lauantai 19. heinäkuuta 2014

Serkkupojan pöllö


Muistaako joku, milloin pöllöistä tuli muodikkaita? Tai ainakin musta tuntuu siltä, että viime vuosina pöllöhahmoja on putkahdellut esiin siellä täällä printteinä, leluina ja maskotteina. Ja mikäs siinä, pöllöhän on symppiksen näköinen eläin – siispä itsekin päätin ratsastaa pöllöaallolla, kun mietin lahjaa Elsan tulevalle serkkupojalle. Hän saapui maailmaan torstaiaamuna, joten nyt pari kuukautta sitten valmistunut projekti pääsee vihdoin esille täälläkin.

Halusin tehdä pöllöstä vauvalle tavallista pehmolelua kiinnostavamman, joten lisäsin täytteeseen kulkuksen ja täytin pöllön siivet rapisevilla karkkipapereilla (mistä muuten saa erinomaisen syyn ostaa kotiin pussillisen Fazerin parhaita...). Projekti syntyi kokonaan lankalaatikon jämillä, ja pääväriksi riitti samaa harmaata, josta olen jo tehnyt itselleni huivin ja Elsalle villatakin.


Neulottu pöllöpehmolelu vauvalle


Tarvitset: Noin 3,5:n puikoilla neulottavia puuvillalankoja. Yksi pääväri (esim. harmaa) ja muutama muu väri raidoitukseen. Nokkaan ja jalkoihin hieman keltaista, silmiin mustaa ja valkoista. Puikot ja sukkapuikot sekä virkkuukoukku.


Luo 68 s sukkapuikoille, jaa silmukat neljälle puikolle ja neulo harmaalla suljettuna neuleena sileää 6 cm. Tee sitten raidoitus haluamillasi väreillä. Kun korkeus on 14 cm, neulo vielä kolme kerrosta harmaalla. Jaa sen jälkeen silmukat kahtia: 1. ja 2. puikon silmukat yhteen ja 3. ja 4. puikon silmukat yhteen. Kerrosten vaihtumiskohta jää näin pöllön kainaloon.

Etuosa: Neulo sileää neuletta tasona 10 cm. Neulo sitten korvat: neulo 11 s, päättele keskimmäiset 12 ja neulo 11 s. Jatka neulomista reunasilmukoilla ja päätä aina sisäreunassa 1 s kerroksen alussa kunnes jäljellä on 4 s. Päätä loput silmukat kerralla. Neulo toinen korva vastaavasti.
Takaosa: Neulo kuten etuosakin.
Siivet ja jalat: Luo siipiä varten 18 s ja jaa sukkapuikoille. Neulo sileää, kunnes korkeus on noin 5 cm ja aloita kavennukset: neulo 1. ja 3. puikon alussa 2 s takareunasta oikein yhteen ja 2. ja 4. puikon lopussa 2 s oikein yhteen. Kun jäljellä on 4 s, vedä lanka silmukoiden läpi. Neulo näin kaksi siipeä. Neulo jalat vastaavasti keltaisella langalla mutta 16 silmukalla ja aloita kavennukset, kun korkeus on noin 4 cm.
Viimeistely: Täytä siivet rapisevilla karkkipapereilla. Ompele tai virkkaa etu- ja takakappale yläosasta nurjalta yhteen ja kiinnitä samalla siivet sivusaumoihin. Täytä jalat vanulla ja ompele tai virkkaa ne kiinni vartalon alareunoihin, jätä jalkojen väliin aukko täyttämistä varten. Täytä pöllö vanulla ja laita samalla sisään kulkunen. Ompele täyttöaukko kiinni.
Virkkaa silmiä varten kaksi isompaa valkoista ja kaksi pienempää mustaa ympyrää sekä keltaisella kolmio nokkaa varten. Ompele ompelulangalla pienin pistoin ensin mustat ympyrät valkoisiin ja sen jälkeen silmät ja nokka kiinni pöllön päähän.


Pöllö uuden omistajansa kainalossa. Miten ne onkaan niin pieniä!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kaaoksesta hallintaan

Paperikassi on mukavan jämäkkä ja käsittääkseni myös pestävä. Näitä voisin hankkia pari lisää vaikka lelujen säilytykseen.

Ensimmäisiin viikkoihin vauvan kanssa liittyy suuri mysteeri: vaikka minityyppi nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, silti itsellä on sellainen olo, että ei ehdi tehdä mitään. Ruuanlaitto tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, hyvä kun suihkuun pääsee. Aika monista asioista huomaa myös tinkivänsä, ja yhtäkkiä varpaankynsien lakkaaminen tai irtoteen hauduttelu ei enää tunnukaan niin olennaiselta puuhalta. Myös siisteyskäsitys muuttuu – ainakin meillä vaunukoppa, harsot ja lelut saivat olla just siinä, mistä ne kätevimmin sai käyttöön, esteettisestä vaikutelmasta viis.

Jokunen viikko sitten havahduin siihen, että eihän näin tarvitsisi enää olla. Nykyään arki vauvan kanssa on jo sen verran lunkia, että siisteydelle ja säilytysratkaisuillekin voi uhrata jonkin ajatuksen. Tähän asti parvekevaunujen makuupussi ja Elsan ulkovaatteet olivat lojuneet päivisin olkkarin matolla, mutta Nudgesta löysin paperipussin, johon ne voi sulloa piiloon.

Parhaita saamiani äitiysvinkkejä muuten oli tehdä ennen vauvan syntymää pakkaseen ruokaa noiden alun kaaosviikkojen varalle. Jos taas olet menossa katsomaan tuoretta vauvaa, vie ihmeessä mukanasi ruokaa (ja siis ihan oikeaa ruokaa – tässä vaiheessa muiden tekemä makaronilaatikko on mitä suurinta luksusta.)

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Harmaa puolipatenttipaita (tahi -mekko)



Yksiä suosikkivaatekappaleitani ovat ylisuuret neuleet, jotka leggingsien tai paksujen sukkisten kanssa toimivat ikään kuin mekkona. Minulla on joitain luottoneuleita, jotka on ostettu kirppikseltä XL-kokojen rekistä, ja nyt päätin kokeilla luoda ne uudelleen. Olin haaveillut harmaasta patenttineuleesta tämän Samujin villapaidan inspiroimana, joten värin ja tyylin nappasin sieltä, mitat puolestaan yhdistelin parista eri lempineuleestani.

Ja hyvä tuli, just sellainen kuin suunnittelin! Ainoastaan langasta jouduin vähän tinkimään: tajusin vasta nyt, että puuvillalankaa ei saa meleerattuna "collegeharmaana", se vaatii ilmeisesti sekoitelangan. Tasaisella tummanharmaalla mentiin siis. Neule on puolipatenttia, tarkoituksella pikkuisen liian isoilla puikoilla, jotta pinnasta tulee sopivasti löysä.

Hupsistarallaa-blogin Norsis kirjoitti hiljattain siitä, että vaikka on kuinka kokenut neuloja, silti sählää välillä ihan yksinkertaisissakin asioissa. No, mun toistuvin ongelma on se, etten osaa edelleenkään, kymmenien ja taas kymmenien villapaitojen jälkeen, ollenkaan arvioida lankojen menekkiä. Tätäkin jäi yli monta kerää – voipi olla, että Elsa saa vielä oman harmaan neuleensa.

Ja tässä vielä ohje:


Harmaa jättineule puolipatentilla


Lanka: Schachenmayr Cotton Time, väri tummanharmaa 98, menekki noin 800 g.
Puikot: 4 ja 5
Koko on sopiva noin S–M-kokoiselle naiselle

Takakappale: Luo 106 s ja neulo 2 cm 1o 1n -joustinneuletta kapeammilla puikoilla. Vaihda sitten paksumpiin puikkoihin ja aloita puolipatentti (ohjeen puolipatenttiin löydät esim. täältä). Kun olet neulonut noin 10 cm aloita kavennukset: kavenna 1 s molemmissa reunoissa 3 cm:n välein yhteensä 7 kertaa = 92 s. Kun kappaleen korkeus on noin 35 cm, lisää molemmissa reunoissa 1 s 3 cm:n välein yhteensä 3 kertaa = 98 s. Kun korkeus on noin 52 cm, tee kädentien kavennukset: päättele kummassakin reunassa aina kerroksen alussa 2x2 s ja sitten vielä 7x1 s. Kun kädentien korkeus on noin 22 cm, jätä keskimmäiset 36 s odottamaan pääntietä varten. Päättele pääntien molemmissa reunoissa vielä 1x2 s ja päätä loput 18 olan silmukkaa kerralla.
Etukappale: Neulo samoin kuin takakappale, mutta aloita pääntie jo, kun korkeus on 16 cm. Jätä keskimmäiset 28 s odottamaan ja päättele pääntien reunoissa 2x2 ja 2x1 s. Päättele olat samalla korkeudella kuin takana.
Hihat: Luo 40 s. Neulo 2 cm joustinneuletta ohuemmilla puikoilla, vaihda sitten paksumpiin ja aloita puolipatentti. Kun korkeus on 5 cm, aloita lisäykset. Lisää molemmissa reunoissa 14x1 s joka 8. krs. Kun hihan korkeus on noin 39 cm, neulo pyöriö: päättele molemmissa reunoissa aina kerroksen alussa 1x3, 3x2, 8x1, 1x3 ja 1x4 s. Päätä loput silmukat kerralla.
Viimeistely: Ompele toinen olkasauma. Poimi pääntien reunasta kapeammille puikoille noin 109 s (mukaanlukien odottamaan jättämäsi silmukat) ja neulo joustinneuletta noin 2–3 cm. Päättele. Ompele toinenkin olkasauma, kiinnitä hihat hihansuihin ja ompele sivu- ja hihasaumat.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Puoli vuotta äitinä


Vauva täytti puoli vuotta. Aika on kummallinen juttu: nämä kuukaudet ovat kuluneet nopeasti kuin välähdys, vaikka toisaalta jotkut päivät, illat ja yöt ovat tuntuneet pitkiltä kuin ikuisuus.

Puoli vuotta äitinä on opettanut ainakin yhden asian: älä takerru siihen, mitä missäkin ikävaiheessa kuuluisi tapahtua. Älä odota kuin kuuta nousevaa kolmen kuukauden rajapyykkiä, koska silloin itkut vähenevät (eivät ne välttämättä vähene) äläkä kauhistu, jos oma vauvasi ei osaa vielä kääntyä yhteenkään suuntaan vaikka kaverin vauva kääntyy jo kahteen (kaiken ehtii oppia myöhemminkin). Mutta luota sen sijaan siihen, että kaikki ne ovat vain vaiheita ja että this too shall pass.

Ja että ennen kuin huomaatkaan, siitä pienestä, omassa maailmassaan elävästä ameebasta on kasvanut hurmaava pikku ihminen, jolla on huumorintaju, mielihaluja ja kaikenlaisia omia projekteja. Olen usein tavannut kirjoittaa vauvoja saaneiden ystävien onnittelukortteihin tällaista runonpätkää, joka jollain tapaa kuvaa sitä, mikä minusta vanhemmuudessa on parasta:


Elämän pieniä iloja,
olla lapsensa kaveri.
Elämän sen isompia iloja
ei taida ollakaan.

–Pentti Saaritsa–

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Pientä uutta kotona

Sateisessa kaupunkijuhannuksessa on esimerkiksi se hyvä puoli, että ehtii edistää kaikenlaisia pieniä sisustusprojekteja kotona. Vajaan vuoden asumisen jälkeen kämppä on nimittäin edelleen kaikkea muuta kuin valmis – toisiin kohtiin olen tyytyväinen, toisiin taas en. Mutta yritän olla maltillinen ja fiilistellä asuntoa pikku hiljaa, jotta tulisi tehtyä mahdollisimman vähän turhia hankintoja tai epämääräisiä hätävararatkaisuja (ja siipan mieliksi porattua mahdollisimman vähän turhia reikiä seinään). Tässä kuitenkin jotain pieniä uutuuksia viime ajoilta.

Makuuhuoneeseen sain vihdoin hankittua pitkään mielessä olleen Ikean Botkyrka-hyllyn. Ja nyt sitten kulutan aikaani sommittelemalla sille erilaisia asetelmia kirjoista ja koriste-esineistä. Kirjojen järkkäileminen värisävyittäin on ollut lempijuttujani viime aikoina.

Siippa toi työmatkalta Pariisista tällaiset sievät pahvisäilyttimet, joiden merkki on Papier Tigre. Ne kiinnitettiin keittiön kaapin oveen postia säilömään.

Elsan huoneen seinälle ripustin Ateneumin Tove Jansson -näyttelystä ostetun Pikku Myyn kuvan, keltaiset kehykset löytyivät omista varastoista. Kalusteiden osalta huone on vielä aika vaiheessa: nyt on hyvää aikaa metsästää kirppiksiltä esimerkiksi pientä pöytää ja kivaa lasten sänkyä, kun neiti ei niitä vielä akuutisti tarvitse.

Mokosta ostettu karttajuliste pääsi sekin vanhoihin, omasta takaa löytyneisiin kehyksiin. Se ripustettiin olkkarin radiokaapin päälle, josta punainen kirjoituskonetaulu siirtyi makkariin.

Kylppärin hämärässä otettu kuva on tuhruinen, mutta (tanskalaisesta sisustusputiikista bongattu) idea on se tärkein:  nappasin vanhasta, kauniisti kuvitetusta eläinkirjasta sivun kylppärin kaapin oveen. Ja tietty mäyrän meidän Mäyrätien asukkaiden iloksi.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Neulojan kriisi eli mitä mukaan matkalle

Aloitin pakkaamisen tärkeimmistä: kutimista ja vauvanvaatteista. Taulu on Elsan huoneesta ja sen on maalannut Hanna Mélart.

Tämä on nyt taas näitä ensimmäisen maailman ongelmia, mutta mulle tuottaa aina reissuun lähtiessä päänvaivaa se, mitkä kutimet otan mukaan. Huomenna suuntaamme vauvan kanssa lomailemaan Pohjanmaalle mun vanhempien luo, ja tällä hetkellä kesken oleva, melko suureellinen villapaitaprojektini veisi repussa kohtuuttoman paljon tilaa – etenkin nyt, kun omien vaatteiden lisäksi mukaan täytyy pakata järjetön määrä vauvan tarpeistoa.

Onneksi kaapista löytyi pari kerää Jonnalta saatua tumman sinivihreää Isager Alpaca 2:ta ja siihen mätsääviä jämäkeriä, joista alan tikuta Elsalle neuletakkia syksyksi. Aika monet lapaset ja villasukat olen elämässäni tehnyt tällaisina pieninä "matkavälitöinä".

Sitä paitsi kohta ympärillä häärii kaksi ihmistä, jotka suorastaan vaativat päästä vaunulenkille ja vaipanvaihtoon. Siinä vaiheessa tämä mutsi nostaa jalat pöydälle ja panee puikot laulamaan.

Väriyhdistelmien sommitteleminen jämäkeristä on lempipuuhiani.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kesähuoneen alku

Hayn Don't Leave Me -pöytä toimii sekä sisä- että ulkokäytössä. Talven tullen se päässee olkkarin sivupöydäksi.

Ensimmäistä kertaa elämässäni asun asunnossa, jossa on parveke. Ja vieläpä varsin mukava sellainen, jota aurinko lämmittää pitkälle iltaan ja josta saa katsella punakylkisiä mäntyjä ja vehreitä lehtipuita.

Parvekkeen sisustus on toistaiseksi syntynyt aika pienellä panostuksella ja make the most of what you've got -mentaliteetillä, eli omilla jämillä ja kirppislöydöillä. Uutena on hankittu ainoastaan matto ja Hayn DLM-pikkupöytä Finnish Design Shopista. Tuolit dyykkasin viime syksynä kotipihan roskiksen vierestä: kuluneet kangaspäällysteet revittiin pois ja vaneri käsiteltiin ulkokalusteille sopivalla lakalla.

Kirppikseltä löytyi muutama saviruukku, ja myös vanha punainen kattila pääsi istutuskäyttöön.

Ja tietty mun oli pakko pikkuisen viherpeukaloida. En tajua puutarhanhoidosta mitään – alkaen siitä, että mihin tarvitaan soraa ja pitääkö ruukun pohjalla aina olla reikiä – joten toistaiseksi viljely on aika pienimuotoista: kukka-amppeli, muutama mansikantaimi ja ruokakaupan yrttejä. Kukkahyllyn virkaa pääsi toimittamaan vanhan asunnon olkkarissa ollut cd-hylly, joka uudessa kodissa kävi tarpeettomaksi, kun päätimme jättää cd:t vintille.

Kukkalaatikko oli edellisten asukkaiden peruja. Jos hyvin käy, kohta napsin tästä mansikat aamupalajugurttiini. Tai ainakin mansikan.

Parveketta voi sisustaa vähän kuin kesämökkiä: niillä kamoilla, jotka eivät kotoa ole löytäneet paikkaansa. Esimerkiksi vaaleanpunaisella Mariskoolilla ja näteillä limupulloilla.

Matto on metritavaraa Etolasta, tykästyin sekä kuosiin että ruohonvihreään väriin.

...mutta lopuksi on pakko tunnustaa, että ihan oikeastihan meidän parveke näyttää vielä tämän kesän tältä: hallitsevin sisustuselementti ovat Emmaljungan upeat ysärivaunut, joissa eräs pikkuneiti vetelee aamupäikkärinsä.