Viherkasvit ovat niitä asioita sisustuksessa, jotka näyttävät minusta parhailta isoina ryhminä. Meillä oli muutaman kuukauden ajan hoidossa pari ystävien kasvia, ja sinä aikana ehdin tottua kunnon viidakkoon. Kun kukat (onneksi hengissä säilyneinä) palasivat oikeille omistajilleen, oli pakko hankkia täydennystä. Eilen sitten ostin Stockan puutarhaosastolta ison peikonlehden.
Intaannuin myös sumuttelemaan ja lannoittelemaan viherkasvejani, joita on aika lailla laiminlyöty koko talven. Vielä kun saisi karstaiset ikkunat pestyä: toisen kerroksen asunto ja Helsingin Hämeentie on lievästi sanottuna haastava yhdistelmä. Viime keväänä ulkoistimme ikkunanpesun siivousfirmalle, ja tänä vuonna taidetaan tehdä samoin. (Äidille tiedoksi, että muuten kyllä siivoan edelleen ihan itse. Ikkunanpesua vain en erityisemmin rakasta.)
 |
| Myös viime kesänä hankkimani iso kaktus kukoistaa. Pikkukaktukset viihtyvät kirppikseltä ostetuissa kahvikupeissa. |
Ehkä vihreyden kaipuu liittyy myös tähän vuodenaikaan. Vaikka ulkona ei vielä viherrä, mun päässäni versoo jo kevät. Mervi-ystäväni taisi sen aavistaa, kun toi perjantaina kyläillessään mukanaan heleänpunaisen kevätesikon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti