maanantai 1. syyskuuta 2014

Räpsyjä arjesta

Tänään alkoi Arki isolla A:lla. Miehen kymmenen viikon loma päättyi, ja Elsa ja minä palasimme takaisin normi-äitiysloman rytmiin. Vaikka oikeastaan mulla ei ole mitään näitä tuttuja rutiineja vastaan, päinvastoin: tykkään siitä, kun päivissä on jokin toistuva kaava – jo ihan vain siksikin, että siitä on taas sitten hauska poiketa.

Tässä pari räpsyä, jotka summaa meidän arjen. Nimittäin...


Ruoka. Tämän hankkimiseen sekä itselle että vauvalle menee eniten aikaa, ja syöminen myös rytmittää päiviä nyt, kun pikkutyyppikin vetelee viisi ateriaa päivässä. Eniten Elsa rakastaa sormiruualla sotkemista, ja tänään hänelle tarjoiltiin alkupalaksi parsakaalia. Äiti taas yhdistää mieluiten ruuan ja sosiaalisuuden. Tänään kokkailin salaattia lounasvieraille – olen siitä onnellisessa asemassa, että myös siskoni ja kaksi läheistä ystävääni ovat parhaillaan äitiyslomalla, eli seurasta ei tule pulaa.


Pyykinpesu ja muu kodinhoito. Vauvan viisi ateriaa päivässä tietävät myös hi-tos-ti pyykkiä ja lattian/pöydän/syöttötuolin/pienten tahmatassujen putsaamista. Onneksi meillä on tuo yksi ylimääräinen huone, josta joskus kuvittelin sisustavani työ- ja vierashuoneen. Sen sijaan siitä tuli pyykkitelineiden koti.


Ulkoilu. Elsa on luonteeltaan aika kärsimätön menijä. Liikaa ei parane kotona nyhjätä, tai tyyppi muuttuu kärttyisäksi – kyläluutana hän yleensä viihtyy hyvin, ja uusinta lempipuuhaa on keinuminen. Vaunulenkkejä ja kaupassa tai puistossa piipahduksia tulee siis tehtyä monta päivittäin. Syksyn ohjelmassa on myös muskaria ja vauvajumppaa, äksöniä päiviin nekin.


Lepo. Tuo kärsimätön menijä onneksi myös nukkuu kolmet tunnin-parin päikkärit päivässä. Silloin allekirjoittanut vetäytyy sohvalle, ottaa kutimet, avaa Facebookin ja viettää sitä kuuluisaa Äidin Omaa Aikaa.

Hei vaan arki, tervetuloa takaisin! Lupaan yrittää petrata vähän postaustahdinkin kanssa.

torstai 21. elokuuta 2014

Vauvoille neulomisesta + neuletakki talveksi

"Meitsi on kohta jo kahdeksan kuukautta ja istun tässä ihan muina naisina."

Vauvoille on hauska neuloa siksi, että pienet tekeleet valmistuvat nopeasti. Mutta niinpä ne myös jäävät pieneksi nopeasti – haikeana pesin ja pakkasin pois viime kesänä neulomani harmaan puuvillatakin. Vaikka jossain vaiheessa epäilin sen käyttökelpoisuutta, se oli ahkerasti Elsan päällä koko kevään ja kesän.

Seuraava versio valmistui parahiksi eilen. Tässä oli lankana Kerä-lankakaupan Jonnalta lahjaksi saamani tummanvihreä Isager Alpaca 2, jota täydensin jämälankaraidoilla. Ja pikkuisen söpösteltiinkin sydämenmuotoisilla napeilla. Malli on ihan peruskauraa joustinneuleresoreineen, joten sen tarkempaa ohjetta en ala tähän kirjata.

Tosin heti tämän villatakin aloitettuani tajusin, että oikeastaan Elsa tarvisi eniten sellaista yksinkertaista luottovaatetta kuin musta tai harmaa neuletakki. Meidän vauvanvaatteemme ovat enimmäkseen kirkkaita ja kirjavia, joten niiden kaveriksi sopisi parhaiten yksivärinen neule. Seuraavaksi valmistumassa onkin sitten harmaa puuvillaneule, ja päässä muhii ajatus tehdä vauvaversio omasta luottoneuleestani, lähes päivittäin käytössä olevasta mustasta merinovillaisesta Filippa K:n neuletakista.


Vauvaneuleissa on myös se hyvä puoli, että pieni malli löytyy omasta takaa. Tosin kuvaushommissa saa olla aika nopea: edellisen otoksen jälkeen tilanne nimittäin oli aika pian tämä:


maanantai 11. elokuuta 2014

Lomalaiset sanoo morjens!

Meri veti Elsan ensin aika vakavaksi. Sitten alkoi hymyilyttää, kun pääsi uittamaan varpaita vedessä.

Terkkuja blogitauolta nimeltä kesäloma! Tai siis itsehän vellon edelleen tässä äitiysvapaan rajattomalta tuntuvassa vapaudessa, mutta miehellä on kesälomaa ja isyysvapaata yhteensä kymmenen viikkoa. Heinäkuun lopussa pakkasimme kamppeemme ja matkasimme (jälleen) Tanskaan, tällä kertaa pohjoisrannikolle Vejby-nimiseen kylään, josta (jälleen) vuokrasimme ihanan design-talon Airbnb:n kautta. Kaunista seutua, hiekkarannatja rantabulevarditkin ihan kuin etelästä.

Lisäksi on tehty kaikkea pientä. Käyty Ihana-kahvilassa, kävelyllä Kivinokassa, lounastettu Harjun Dönerissä, saunottu Kulttuurisaunassa. Kirppistelty ja mökkeilty. Käyty Flow'ssa palauttamassa mieleen, miltä tuntuu sihauttaa auki ensimmäinen festarisiideri parin vuoden tauon jälkeen (vastaus: ihanalta). Koska loma on niin pitkä, sitä ei tarvitse suorittaa, ja paljon on ihan vain muhittu täällä Herttoniemessäkin omalla parvekkeella ja takapihalla.

Elsa on kasvanut hurjasti, oppinut jokeltamaan bappapappappaa ja nousemaan konttausasentoon, josta niiiin kauheasti haluaisi jo päästä eteenpäin. Ihan pieni ja silti niin iso.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Serkkupojan pöllö


Muistaako joku, milloin pöllöistä tuli muodikkaita? Tai ainakin musta tuntuu siltä, että viime vuosina pöllöhahmoja on putkahdellut esiin siellä täällä printteinä, leluina ja maskotteina. Ja mikäs siinä, pöllöhän on symppiksen näköinen eläin – siispä itsekin päätin ratsastaa pöllöaallolla, kun mietin lahjaa Elsan tulevalle serkkupojalle. Hän saapui maailmaan torstaiaamuna, joten nyt pari kuukautta sitten valmistunut projekti pääsee vihdoin esille täälläkin.

Halusin tehdä pöllöstä vauvalle tavallista pehmolelua kiinnostavamman, joten lisäsin täytteeseen kulkuksen ja täytin pöllön siivet rapisevilla karkkipapereilla (mistä muuten saa erinomaisen syyn ostaa kotiin pussillisen Fazerin parhaita...). Projekti syntyi kokonaan lankalaatikon jämillä, ja pääväriksi riitti samaa harmaata, josta olen jo tehnyt itselleni huivin ja Elsalle villatakin.


Neulottu pöllöpehmolelu vauvalle


Tarvitset: Noin 3,5:n puikoilla neulottavia puuvillalankoja. Yksi pääväri (esim. harmaa) ja muutama muu väri raidoitukseen. Nokkaan ja jalkoihin hieman keltaista, silmiin mustaa ja valkoista. Puikot ja sukkapuikot sekä virkkuukoukku.


Luo 68 s sukkapuikoille, jaa silmukat neljälle puikolle ja neulo harmaalla suljettuna neuleena sileää 6 cm. Tee sitten raidoitus haluamillasi väreillä. Kun korkeus on 14 cm, neulo vielä kolme kerrosta harmaalla. Jaa sen jälkeen silmukat kahtia: 1. ja 2. puikon silmukat yhteen ja 3. ja 4. puikon silmukat yhteen. Kerrosten vaihtumiskohta jää näin pöllön kainaloon.

Etuosa: Neulo sileää neuletta tasona 10 cm. Neulo sitten korvat: neulo 11 s, päättele keskimmäiset 12 ja neulo 11 s. Jatka neulomista reunasilmukoilla ja päätä aina sisäreunassa 1 s kerroksen alussa kunnes jäljellä on 4 s. Päätä loput silmukat kerralla. Neulo toinen korva vastaavasti.
Takaosa: Neulo kuten etuosakin.
Siivet ja jalat: Luo siipiä varten 18 s ja jaa sukkapuikoille. Neulo sileää, kunnes korkeus on noin 5 cm ja aloita kavennukset: neulo 1. ja 3. puikon alussa 2 s takareunasta oikein yhteen ja 2. ja 4. puikon lopussa 2 s oikein yhteen. Kun jäljellä on 4 s, vedä lanka silmukoiden läpi. Neulo näin kaksi siipeä. Neulo jalat vastaavasti keltaisella langalla mutta 16 silmukalla ja aloita kavennukset, kun korkeus on noin 4 cm.
Viimeistely: Täytä siivet rapisevilla karkkipapereilla. Ompele tai virkkaa etu- ja takakappale yläosasta nurjalta yhteen ja kiinnitä samalla siivet sivusaumoihin. Täytä jalat vanulla ja ompele tai virkkaa ne kiinni vartalon alareunoihin, jätä jalkojen väliin aukko täyttämistä varten. Täytä pöllö vanulla ja laita samalla sisään kulkunen. Ompele täyttöaukko kiinni.
Virkkaa silmiä varten kaksi isompaa valkoista ja kaksi pienempää mustaa ympyrää sekä keltaisella kolmio nokkaa varten. Ompele ompelulangalla pienin pistoin ensin mustat ympyrät valkoisiin ja sen jälkeen silmät ja nokka kiinni pöllön päähän.


Pöllö uuden omistajansa kainalossa. Miten ne onkaan niin pieniä!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kaaoksesta hallintaan

Paperikassi on mukavan jämäkkä ja käsittääkseni myös pestävä. Näitä voisin hankkia pari lisää vaikka lelujen säilytykseen.

Ensimmäisiin viikkoihin vauvan kanssa liittyy suuri mysteeri: vaikka minityyppi nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, silti itsellä on sellainen olo, että ei ehdi tehdä mitään. Ruuanlaitto tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, hyvä kun suihkuun pääsee. Aika monista asioista huomaa myös tinkivänsä, ja yhtäkkiä varpaankynsien lakkaaminen tai irtoteen hauduttelu ei enää tunnukaan niin olennaiselta puuhalta. Myös siisteyskäsitys muuttuu – ainakin meillä vaunukoppa, harsot ja lelut saivat olla just siinä, mistä ne kätevimmin sai käyttöön, esteettisestä vaikutelmasta viis.

Jokunen viikko sitten havahduin siihen, että eihän näin tarvitsisi enää olla. Nykyään arki vauvan kanssa on jo sen verran lunkia, että siisteydelle ja säilytysratkaisuillekin voi uhrata jonkin ajatuksen. Tähän asti parvekevaunujen makuupussi ja Elsan ulkovaatteet olivat lojuneet päivisin olkkarin matolla, mutta Nudgesta löysin paperipussin, johon ne voi sulloa piiloon.

Parhaita saamiani äitiysvinkkejä muuten oli tehdä ennen vauvan syntymää pakkaseen ruokaa noiden alun kaaosviikkojen varalle. Jos taas olet menossa katsomaan tuoretta vauvaa, vie ihmeessä mukanasi ruokaa (ja siis ihan oikeaa ruokaa – tässä vaiheessa muiden tekemä makaronilaatikko on mitä suurinta luksusta.)

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Harmaa puolipatenttipaita (tahi -mekko)



Yksiä suosikkivaatekappaleitani ovat ylisuuret neuleet, jotka leggingsien tai paksujen sukkisten kanssa toimivat ikään kuin mekkona. Minulla on joitain luottoneuleita, jotka on ostettu kirppikseltä XL-kokojen rekistä, ja nyt päätin kokeilla luoda ne uudelleen. Olin haaveillut harmaasta patenttineuleesta tämän Samujin villapaidan inspiroimana, joten värin ja tyylin nappasin sieltä, mitat puolestaan yhdistelin parista eri lempineuleestani.

Ja hyvä tuli, just sellainen kuin suunnittelin! Ainoastaan langasta jouduin vähän tinkimään: tajusin vasta nyt, että puuvillalankaa ei saa meleerattuna "collegeharmaana", se vaatii ilmeisesti sekoitelangan. Tasaisella tummanharmaalla mentiin siis. Neule on puolipatenttia, tarkoituksella pikkuisen liian isoilla puikoilla, jotta pinnasta tulee sopivasti löysä.

Hupsistarallaa-blogin Norsis kirjoitti hiljattain siitä, että vaikka on kuinka kokenut neuloja, silti sählää välillä ihan yksinkertaisissakin asioissa. No, mun toistuvin ongelma on se, etten osaa edelleenkään, kymmenien ja taas kymmenien villapaitojen jälkeen, ollenkaan arvioida lankojen menekkiä. Tätäkin jäi yli monta kerää – voipi olla, että Elsa saa vielä oman harmaan neuleensa.

Ja tässä vielä ohje:


Harmaa jättineule puolipatentilla


Lanka: Schachenmayr Cotton Time, väri tummanharmaa 98, menekki noin 800 g.
Puikot: 4 ja 5
Koko on sopiva noin S–M-kokoiselle naiselle

Takakappale: Luo 106 s ja neulo 2 cm 1o 1n -joustinneuletta kapeammilla puikoilla. Vaihda sitten paksumpiin puikkoihin ja aloita puolipatentti (ohjeen puolipatenttiin löydät esim. täältä). Kun olet neulonut noin 10 cm aloita kavennukset: kavenna 1 s molemmissa reunoissa 3 cm:n välein yhteensä 7 kertaa = 92 s. Kun kappaleen korkeus on noin 35 cm, lisää molemmissa reunoissa 1 s 3 cm:n välein yhteensä 3 kertaa = 98 s. Kun korkeus on noin 52 cm, tee kädentien kavennukset: päättele kummassakin reunassa aina kerroksen alussa 2x2 s ja sitten vielä 7x1 s. Kun kädentien korkeus on noin 22 cm, jätä keskimmäiset 36 s odottamaan pääntietä varten. Päättele pääntien molemmissa reunoissa vielä 1x2 s ja päätä loput 18 olan silmukkaa kerralla.
Etukappale: Neulo samoin kuin takakappale, mutta aloita pääntie jo, kun kädenteiden korkeus on 16 cm. Jätä keskimmäiset 28 s odottamaan ja päättele pääntien reunoissa 2x2 ja 2x1 s. Päättele olat samalla korkeudella kuin takana.
Hihat: Luo 40 s. Neulo 2 cm joustinneuletta ohuemmilla puikoilla, vaihda sitten paksumpiin ja aloita puolipatentti. Kun korkeus on 5 cm, aloita lisäykset. Lisää molemmissa reunoissa 14x1 s joka 8. krs. Kun hihan korkeus on noin 39 cm, neulo pyöriö: päättele molemmissa reunoissa aina kerroksen alussa 1x3, 3x2, 8x1, 1x3 ja 1x4 s. Päätä loput silmukat kerralla.
Viimeistely: Ompele toinen olkasauma. Poimi pääntien reunasta kapeammille puikoille noin 109 s (mukaanlukien odottamaan jättämäsi silmukat) ja neulo joustinneuletta noin 2–3 cm. Päättele. Ompele toinenkin olkasauma, kiinnitä hihat hihansuihin ja ompele sivu- ja hihasaumat.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Puoli vuotta äitinä


Vauva täytti puoli vuotta. Aika on kummallinen juttu: nämä kuukaudet ovat kuluneet nopeasti kuin välähdys, vaikka toisaalta jotkut päivät, illat ja yöt ovat tuntuneet pitkiltä kuin ikuisuus.

Puoli vuotta äitinä on opettanut ainakin yhden asian: älä takerru siihen, mitä missäkin ikävaiheessa kuuluisi tapahtua. Älä odota kuin kuuta nousevaa kolmen kuukauden rajapyykkiä, koska silloin itkut vähenevät (eivät ne välttämättä vähene) äläkä kauhistu, jos oma vauvasi ei osaa vielä kääntyä yhteenkään suuntaan vaikka kaverin vauva kääntyy jo kahteen (kaiken ehtii oppia myöhemminkin). Mutta luota sen sijaan siihen, että kaikki ne ovat vain vaiheita ja että this too shall pass.

Ja että ennen kuin huomaatkaan, siitä pienestä, omassa maailmassaan elävästä ameebasta on kasvanut hurmaava pikku ihminen, jolla on huumorintaju, mielihaluja ja kaikenlaisia omia projekteja. Olen usein tavannut kirjoittaa vauvoja saaneiden ystävien onnittelukortteihin tällaista runonpätkää, joka jollain tapaa kuvaa sitä, mikä minusta vanhemmuudessa on parasta:


Elämän pieniä iloja,
olla lapsensa kaveri.
Elämän sen isompia iloja
ei taida ollakaan.

–Pentti Saaritsa–