 |
| Kuvassa käsityöharrastajan paras ystävä: terävät sakset. Mieluiten klassista fiskarssinoranssia. |
Muistan mielelläni ystäviäni käsitöilläni, sillä yksi ihminen nyt vain ei tarvitse määräänsä enempää neulevaatteita. Välillä tosin mietin, alkaako lähipiirillä tulla jo lapasia, mattoja ja kangaskasseja korvista ulos. (Älkää silti kertoko, jos tulee, koska tahdon tehdä niitä kuitenkin. You just have to live with it.)
Toisinaan myös minua muistetaan käsityötarvikkeilla: äskettäin ihanainen Salla sponsoroi harrastustani kassillisella vanhoja rikkinäisiä trikoovaatteita, jotka voin leikata matonkuteiksi. Mustista kuteista olikin puutetta, sillä mielessä kytee vähän isompi virkkausprojekti. Mutta siitä lisää, jos ja kun se todellistuu...
Kuteiden saksiminen lienee sopivaa ajanvietettä samalla, kun seuraan Yleltä illan vaalitenttiä. Mulla on maailman alhaisin myötähäpeäkynnys, ja siksi kaikenlaisten suorien lähetysten ja etenkin poliitikkojen jaarittelun seuraaminen on tuskaa. Mutta kai tämä kansalaisvelvollisuus täytyy kerran vaalikaudessa suorittaa.
Tosin alkuviikosta näkemäni Ryhmäteatterin Eduskunta meinasi viedä kaiken uskon politiikkaan. Erinomaista teatteria, suosittelen! Esityksiä näyttäisi olevan vielä koko huhtikuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti