Parhaat pölynkerääjät

Huomasin kuvaa ottaessani, että Lundia on vähän kallellaan. Hups.

Kirjat ovat aina olleet olennainen osa elämääni. Lapsuuteni kohokohtia olivat ne päivät, kun ajettiin kirjastoon ja sai lainata urheilukassillisen Agatha Christieitä, Tarzaneita ja Nummelan ponitalleja. Ja olihan Alvar Aallon suunnittelema Seinäjoen kaupunginkirjasto myös älyttömän kaunis paikka, vaikka silloin en ehkä osannut sitä tarpeeksi arvostaa.

Tässä kasassa ovat äskettäin luetut kirjat ja ne, jotka odottavat lukemistaan. Viimeksi luin Turkka Hautalan Paluun, seuraavaksi vuorossa on Carol Shieldsin Pikkuseikkoja.

Pidän kirjoista myös sisustuselementtinä (minkä vuoksi on onnellista, etten ole kovin tarkka pölyjen pyyhkimisen suhteen). Saan työni puolesta jonkin verran kirjoja, ja meidän perheessä niitä on ollut tapana ostaa aina joulu- ja synttärilahjoiksi, eli hyllyntäytettä myös kertyy kiitettävää vauhtia.

Asunnossamme on kaksi kirjahyllyä, siipan ja minun vanhempien vanhoja perus-Lundioita, mutta niiden lisäksi kirjoja lojuu epämääräisinä kasoina siellä täällä. Eteisessä odottaa myös yksi kassillinen, jota olen ajatellut tarjota lähidivariin - ei mitään aavistusta, huolivatko ne niitä myyntiin edes ilmaiseksi. Vaikka kulutankin kirjoja ahkerasti, en toisaalta suhtaudu niihin erityisen tunteellisesti: sotken niitä ruokatahroilla, lainailen ja pistän kiertoon, kun olen lukenut.

P.S. Huomasin muuten juuri, että blogi on päässyt kaikessa hiljaisuudessa täyttämään vuoden. Jei! Kivaa on ollut, ja myös motivoivaa: usein käsityö- tai sisustusprojekti valmistuu sutjakammin, kun ajattelen, että olisihan tästä kiva päästä jo kirjoittamaan. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!