?

lauantai 27. syyskuuta 2014

Täydellisen vauvalelun anatomia



Vuoden viimeinen ystävävauva tupsahti maailmaan tällä viikolla, tervetuloa! Tiedän olevani superonnekas siitä, että saan jakaa tämän elämänvaiheen (ja äitiysloman pitkät lounaat/väsyneet valitusvirret) niin monen läheisen kanssa.

Pikkuiselle tytölle päätin Elsalta oppimani perusteella yrittää tehdä Täydellisen Vauvalelun, ja tällainen helistin syntyi. Olen oppinut, että vauvalelun on ...
a) hyvä olla pehmoinen, koska ensin ne holtittomat tyypit paukuttavat sitä päähänsä
b) päästettävä ääntä, minkä takia helistimen sisään tuli riisinjyvillä täytetty Kinder-munan muovikotelo
c) oltava värikäs, mikä hoitui jälleen lankakorin jämäkerillä
d) siinä on ehdottomasti oltava PESULAPPU, sillä oli lelu kuin lelu, pesulappu on vauvan mielestä sen kiehtovin osuus. Siispä irrotin muutamasta vanhasta vaatteestani pesulapun, joita hän saa näprätä.


Sen kummempaa ohjetta en osaa antaa, virkkasin vain kiinteillä silmukoilla tuosta isosta päästä alkaen ja leventelin ja kaventelin fiilispohjalta. Lopuksi vanua täytteeksi ja pesulaput suuaukkoon kiinni ompelulangalla tiukoilla pikku pistoilla moneen kertaan, jotta lelua ei saa pikkusormin ja -hampain rikki.

Koekäyttäjä vaikutti ainakin antavan hyväksyntänsä.






tiistai 23. syyskuuta 2014

Harmaa huppusankari


Kirjavan raitavillatakin vastapainoksi Elsalle valmistui nyt simppeli harmaa versio. Malli on kevään Novita-lehdestä (jossa oli muuten tosi paljon muitakin kivoja ohjeita!), langaksi vain vaihdoin omasta harmaasta puuvillaneuleestani yli jääneen Schachenmayr Cotton Timen ja fiksasin silmukkamäärät uusiksi.

(Vaikka tietysti tässä kävi niin, että arvioin lankojen riittävyyden väärin, ja jouduin kuitenkin ostamaan pari kerää lisää. Samaa värjäyserää ei lankakaupasta enää löytynyt, ja nyt hupun ja paitaosan vaihtumiskohdassa on pieni sävyero, jota kukaan muu tuskin huomaa mutta joka mua riivaa.)

Mallista tykkäsin kovasti, oli hauskaa vaihteeksi neuloa ihan vain ainaoikeaa. Ja huput näyttää noilla pikkuisilla söpöiltä.


Meidän pikkuinen on viime aikoina oppinut konttaamaan ja nousemaan istumaan, ja niitä taitoja harjoiteltiin myös viime yönä pinnasängyssä parin tunnin verran. Huokaus. Äiti on tainnut tänään ansaita pullon cokis zeroa.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Peukkulapaset en gång till


Vielä ei olla ehditty siihen vaiheeseen, kun lapsi alkaa hukata lapasiaan – äiti hukkaa ne ihan itse. Uusien vaaleankeltaisten lapasten toinen pari lähti omille teilleen saman tien, ja edessä oli yksinäisen lapasen dilemma: odottaako, että toinen vielä jostain mystisesti ilmaantuu, vai neuloako saman tien kadonneen tilalle uusi.


Päätin vielä odottaa ja neuloin sen sijaan kokonaan uuden parin. Lankana oli Novitan Nalle, josta oli ilmestynyt kiva okrankeltainen väri, ja pintaneuleena vanha lapassuosikkini, jossa neulotaan joka toinen kerros oikein, joka toinen kerros 1 o 1 n. Silmukoita mulla oli 32.


Kuten kuvista näkyy, a) keinuminen on meillä lempipuuhaa ja b) Elsa on varsin ennakkoluuloton kuosien ja värien yhdistelijä.