torstai 17. huhtikuuta 2014

Minä sydän ostoskeskukset

Aluksi roikotin vaunujen edessä sitä perinteistä puklurättiä, kunnes sain aikaiseksi ostettua kirppikseltä tuon huivin.

Sitä piti vain tulla sanomaan, että ai että mä nykyään rakastan ostoskeskuksia. Että on sellaisia paikkoja, joissa ovet avautuu itsekseen ja joka paikassa on tilaa rullailla lastenvaunujen kanssa. Kun on kerran yrittänyt mennä sisään erääseen nimeltä mainitsemattomaan punavuorelaiseen sisustusliikkeeseen (okei, se oli Peroba), jossa myyjät katselee kuin halpaa makkaraa eikä tee elettäkään auttaakseen oviaukossa vaunujen kanssa kamppailevaa, tulee äkkiä ikävä Itikseen. Siellä saa samalla reissulla ostettua langat, pähkinät, ekoaurinkorasvat ja syötyä sushilounasta.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Me hypätään kohta Elsan kanssa junaan ja matkataan kohti Tamperetta ja Seinäjokea.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Käytännöllinen kypärämyssy x 2

Kuvassa myssyversio numero yksi, kuvattuna noin pari kuukautta sitten – hui, kuinka pikku malli onkaan siitä kasvanut!

Jo vuosikausia olen neulonut lähipiirin vauvoille vaikka sun mitä, mutta vasta viime kuukaudet oman natiaisen kanssa ovat opettaneet, mitkä vauvojen neuleista oikeasti ovat käytännöllisimpiä. Esimerkiksi sitä viime kesänä tekemääni harmaata neuletakkia Elsa on käyttänyt ehkä kaksi kertaa – noin pieni yksinkertaisesti on helpoin pukea trikoovaatteisiin, koska niitä ollaan kumminkin jatkuvasti vaihtamassa joko kakka- tai pukluvahinkojen takia. Ja julkisilla paikoilla vauva yleensä nukkuu vaunuissa, eli neuletakkia ei tule käytettyä edes edustusmielessä... Sen sijaan villasukista on talvivauvalla ollut paljonkin iloa, ja ahkerassa käytössä meillä on ollut myös äitini tekemä kypärämyssy.

Kypärämyssyn päätin siksi neuloa myös pari viikkoa sitten syntyneelle ystävän vauvalle. Kokoasioissa en ole näköjään vieläkään mikään ammattilainen: yritin neuloa myssystä sopivan ensi syksylle ja talvelle, koska kevätvauva ei sitä kohta enää tarvitsisi. Samana aamuna, kun ystävän lapsivedet menivät, sovitin myssyä Elsalle ja totesin, että se ei mitenkään tule mahtumaan puolivuotiaalle ensi syksynä – siispä apinan raivolla neulomaan uutta myssyä. Se ehti onneksi sopivasti valmiiksi ensivisiitille, ja sille pienemmällekin versiolle löytynee käyttöä, sillä kesällä Elsa saa myös uuden pikku serkun.

Vauvavärit pyh, sanoo Elsa harmaissaan.

Myssyn ohjeen poimin täältä Novitan sivuilta. Lankana mulla oli ihanan pehmoinen Drops Baby Merino, ja isompaan kokoon kasvatin ohjetta hieman: silmukoita oli 46 ja toistin kerroksia yhteensä 22 ja 11 kertaa. Pidetään peukkuja, että myssy numero kaksi on sopiva – ei minkäänlaista tatsia asiasta edelleenkään...

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Elämäni aakkoset

D niin kuin design: keittiöön ostin Alvar Aallon lampun viime syksyn designmyyjäisistä Kaapelitehtaalta.

Viime aikoina monet bloggaajat ovat listanneet elämänsä aakkosia. Koska olen aina tykännyt tästä juttusarjasta Gloriassa (ja aina sitä lukiessani miettinyt omiakin aakkosiani), oli munkin tietty tartuttava toimeen. Kas tässä, meikäläisen elämä aakkosina:

A =Aamut. Vaikka nahkaisen herätyskelloni kiljahtelu välillä kirpaisee, on mahtavaa aloittaa päivä varhain. Tykkään myös syödä hyvin aamulla – hyvän hotellin mitta on sen aamiaisbuffa.

B=Brunssit. Katso edellinen. Nykyisin myös oiva tapa nähdä ystäviä, kun iltamenoihin vauvan kanssa harvemmin ehtii.

C=Cava. Olen yhä naurettavan iloinen siitä, että yhdeksän kuukauden raittiuden jälkeen saan juoda kuoharilasillisen tai pullon kuivaa ranskalaista omenasiideriä.

D=Design. Ihailen kaunista muotoilua ja haaveilen erinäisistä design-klassikoista. En halua ajatella, että ne ovat minulle statussymboleita, mutta ehkä vähän sitäkin. Mieluummin silti päden tuolilla kuin katumaasturilla.

E=Elsa. Silmät sikkaralla hymyilevä vauvanpullukka, jota rakastan päivä päivältä enemmän. Teki minusta äidin ja meistä perheen.

Hei pikkutyyppi, olet mainiointa maailmassa.

F=Festarit. Ei kesää ilman festareita sitten vuoden 1996. Tänä vuonna aion nähdä ainakin M.I.A:n Provinssissa ja viedä vauva-asusteeni Flow'n sunnuntaihin.

G=Gruusialainen kaalipata. Kaikkein eniten tykkään kokata simppeleitä uuniruokia. Vaikka rakastan hyvää ruokaa, en ota ruuanlaitosta paineita: jos ei jaksa kokata, iltaruuaksi riittää voileipä tai kaurapuuro, ja syön ihan hyvällä mielellä myös eineshernaria.

H=Hedelmät. Popsin niitä monta päivässä, vähän sesongin mukaan. Kesässä parasta ei ole vain kotimaisten marjojen vaan myös nektariinien sesonki.

I=Indie. Jos musiikilla on tämä etuliite, yleensä tykkään siitä.

J=Järki. Kun asteikolla tunne–järki mitataan, olen selvästi enemmän järki-ihmisiä.

K=Kirjat. Olen aina lukenut – välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta sellaista tilannetta ei ole eikä tule, etteikö minulla olisi jokin kirja kesken.

L=Liikunta. Mielen rauhoittaja ja kropan vetreyttäjä, jonka mahtavuuden oivalsin vasta lähempänä kolmeakymppiä. Ennen pidin jumppa-sanan käyttäjiä rasittavina, nyt viljelen sitä itse surutta. Entistä tärkeämpää omaa tekemistä vauva-arjessa.

M=Matkustaminen. En ole mikään sankarireppureissaaja: lomalla arvostan stressittömyyttä ja rauhaa. Kaupunki ja ranta, molemmat käyvät.

N=Neulominen. Tämä lienee aika obvious. Rakas harrastukseni, ellei rakkain.

O=Oleskelu. Asia, jossa minulla olisi petrattavaa ja johon äitiyslomalla yritän oppia: että aina ei tarvisi puuhailla ja suorittaa, vaan muistaisi myös pötköttää rauhassa lattialla kujertavan vauvan kanssa.

P=Pohjanmaa. Kotiseutu, jossa en enää voisi kuvitella asuvani mutta jossa on aina yhtä ihana käydä (ja entistä ihanampi nyt, kun siellä odottaa innokas lastenvahtitiimi). Kirppismekkani.

Q=Q-teatteri. En ole mikään alan harrastaja, mutta nautin kyllä hyvin näytellystä ja kirjoitetusta teatterista. Viime vuosien parhaita teatterikokemuksia on ollut Q-teatterin Häiriötekijä. Seuraavaksi haluaisin nähdä heidän kehutun Kaspar Hauserinsa.

R=Ravintolat. Ulkona syöminen on ihanaa, ja äitiysloman luksusta ovat pitkät citylounaat – mielessä kytee postaus Helsingin vaunuystävällisistä ruokapaikoista.

S=Sosiaalisuus. Näen läheisimpiä ystäviäni ja kahta siskoani monta kertaa viikossa, enkä osaisi muuten olla. Tykkään kutsua ihmisiä kylään ja emännöidä.

Emännöinti on kivaa, kun tarjoilusta ei ota liikaa paineita. Viime viikolla meillä kävi vauvavieraita, ja äidit herkuttelivat simppelisti lohileivillä.

T=Tee. Lipitän sitä muutaman kupin päivässä: mustaa, vihreää, valkoista, rooibosta, aina tilanteen mukaan.

U=Uskaltaminen. Tässä asiassa toivoisin kehittyväni. Olen vähän arkajalka, joka helposti jää toistamaan tuttuja rutiineja.

V=Viherpiiperrys. En ole mikään leostranius, mutta pyrin elämään ekologisesti. Käytän vihreää sähköä, rajoitan lentomatkailuani, syön kasvispainotteisesti ja kierrätän. Toisaalta elän liian väljissä neliöissä enkä edelleenkään ole saanut siirryttyä niihin kestovaippoihin.

W=The Wire, joka saakoon tässä edustaa kaikkia hyviä tv-sarjoja: Game of Thrones, Girls, Downton Abbey, True Detective... Ihania ne ovat etenkin siksi, että elokuville ei nykyään kauheasti riitä aikaa. Yhden tv-sarjan jakson jaksaa katsoa juuri sopivasti sen jälkeen, kun vauva on saatu nukkumaan.

X=Sukupolvi, johon melkein kuulun. Me vuonna 1980 syntyneet olemme tässä sukupolviasiassa vähän väliinputoajia: joskus meidät määritellän X:ään, joskus Y:hyn. Mutta olen minäkin Reality Bitesini katsonut ja Nirvanani kuunnellut.

Y=Ystävällisyys. En ymmärrä ihmisiä, jotka purkavat huonon tuulensa muihin. Vaikka kuinka vituttaisi (pardon my french), yritän olla ihmisille kiltti. Raivostun siitä, jos kiltteyttä pidetään negatiivisena ominaisuutena ja heikkouden merkkinä.

Z=zzz eli uni. Olisihan se ihan kiva vaihteeksi nukkua yksi yö putkeen. Toisaalta olen aina ollut yöheräilijä ja vessassa ravaaja, joten kestän aika helposti ne pari yösyöttöä, jotka Elsa tällä hetkellä vaatii.

Å=Åbo ja Åland. Kaikki sanovat tässä kohtaa aina Ahvenanmaan tai Turun, enkä minäkään muuta keksi. Edustakoon ne kotimaanmatkailua, jonka puolesta liputan.

Ä=Äänestäminen. Kansalaisvelvollisuus, jonka olen tunnollisesti hoitanut jokaisissa elämäni aikana olleissa vaaleissa. En ole mikään yhteiskunta-aktiivi, mutta tiedän kyllä, missä (=vihreästi vasemmalla) seison poliittisella kartalla.

Ö=Öiset inspiraatiot. Usein jokin mieltä vaivaava työasia ratkeaa tai mahtava neuleidea syntyy sinä rauhallisena hetkenä juuri ennen nukahtamista. Usein se on myös aamuun mennessä unohtunut: pitäisi kai pitää muistikirjaa sängyn vieressä.

Kas siinä. Ja tietty haastan kaikki teidätkin listaamaan omat aakkosenne!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Vihreä menninkäinen


En ole ainoa, joka on innostunut neulomaan Elsalle: tämän söötin vihreän asun hänelle teki äitini, joka Elsalle on pohjalaisittain isu. Setti tuli lahjaksi jo synnärille, ja tumppuja, myssyä ja tossuja on käytetty ahkerasti koko talvi, mutta neuletakki ja villahousut alkavat olla sopivankokoiset tuolle pikku sirvanalle vasta nyt.

Joskus muuten huomaa, että ihmiset ajattelevat, että mua varten ei kannata neuloa, koska osaan ja teen niin paljon itsekin. Voi mikä virhe! On pelkästään ihanaa vaihteeksi saada nauttia myös muiden kätten töistä. Aivan kuten varmasti jokainen kokki mielellään syö myös muiden laittamaa ruokaa.

Tänään Elsa sonnustautui vihreään menninkäisasuunsa päikkäreille. Parvekevaunut ovat osoittautuneet varsin hyväksi keksinnöksi: parhaimmillaan pikkutyyppi nukkua posottaa ulkona kolmekin tuntia. Muutenkin nukkumishommat sujuvat meillä nykyään aika hyvin, kun olen alkanut oppia paremmin tulkitsemaan natiaisen väsymyksen merkkejä. Puolitoista tuntia on maksimi, jonka tuo kolmikuinen jaksaa hengata hereillä ja seurustella, sitten täytyy taas päästä unille.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Sukista ja suurpiirteisyydestä

Tämä meni taas kategoriaan "kannattiko edes kuvata", mutta kuvasinpa nyt kumminkin näyttääkseni, ettei täällä äitiyslomalla pelkästään juoda lattea kaupungilla.

Rakkaudesta tekee monenlaisia asioita: esimerkiksi mustia villasukkia.

En juuri neulo siipalleni mitään (hän ei ole oikein neulemiehiä), joten kun hän joskus jotain pyytää, toteutan sen ilomielin – vaikka kyseessä ovatkin sitten mustat perusvillasukat, joita voi hyvällä syyllä kutsua maailman tylsimmäksi neuleprojektiksi. Nämä syntyivät seiskaveljeksellä suoraan vyötteen ohjeella, eli niin karvalakkimeininkiä kuin olla ja voi.

Yhden asian huomasin kuitenkin sukkia neuloessani: vauva on opettanut mulle suurpiirteisyyttä. Olen aina ollut sellainen vähän neuroottinen neuloja, joka laskee tarkkaan kerrosmääriä ja jonka on pakko purkaa koko työ täysin huomaamattoman virheen takia, koska muuten se jää riivaamaan mieltä.

Tällä kertaa toisen sukan kiilakavennuksissa oli sattunut jokin mystinen virhe, jonka takia silmukkamäärä oli väärä. Purkamisen sijaan painoin täyttä vauhtia loppuun, koska tiesin, ettei sillä oikeasti ole mitään väliä. Kun neulomiseen käytettävä aika on rajallinen, ei tee mieli käyttää sitä täysin turhanaikaiseen nillittämiseen. Eläköön uusi, rennompi minä!

Mitenkäs muut neulojat – mikä on neuroottisuutenne aste? Pitääkö purkaa, jos sileän keskellä on yksi nurja silmukka tai lapasten varret erimittaiset?

torstai 20. maaliskuuta 2014

Jonkun muun siivoama koti

Tätä asetelmaa ei tarvinnut lavastaa – lelut, tutit, tuttipullot ja itkuhälyttimet ovat ottaneet pysyvän paikan sisustuksessamme. Ja tämä on vasta alkusoittoa leikkivuosien lelukaaokselle.

Mikäli otos tuttavapiiristäni antaa yhtään osviittaa, siivoaminen on yksi niistä asioista, joista pariskunnat riitelevät eniten. Niin myös meillä. Ja kun vauva-arjessa sotkun määrä vain eskaloitui mutta siivoamiselle ei tuntunut olevan sitäkään vähää aikaa mitä ennen, päätimme ensimmäistä kertaa elämässämme turvautua siivousfirman apuun.

Voi, se on ollut paras päätös pitkiin aikoihin! Joka toinen perjantai Siskon siivouksen ystävälliset virolaisnaiset imuroivat, pesevät lattiat, pyyhkivät pinnat, kuuraavat vessan ja kylppärin, pyyhkivät keittiön kaapinovet ja siivoavat roskiskaapin (homma, jota, krhm, ei tässä taloudessa oltu kai tehty kertaakaan muuton jälkeen.) Siivoamisen ajaksi minä ja Elsa kipaisemme vaunulenkille ja palaamme parin tunnin päästä aloittamaan viikonlopun putipuhtaaseen kotiin. Siivousten välissä riittää pieni rätin heilutus ja lattioiden lakaisu.

Homma kustantaa meidän kokoisestamme asunnosta (99 neliötä) 114 euroa per kerta, josta kotitalousvähennyksenä saa takaisin 45 prosenttia. Olen laskenut, että tämä maksetaan helposti niillä rahoilla, jotka säästyvät siitä, että meillä ei enää ole samanlaista mahdollisuutta törsätä ulkona syömiseen.

Silti siivoojan palkkaaminen on pannut mut kummallisesti puolustuskannalle. Ensinnäkin mun pitää jatkuvasti perustella sitä itselleni ja muille tuolla ulkona syömisestä säästyvällä rahalla. Korostan myös, että tilanne katsotaan uusiksi syksyllä, kun mun vanhempainraha vaihtuu pienempään kotihoidon tukeen. Ettei meitä vaan luultaisi rikkaiksi.

Toisekseen olen huomannut miettiväni, että pidetäänkö meitä nyt laiskoina. Eikö ne itse saa kämppäänsä siivottua, kun se Maijakin luuhaa kotona kaiket päivät? Ja ennen siivoojien ekaa visiittiä teki mieli putsata ainakin se roskiskaappi, koska mitä nekin meistä muuten ajattelee. Siis siivota siivoajia varten. Voi huokaus. Onneksi luultavasti kukaan ei oikeasti paheksu meitä, ja jos paheksuukin, siitä viis.

Jonkun muun siivoama koti tuntuu nimittäin vähän samalta kuin jonkun muun tekemä voileipä – siltä paljon puhutulta arjen luksukselta.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Rivi kerrallaan -tyyny


Tämä tyyny summaa aika hyvin äitiysloman meiningin. Se on syntynyt rivi silloin, toinen tällöin aina lyhyinä vapaahetkinä päikkäriaikaan tai kun natiainen on saatu tainnutettua yöunille. Tarvikkeetkin löytyivät omasta takaa: vanha, muodottomaksi vanuttunut tyyny ja lankalaatikon jämäkerät.

Tämä on muuten oiva tapa uusiokäyttää vanhoja tyynyjä, joissa täytteet ovat möykkyyntyneet. Eli sullo täytteet toiseen reunaan ja ompele tyyny pienemmäksi – ja voilà, sinulla on taas ihan hyvä ja napakka sisustyyny.


Neuloin tyynynpäällisen paksuilla puikoilla ja erivahvuisilla langoilla: paksuimmalla langalla (Novitan Kelo) neuloin yksinkertaisena ja muilla langoilla kaksin-, kolmin- tai jopa nelinkertaisena, jotta niistä tuli suurin piirtein yhtä paksuja kuin Kelosta. Muuten käytin ihan mitä tahansa värejä, mutta rytmitin hommaa neulomalla joka viidennen rivin mustalla.

Toiselle puolelle ompelin keltaista sisustuskangasta, jolla joskus olen päällystänyt keittiön tuoleja. Päättelyn vaivaltakin säästyin: solmin vain langanpäät hyvin ja leikkasin lyhyiksi, koska ne kuitenkin jäivät tyynyn sisäpuolelle (eli tuskin lähtevät purkautumaan).

Tämä väri-iloittelu pääsee Elsan huoneeseen. Muualle asuntoon se olisikin turhan reipas.

Tässä neuleessa nurjakin puoli näytti hauskalta, mutta pitäydyin kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja jätin oikean päälle.