Poikkeuksellisesti ilmaisia omenoita – ystävä sai omppusuhteillaan lahjoituksia yli oman tarpeen. |
Eräs kaverini epäili Facebookissa olevansa Suomen ainoa ihminen, joka ostaa kotimaisia omenoita kaupasta 3,49 euron kilohintaan. Lohdullista, etten ole ainoa. Kenelläkään helsinkiläistutullani ei ole pihaa ja omenapuita. Tiedän kyllä, että Facebookissa on olemassa omenapörssejä, jotka yhdistävät omppujen tarjoajia ja tarvitsijoita (ja jotka sinänsä ovat loistava idea). Mutta jos kaipaan vain paria omenaa syötäväksi, en pussikaupalla mehu -tai hillotarpeiksi, tuntuu turhan suurelta vaivalta lähteä etsimään omppuapajia toiselta puolen kaupunkia.
Sama juttu sienestämisen kanssa. Joka syksy sienestäjäystäväni kantaa litrakaupalla sieniä Nuuksiosta ja hehkuu ulkoilmaihmisen onnea. Itse en vain saa aikaiseksi (millä sinne pääsee/ mistä niitä sieniä löytää/ mitä pitää pukea päälle), vaikka silloin harvoin, kun metsään päädyn, hoen mielessäni "miksi en tee tätä useammin". Onneksi suurten ikäluokkien edustajat ovat kolmekymppistä kaupunkilaislusmua reippaampia: siipan vanhemmat toivat kyläillessään suppilovahveroita, joista leivoin tänään sienipannaria. Kiitos vielä!
Lisää pannaritaikinan joukkoon kuullotettuja suppiksia, punasipulia, timjamia ja päälle vähän juustoraastetta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti