Koska asuntomme on remontoitu entisestä toimistotilasta, puitteet ovat enemmänkin luovasti sinne päin kuin aivan justiinsa. Keittiön kaappeja ei ole lainkaan, ja normaaleille kattovalaisimille on tasan yksi paikka, sekin eteisessä. Keittiön ja olohuoneen katossa on karmeita loisteputkivalaisimia (joista en haluaisi edes puhua, vaikka tulee niitäkin joinain epätoivon hetkinä käytettyä). Kotimme valaistus on siis erinäisten lattia-, seinä- ja pöytälamppujen varassa, ja koska asumme vuokralla, ei muutosta tilanteeseen (=remonttia) ole suunnitelmissa.
Olen jo pidemmän aikaa kaivannut olohuoneen pöydälle lamppua ompeluprojektejani valaisemaan. Tänään löysin Kauppahuone Kekosta vanhan punaisen pöytälampun, joka oli priimakunnossa ja kustansi 24 euroa. Samalla reissulla vein myös lumikinosten alta paljastuneen pyöräni keväthuoltoon Helsinginkadun Cycle Centeriin. Pyörä oli muuten hämmentävän hyvässä kunnossa: lähes kiilsi puhtauttaan lumihuuhtelun jäljiltä, ainoastaan ketjut olivat ruosteessa. Ihanaa oli suhata taas kuivalla asvaltilla!
On muuten huvittavaa huomata, miten jotkut asiat kotona pysyvät muuttumattomina. Olen säilyttänyt kyniäni tuossa kuvassa näkyvässä mustassa Teema-mukissa vuodesta 1997 asti, jolloin sain sen syntymäpäivälahjaksi pojilta, jotka sittemmin opittiin tuntemaan Extremeduudsoneina. Oi aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti