torstai 28. huhtikuuta 2011

Oikaistu lasagne

Arabian kukkalautanen on muinainen kirppislöytö.

Joskus ruuanlaitossa on mukava mennä yli siitä, missä rima on korkeintaan puolivälissä: eli tehdä perushyvää peruspöperöä, jossa on sen verran hommaa, ettei puuha sentään ihan eineksen lämmittämiseltä tunnu.

Tässä siis lasagneresepti meille, joiden kärsivällisyys ei riitä kahden eri kastikkeen kanssa läträämiseen. Ohjeen olen poiminut alun perin Me Naisista, josta sen kasvistin ja vähän tuunasin (eli lisäsin aurinkokuivattuja tomaatteja, joita minun ihannemaailmassani lisättäisiin melkein kaikkeen).

Laiskan kasvislasagne
Kastike:
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2,5 dl soijarouhetta
kasvisliemikuutio
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
2 dl ruokakermaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1 tl basilikaa
5-8 aurinkokuivattua tomaattia (tai ihan maun mukaan)
Lisäksi:
Noin 10 täysjyvälasagnelevyä
2 dl juustoraastetta
(ainekset luomua, jos suinkin mahdollista)
Silppua sipuli ja valkosipuli. Valmista soijarouhe pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Kuullota sipulisilppu ja lisää joukkoon tomaattimurska, kerma, soijarouhe, paloitellut aurinkokuivatut tomaatit ja mausteet. Hauduta viisi minuuttia.
Kasaa vuokaan vuorotellen kastiketta ja lasagnelevyjä niin, että kastiketta tulee ylimpään ja alimpaan kerrokseen. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteessa 25 minuuttia.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Seuraava kirjaihastus


Ihania väkertelykirjoja sen kun pukkaa markkinoille. Surrurin jälkeen olen selaillut ihastuneena Parolan asema -blogista tutun Katja Rinkisen opusta Vintagen viemää. Se sisältää 50 sisustusprojektia lampuista ja koriste-esineistä tyynyihin ja huonekaluihin. Katjan sisustustyyli on melko erilainen kuin omani - siinä on rutkasti enemmän maalaisromantiikkaa - mutta pidän hänen ideoistaan kovasti.

Lisäksi kirjassa vilisee sellaisia jännittäviä sanoja kuin kulmatukihela, kuumaliima, popniitti ja japaninsaha: nyt ei siis seikkailla vain rättikässässä vaan myös puu- ja metallityöluokan puolella. Ne ovat sellaisia taitoja, joita olisi hauska oppia, sillä itse olen jämähtänyt tähän tyttömäiseen neula ja koukku -osastoon. Ainakin kirjassa puuha saadaan vaikuttamaan helpolta.

Tahtoo popniittaamaan!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Nyt skarpataan


Pääsiäisvisiitti Pohjanmaalle ei tietenkään olisi ollut mitään ilman kirppiskierrosta. Seinäjoen Fida oli muuttanut uusiin isoihin tiloihin, Nurmon SPR oli takuuvarma kuten aina ja matkan varrelle osui jopa uusi kirppistuttavuus (nimeä en muista, mutta se oli Pohjassa "siinä Kangaspörssin entisessä talossa", paikalliset tunnistanevat).

Ja mitä sitten löytyi? Kaikenlaisia aikuisen naisen vaatteita, mutta tällä kertaa enemmän skarppiin bisnes- kuin leppoisaan mummohenkeen. Tummansininen jakku (2 e) on merkiltään Salonne, vanhaa kotimaista tuotantoa siis. Olen etsinyt sopivaa jakkua jo tovin. Haluaisin päästä eroon 1990-lukulaisesta mielikuvastani, jossa jakkuja tai bleisereitä käytetään ainoastaan siksi, että näytettäisiin aikuiselta ja päästäisiin baariin - ne olisivat nimittäin hyvää vaihtelua neuletakeille ja oikein yhdisteltyinä kaikkea muita kuin tätimäisiä. Tästä tulkoon koekappaleeni.


Mustat Eccon kengät (6,50 e) puolestaan ovat pehmeää nahkaa ja siistissä kunnossa. Laadukkaiden luonnonmateriaalien bongaaminen on kirppisshoppailun isoimpia iloja: laukkuja ja kenkiä ostan mieluiten vain nahkaisina, ja vaatteissa skippaan akryylineuleet ja nyppytrikoot suosiolla.

Pääsiäisen muut kohokohdat olivat kotoisaa ja yksinkertaista laatua: paistattelua aurinkoisella kuistilla, vesijuoksua puolityhjässä uimahallissa, vanhoja ystäviä vanhassa vakibaarissa ja illallinen Uppalan kartanossa. Jälkimmäistä suosittelen lämpimästi. Listalla oli luomulihaa ja lähimaatilojen antimia, ja jopa kohtuullista vegaaniruokaa valmistettiin tilauksesta (mikä niillä laukeuksilla ei liene itsestäänselvyys).

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Täti-ihmisiä!



Minusta tuli tänään neljättä kertaa täti. Koska hänen vanhempansa tuskin onnenhuuruissaan tänne blogiin eksyvät, uskallan jo paljastaa lahjan, jonka olen uudelle veljentytölle tehnyt. Ompelin kaappeihin kertyneistä tilkuista ja paksusta tikkikankaasta alustan, jolla beibi voi köllötellä lattialla tai vaikka kesänurmikolla. Hyötykäyttöön päätyi muun muassa vanhaa mekonhelmaa ja lakananreunaa.

Sisarusten lapset ovat kyllä pelkkää parhautta. Piakkoin neljä täyttävä siskonpoikani kyseli minulta hiljattain, olenko ostanut mitään uusia leluja tai pelejä. Selitin, että meidän ei tule sellaisia kauheasti hankittua, kun ei ole omia lapsia. Siihen hän totesi: "Niin, paitsi me." Bless!

Iloista pääsiäistä jokaiselle!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Seiloripappa, ohoi!


Hyväksi havaittu taktiikka isoilla hallikirppiksillä (etenkin kiireessä) on skannata läpi myyjät ja käydä penkomassa läpi vain ne pöydät, joiden takana seisoo suurinpiirtein samankokoisia ja -tyylisiä ihmisiä kuin itse. Viime aikoina olen kuitenkin havainnut hämmentävän muutoksen kirppiskäyttäytymisessäni: ennen bongasin ensimmäisenä ne parikymppiset trendipimut, joiden myymissä vaatteissa parhaassa tapauksessa roikkui vielä Gina Tricotin hintalappu. Nyt olen sen sijaan alkanut tuntea vetoa iäkkäämpien rouvashenkilöiden silkki-, villa- ja Pierre Cavallo -valikoimia kohtaan.

Tämä viimeviikonloppuinen hankinta Valtterista tosin on pikemminkin pappa- kuin mummoluokkaa. Tarkemmin sanottuna seiloripappa. Tummansininen kotimainen villatakki hopeanvärisine nappeineen saa toimia minulla kevättakkina.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Tunnusta väriä


Olen viime aikoina löytänyt värilliset kynsilakat. Ennen suosin läpikuultavia tai aavistuksen kimaltavia lakkoja, nyt tahdon sormenpäihini väriä. Työpäivästäkin tulee hauskempi, kun edessä näpytinäpytinäpyttää sievä kynsiparvi. Olen myös vihdoin ymmärtänyt onnistuneen lakkauksen salat: huolellisen esivalmistelun (=kynsinauhojen tökkiminen appelsiinipuutikulla), riittävän kärsivällisyyden (=kaksi kerrosta lakkaa, joiden annetaan kunnolla kuivua) ja huolellisen viimeistelyn (=läpinäkyvä päällyslakka).

Viimeaikaiset kynsilakkasävyni saavat toimia myös vastalauseena eiliselle vaalitulokselle. Ketuttaa ihan hitosti, mutta toisaalta - näin toimii demokratia, ja kukapa minä olen sitä moittimaan. Kaikki se ihmisten "muutan pois Suomesta" -vaahtoaminen Facebookissakin tuntui vähän elitistiseltä. Kamoon, ei kai tässä nyt yhtä Soinia pelätä! Taisteluun, toverit!

Lohtua löydän ainakin siitä, että a) 4/5 suomalaisista yhä äänestää jotain muuta kuin perussuomalaisia ja b) ehkä vanhat puolueet saavat tästä hyvän syyn skarpata. Tavallaan persujen rynnistys on terveellinen muistutus itselleni ja kaltaisilleni siitä, että koko Suomi ei koostu Eat&Joy-maatilatorille Pelago-pyörillään sotkevista punavihreistä cityhipeistä.

(Ja sainpa nyt toden totta rakennettua aasinsillan kynsilakasta politiikkaan. Saavutus sekin.)

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Rouva Rahikainen


Kassillisesta rikkinäisiä leggingsejä ja parista vanhasta lakanasta syntyi rahi. Käytännössä siis virkkasin suuren mustavalkoisen korin ja siihen mustan kannen. Halusin tehdä ne erikseen, jotta rahia pystyy käyttämään myös säilytystilana, mutta yhtä hyvin sen voisi virkata umpinaiseksi ja täyttää ennen sulkemista.

Näin isosta korista (korkeus noin 35 cm ja halkaisija 50 cm) ei tule kovin tukevaa, ja siksipä rahi kannattaa täyttää mahdollisimman tiiviisti, jotta se pysyy muodossaan. Itse sulloin sisään pari vieraspeittoa ja -tyynyä.

Rahia on myös syyttäminen siitä, että niskani ovat olleet totaalisen jumissa pari viime viikkoa. Sen siitä saa, kun kyyhöttää lattialla matonkuteita leikkaamassa ja koukkuaa koria pikkutunneille. Seuraavaksi vaihdan johonkin kevyempään lajiin: mielessä kytee haave I Know Why No -henkisestä reikätopista.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Suloinen Surrur


Jos inspiraatio oli tovi sitten hukassa, niin tästä kirjasta sitä riittää ammennettavaksi koko loppuvuoden (ja vaikka parin seuraavankin) tarpeiksi. Mari Savion ja Kati Rapian kirja Surrur - tee oma marimekkosi on yksinkertaisesti i-ha-na. Vasta ilmestyneessä kirjassa suunvuoron saavat Marimekon suunnittelijat, jotka esittelevät omia käsityöohjeitaan firman kankaista, höystettynä tunnelmakuvilla kunkin kodista. Jos tykkää Marimekosta, väreistä ja kaikesta hassusta, tästä ei voi olla pitämättä. Ohjeita on sekä edistyneille että aloittelijoille: helpoimmissa riittää, että osaa käyttää saksia.

Mieleni tekisi kokeilla ainakin Sami Ruotsalaisen punottua kangaskoria (ylläri!):


...ja Tuula Pöyhösen pallukkarahia:


Mistä tulikin mieleeni: täytyy muistaa käydä katsomassa Designmuseon Marimekkoelämää-näyttely, se on minulta vielä näkemättä. Jospa vaikka viikonloppuna?

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Because you're worth it

Arjen luksus on tavallaan aika ärsyttävä ja imelä sanapari. Mutta silti on monia (ihania) asioita, joita ei voi yhtä kätevästi kuvata millään muulla termillä. Tänään sellaisia ovat olleet esimerkiksi...


...kauniisti laskeutuva kauluspaita. Kun työpaikkani noin kuukausi sitten muutti Kampista Vallilaan, ehdin jo surra parhaan työmatka-apajani eli Vapaaseurakunnan kirppiksen menetystä. Hyväksi korvikkeeksi on osoittautunut Mäkelänkadun Emmaus: laaja valikoima ja hinnoittelu kohdallaan. Perjantaina ostin sieltä mustan paidan (2 e), josta tuli välittömästi uusi suosikkini. Silkkiä se ei ole (vaan polyesteria), mutta tuntuu silti supermukavalta päällä, laskeutuu kauniisti ja on laadukasta työtä. Ompeluharrastajana musta on ihana hypistellä huolella tehtyjä saumoja, päärmeitä ja laskoksia.


...samppanjatee. Olen parin viime vuoden aikana hurahtanut hyvään irtoteehen ja etenkin helsinkiläisen Théhuoneen tunnelmaan (ja tuoksuihin). Joku ehkä muistaa, että uudenvuodenlupaukseni oli juoda paljon kuohuviiniä. Alkoholiton sovellus samasta aiheesta on The Champagne, joka sisältää vihreää teetä, kylmäkuivattuja mansikoita, rooman kamomillan valkoisia kukkasia ja mystisen kuuloista shampanjan aromia. Kyllä se kuplivalta maistui. Ja hyvältä.

...ja vielä kirsikkana kakun päällä:
Kasvohoito. Tämä ei tarvinne perusteluja? Minä hullu tykkään jopa siitä tuskallisesta puristeluosuudesta (se tuntuu niin tehokkaalta).

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kauan kaivattu


Koska asuntomme on remontoitu entisestä toimistotilasta, puitteet ovat enemmänkin luovasti sinne päin kuin aivan justiinsa. Keittiön kaappeja ei ole lainkaan, ja normaaleille kattovalaisimille on tasan yksi paikka, sekin eteisessä. Keittiön ja olohuoneen katossa on karmeita loisteputkivalaisimia (joista en haluaisi edes puhua, vaikka tulee niitäkin joinain epätoivon hetkinä käytettyä). Kotimme valaistus on siis erinäisten lattia-, seinä- ja pöytälamppujen varassa, ja koska asumme vuokralla, ei muutosta tilanteeseen (=remonttia) ole suunnitelmissa.

Olen jo pidemmän aikaa kaivannut olohuoneen pöydälle lamppua ompeluprojektejani valaisemaan. Tänään löysin Kauppahuone Kekosta vanhan punaisen pöytälampun, joka oli priimakunnossa ja kustansi 24 euroa. Samalla reissulla vein myös lumikinosten alta paljastuneen pyöräni keväthuoltoon Helsinginkadun Cycle Centeriin. Pyörä oli muuten hämmentävän hyvässä kunnossa: lähes kiilsi puhtauttaan lumihuuhtelun jäljiltä, ainoastaan ketjut olivat ruosteessa. Ihanaa oli suhata taas kuivalla asvaltilla!

On muuten huvittavaa huomata, miten jotkut asiat kotona pysyvät muuttumattomina. Olen säilyttänyt kyniäni tuossa kuvassa näkyvässä mustassa Teema-mukissa vuodesta 1997 asti, jolloin sain sen syntymäpäivälahjaksi pojilta, jotka sittemmin opittiin tuntemaan Extremeduudsoneina. Oi aikoja.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Ei ihan kirsikankukkia

Toivoisin osaavani käyttää rohkeammin rahaa leikkokukkiin - silloin harvoin, kun niistä ostan, tulen niistä ihan järjettömän iloiseksi.

Tänään meidän oli tarkoitus matkustaa Japaniin katsomaan kirsikkapuiden kukkimista. Sen sijaan katselen kotona tulppaaneja maljakossa. Mutta parempi näin - jos ihminen käy kerran elämässään Japanissa, tämä ei liene se paras aika. Korvikkeeksi lähdemme toukokuussa turvallisesti pakettimatkalle Kreikkaan (puolensa siinäkin). Japania ja kirsikankukkia emme silti unohda. Ehkä ensi keväänä sitten.

Lunkia viikonloppua ihmiset! Minun to do -listani huomiselle on lyhykäisyydessään seuraava:
- Siivoa.
- Hae teetäydennystä Thehuoneelta.
- Syö Kotipizzan pitsaa ja pelaa lautapelejä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Enemmän ja vähemmän tuoretta


Stop the press! Täällä on tänään tehty sellainen radikaali sisustustoimenpide, että on vaihdettu isompiruutuinen mustavalkoinen pöytäliina pienempiruutuiseen mustavalkoiseen pöytäliinaan. Koko asunnon ilme meni tietysti TÄYSIN UUSIKSI. (No, mä nyt en vain voinut vastustaa noita pahamaineisia ruutuja viime viikonloppuna Fidalla. Ja tuleepahan pestyä se vanha liina välillä.)

Musiikki sen sijaan on tuoretta: muutaman päivän kuuntelulla kehtaan kehua sekä Tv-resistorin että Matti Johannes Koivun uusia levyjä. Tänään kuului muutenkin hyviä musiikkiuutisia, kun Flow-festivaalin ensimmäiset esiintyjät julkistettiin. Kanye West, James Blake, Midlake, Hercules & Love Affair ynnä muut, täältä tullaan!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Vieraileva tähti

Pikkusiskoni Laura on välillä vilahtanut blogissani muun muassa uskollisena kirppisseuralaisenani ja ihmisenä, johon puran käsityöintoaniLauran kirpputoribongaukset ja mekkotuunaukset ansaitsisivat ihan oman bloginsa, mutta sellaisen puuttuessa pyysin häntä esittelemään uusimpia löytöjään täällä minun tontillani. Siis olkaa hyvät, etsradilla tänään vieraileva tähti!


Kiiltävä paita löytyi Karjaan lähetystorilta eurolla. Valosta riippuen sen väri on harmaa tai vihertävä.


"Maija onkin jo kertonut, että meidän perheen kirpparikierroksilla Maija ostaa laukut, isosisko saappaat ja minä mekot. Siksi ei ole yllätys, että kun siipan kanssa lähdimme talvilomapäiväkseni koluamaan Salon ja Karjaan kirpputoreja, kassini täyttyi paidan, laukun ja pienten lasikippojen lisäksi kolmesta mekosta ja yhdestä hameesta.


Kuosillaan 1980-lukuun viittaava viiden euron Marimekko lyheni nilkasta polven ylle. Silkkinauha on oma lisäys.

Idean reissuun saimme stailisti ja kirpputoriekspertti Karin Lindroosin kirpparivinkeistä, jotka on listattu lähimatkailupalvelu Nopsa Travelsin nettisivuille. Lindroosin lista oli erinomainen. Kunniamaininnan saa Salon seudun suurkirppis, joka on nimensä veroinen valtava halli täynnä salolaisten myyntipöytiä – ja takaosassa on lisäksi erillinen tila pelkästään huonekaluille. 

Ruotsalaisten tanssibändien tyyli on pistämätön.

Toinen suosikkimme oli Salon kierrätyskeskus: nuhjuinen, sokkeloinen tila, joka on kirjaimellisesti ahdettu katosta lattiaan. Astiahuoneesta kannoimme kotiin pahvilaatikollisen juomalaseja kolmella eurolla.


Lasikipoista tuli kannettomia korurasioita.

Karjaan parasta antia oli Vindsloppiset, josta siipan matkaan tarttui Tonixin ja Wizexin, näppärästi nimettyjen 1970-luvun ruotsalaisten tanssibändien, tuotantoa, sekä Ruukkikirppis ihanine huonekaluineen. Harmitti, koska a) ei oltu pakettiautolla matkassa ja b) vaikka olisimme olleetkin, ei se 1950-luvun lipasto olisi meille mahtunut.

Kahden euron mustavalkoinen maksihame Salon seudun suurkirppikseltä oli poikkeuksellinen löytö: se istui sellaisenaan, ei tarvinnut tuunata.

Seuraavaksi Nopsan reiteistä voisi kokeilla viikonloppua Fiskarsissa tai ekomatkaa Hankoon."

-Laura

Punainen laukku lähti matkaan Salon Fidasta kolmella eurolla. Tuotemerkissä lukee Fri-laukku Ossi Friman ky.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Parhaat pölynkerääjät

Huomasin kuvaa ottaessani, että Lundia on vähän kallellaan. Hups.

Kirjat ovat aina olleet olennainen osa elämääni. Lapsuuteni kohokohtia olivat ne päivät, kun ajettiin kirjastoon ja sai lainata urheilukassillisen Agatha Christieitä, Tarzaneita ja Nummelan ponitalleja. Ja olihan Alvar Aallon suunnittelema Seinäjoen kaupunginkirjasto myös älyttömän kaunis paikka, vaikka silloin en ehkä osannut sitä tarpeeksi arvostaa.

Tässä kasassa ovat äskettäin luetut kirjat ja ne, jotka odottavat lukemistaan. Viimeksi luin Turkka Hautalan Paluun, seuraavaksi vuorossa on Carol Shieldsin Pikkuseikkoja.

Pidän kirjoista myös sisustuselementtinä (minkä vuoksi on onnellista, etten ole kovin tarkka pölyjen pyyhkimisen suhteen). Saan työni puolesta jonkin verran kirjoja, ja meidän perheessä niitä on ollut tapana ostaa aina joulu- ja synttärilahjoiksi, eli hyllyntäytettä myös kertyy kiitettävää vauhtia.

Asunnossamme on kaksi kirjahyllyä, siipan ja minun vanhempien vanhoja perus-Lundioita, mutta niiden lisäksi kirjoja lojuu epämääräisinä kasoina siellä täällä. Eteisessä odottaa myös yksi kassillinen, jota olen ajatellut tarjota lähidivariin - ei mitään aavistusta, huolivatko ne niitä myyntiin edes ilmaiseksi. Vaikka kulutankin kirjoja ahkerasti, en toisaalta suhtaudu niihin erityisen tunteellisesti: sotken niitä ruokatahroilla, lainailen ja pistän kiertoon, kun olen lukenut.

P.S. Huomasin muuten juuri, että blogi on päässyt kaikessa hiljaisuudessa täyttämään vuoden. Jei! Kivaa on ollut, ja myös motivoivaa: usein käsityö- tai sisustusprojekti valmistuu sutjakammin, kun ajattelen, että olisihan tästä kiva päästä jo kirjoittamaan. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!