Tyyliasiat ovat niitä, joiden kohdalla ei koskaan pitäisi sanoa "ei koskaan". Ei ole kauankaan siitä, kun vielä vannoin, etten ikinä osta pyöreitä silmälaseja (ne tuovat mieleen turhan tuskallisia muistoja ala-asteen lopusta ja vuosien 1992-1993 professorilookistani).
Mutta kas, niin vain viime viikolla kotiutin Helsingin Katseesta Sanomatalosta (lempioptikkoni Helsingissä, hyvä valikoima ja ystävällistä sekä pätevää palvelua) perinteiset pöllökakkulat. Jotenkin ne onnistuivat taas näyttämään freeseiltä ja hauskoilta (vaikka joskus peiliin katsoessani näenkin Harry Potterin tai sen edesmenneen tangokuninkaan, Sauli Lehtosen).
Koska silmälasit ovat asuste, jota käytän joka päivä ja valtaosan valveillaoloajastani, olen valmis myös uhraamaan niihin rahaa. Teinivuosien kriiseilyn jälkeen olen päässyt sinuiksi rillipääimagoni kanssa: lasit ovat osa minua siinä missä pisamat tai kiharat jotakuta muuta. Laserleikkauksista en haaveile, piilareilla juhlistan baari-iltaa ja muun ajan kannan sankojani kohtuullisen tyytyväisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti