Jokaiselle ihmiselle lienee annettu tietty määrä luovuutta, ja minulla se on kanavoitunut enimmäkseen muualle kuin ruuanlaittoon. Pidän kyllä kokkailusta ja hallitsen sen kohtuullisen hyvin - kunhan on ohje. Siinä vaiheessa, kun reseptiä pitäisi alkaa luovasti soveltaa tai kehittää uusia ruokalajeja, aivoni sanovat seis. Jos ohjeessa käsketään lisäämään puoli teelusikallista juustokuminaa ja juustokumina on loppu, ruokaa ei voi tehdä. Olen myös se tyyppi, joka harhailee ruokakaupassa ja yrittää keksiä, mitä kokkaisi - ja lopulta ostaa karjalanpiirakoita.
Tämän sanottuani: onneksi minulla (kuten varmaan jokaisella) on muutama luottoresepti, joiden ainekset muistan ulkoa ja joita voin tehdä silloin, kun mielikuvitus ei riitä muuhun. Esimerkiksi viime viikonloppuna. Tässä siis hyväksi havaittu pesto-valkohomejuusto-pitsan ohje. Idean olen varastanut joltakulta lähipiiristä, en enää muista keneltä (kunnian voi vapaasti vaatia itselleen).
Pesto-valkohomejuusto-pitsa
Taikina:
2 dl vettä
1/2 pakettia hiivaa
1 tl suolaa
3 rkl öljyä
5 dl vehnäjauhoja (täysjyvää, jos haluat)
Täyte:
vihreää pestoa
tuoreita herkkusieniä
aurinkokuivattuja tomaatteja
pinjansiemeniä
paketti valkohomejuustoa
Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon öljy, suola ja jauhot. Anna kohota liinan alla noin 15 minuuttia. Kaulitse taikina uunipellille yhdeksi isoksi pitsaksi ja jätä kohoamaan vielä siksi aikaa, kun uuni lämpenee.
Pilko sienet ja valkohomejuusto paloiksi. Levitä pitsapohjalle pestoa tomaattikastikkeen tapaan (mä tykkään laittaa paljon). Lisää sitten viipaloidut herkkusienet, pinjansiemenet, aurinkokuivatut tomaatit ja lopuksi valkohomejuusto. Paista 250 asteessa 13-15 minuuttia.
Otsikosta luin että "lottoruoka" ja ihmettelin. No, tähän aikaan illasta on jo sallittua lukea väärin. Mä oon ihan samanlainen! Ruoanlaitto ei oo lempipuuhaa ja kaupassa käyn aina kauheessa nälässä, ja ostan jotain mikä on helppo ja nopee tehdä. Niinku karjalanpiirakka. :D
VastaaPoistaTäytyy kyllä testata tätä ohjetta!
Toivoinkin, että en olisi ainoa.:) Hyvä esimerkki on salaatin tekeminen: lopulta lappaan aina koriin ne samat vihersalaatit, kurkut ja tomaatit - ja tunnen olevani huippukekseliäs, jos ostan jotain niin eksoottista kuin vaikkapa viinirypäleitä.
VastaaPoistaHei Maija. Kuvaus ennen reseptiä oli kuin omasta suustani! Ihanaa että on muitakin naisia jotka ovat keittokirjattomassa keittiössä yhtä kotonaan kuin norsu lasikaupassa :D Meillä onneksi tuo ukkokulta on kokki ja hoitaa viikonloppuisin perheelle jotain vaihtelua pöytään :)
VastaaPoistaIhanaa, toinenkin kohtalotoveri! Mä olen myös miettinyt, onko kokkailuluovuus sellainen asia, jonka voisi oppia, mitä enemmän laittaa ruokaa. Eli että kun omaksuu tarpeeksi monta toimivaa reseptiä ja makuyhdistelmää, niitä oppisi myös sekoittamaan. Toistaiseksi niin ei tosin ole tapahtunut...
VastaaPoista