Olen viime aikoina löytänyt värilliset kynsilakat. Ennen suosin läpikuultavia tai aavistuksen kimaltavia lakkoja, nyt tahdon sormenpäihini väriä. Työpäivästäkin tulee hauskempi, kun edessä näpytinäpytinäpyttää sievä kynsiparvi. Olen myös vihdoin ymmärtänyt onnistuneen lakkauksen salat: huolellisen esivalmistelun (=kynsinauhojen tökkiminen appelsiinipuutikulla), riittävän kärsivällisyyden (=kaksi kerrosta lakkaa, joiden annetaan kunnolla kuivua) ja huolellisen viimeistelyn (=läpinäkyvä päällyslakka).
Viimeaikaiset kynsilakkasävyni saavat toimia myös vastalauseena eiliselle vaalitulokselle. Ketuttaa ihan hitosti, mutta toisaalta - näin toimii demokratia, ja kukapa minä olen sitä moittimaan. Kaikki se ihmisten "muutan pois Suomesta" -vaahtoaminen Facebookissakin tuntui vähän elitistiseltä. Kamoon, ei kai tässä nyt yhtä Soinia pelätä! Taisteluun, toverit!
Lohtua löydän ainakin siitä, että a) 4/5 suomalaisista yhä äänestää jotain muuta kuin perussuomalaisia ja b) ehkä vanhat puolueet saavat tästä hyvän syyn skarpata. Tavallaan persujen rynnistys on terveellinen muistutus itselleni ja kaltaisilleni siitä, että koko Suomi ei koostu Eat&Joy-maatilatorille Pelago-pyörillään sotkevista punavihreistä cityhipeistä.
(Ja sainpa nyt toden totta rakennettua aasinsillan kynsilakasta politiikkaan. Saavutus sekin.)
Hyvä aasinsilta kieltämättä :)
VastaaPoistaJoo, shokki alkaa helpottaa pikkuhiljaa. Soinia ei pelätä, ei. Eikä anneta periksi.
Näin on! Ja haluan uskoa, että poliittisen keskustelun ärhäköityminen tekee yhteiskunnalle myös hyvää.
VastaaPoista