torstai 27. kesäkuuta 2013

Lamppuprojekti, osa 1 (kyllä, näitä on tulossa lisää)


Asunnon ostamisessa on sellainen hyvä ja huono puoli, että on lähestulkoon pakko tehdä uusia sisustushankintoja. Nykyisessä kämpässämme esimerkiksi on paikka vain yhdelle kattolampulle (muuten asunto on täynnä sekalaisia seinälamppu- ja loisteputkiviritelmiä), joten kattovalaisimia emme omista kuin yhden. Uudessa asunnossa taas lampunpaikkoja tulee olemaan ainakin kuusi – siispä kesän projektini on löytää kirppiksiltä mahdollisimman monta kivaa lamppua.

Two down, three more to go.

Valkoinen pallovalaisin (55 e) löytyi Provinssi- ja juhannusreissulta Pohjanmaalle, maailman psykedeelisimmältä kirppikseltä Parkanosta, jossa järjestettiin myös karaokea. Valtavia kaiuttimia oli sijoitettu ympäri kirppistä, pari hämmentynyttä asiakasta vaelsi pöytien välissä, äänipöydän takana hääräsi harmaapäinen mies ja romaninainen lauloi värisevällä äänellä Suomi-iskelmää – täyttä Kaurismäkeä siis.

Ihastuin tällaisiin vanhanaikaisiin pallovalaisimiin jo joskus opiskeluvuosina, kun kämppikselläni Eevalla oli moinen perintökalleus. Lamppu on simppelillä tavalla kaunis ja siinä on mukavan lempeä valo. Makuuhuoneeseen, kenties?

Kitinvärinen Ornon metallivalaisin (70 e) taas löytyi Aleksis Kiven kadulla sijaitsevasta Kirpputori Jadesta, jossa aikanaan Vaasankadulla asuessani tapasin piipahtaa. Kyseessä on vähän valikoidumpien myyjien itsepalvelukirppis, jossa on lähinnä tarjolla astioita ja muuta sisustustavaraa: lamppuja, räsymattoja, maljakoita, satunnaisia huonekalujakin. Vaatteita täältä ei kannata etsiä, mutta sisustajille ja keräilijöille ihan käymisen arvoinen paikka, joka helposti jää huomaamatta (sijaitsee siis Flemarin ja Aleksis Kiven kadun kulmassa sitä isoa S-Marketia vastapäätä).

(Ja onhan sitä ihmisellä tämän kirppisprojektin lisäksi myös haaveita kaikenlaisista Aallon kultakelloistaTord Boontjen Garlandeista ja Normann Copenhageninin Norm 69:eistä. Mutta katsotaan ensin, miltä tilillä näyttää remontin jälkeen...)

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tervemenoa lähiöön


Kuvassa ei ole ihan mikä tahansa ikkunalauta. Se on sellainen, josta syyskuusta asti kuikuilen oman kodin pihaan ja ihmettelen, kuinka tässä näin kävi: että Kallion syke vaihtuikin vanhan Herttoniemen rauhaan.

Asuntokaupat on siis lyöty lukkoon, elokuussa tehdään remontti (tai no, remppafirman Pasi tekee), ja syyskuussa muutetaan. Ja nyt sitten arvotaan, että tammiparkettia vai valkolakattua, neliönmallista vai kuusikulmaista kaakelia, tapettia vai ei tapettia, ja valkoisen sävyksi jasmiini vaiko lumikko.

Sen osaan jo nyt sanoa, että olen enempi sisustus- kuin remppamäen naisia: lähinnä haluaisin vain saada päätökset nopeasti tehtyä, eikä K-raudassa fiilistely houkuttele yhtään. Siksi luvassa onkin simppelit lattiat ja vaaleat seinät, ei kikkailuja ja kokeiluja.

On tää vaan jännää! Ja hienoa!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Rahalla saa vaikka syreenintuoksun


On asioita, joita pikkukaupungin lähiölapsi edelleen ihmettelee Helsingissä. Esimerkiksi sitä, millaisia asioita torilla voidaan myydä: keväällä pajunkissoja ("nehän käydään riipimässä jostain lähipellon puskista") tai näin kesällä syreeninoksia ("niitähän kasvaa joka talon pihassa").

Mutta niin, eipä Kalliossa juuri pajupuskia näy, eikä niistä harvoista syreeneistäkään raaski oksia repiä. Eilen siis ostin oman puskani Hakaniemen torilta, vieressäni naisia kotelomekoissa ja miehiä puvuissa matkalla ylioppilasjuhlille. Se herättää takuuvarmasti liikutuksensekaisen kesäfiiliksen (ja voileipäkakun himon – rakastan voileipäkakkua, miksi sitä ei saa muualla kuin rippi- ja ylppärijuhlilla?)