Kun ensimmäiset pakkaset tänä talvena iskivät, ihoni muuttui rutikuivaksi ja hilseileväksi melkein yhdessä yössä. Päätin yrittää (maanisen rasvaamisen lisäksi) kosteuttaa itseäni myös sisäisesti, ja nyt olen muutaman viikon ajan syönyt joka aamu cashew-pähkinöitä soijajugurtin ja puolukoiden höysteenä. Silloin tällöin olen lorauttanut puuron joukkoon öljyä, ja myös avokadoja olen popsinut aikaisempaa enemmän. (Avokado toimii muuten erinomaisesti leivänpäällisenä: kypsä hedelmä levittyy veitsellä, ja sen päälle vain ripottelee vähän suolaa. Nam.)
En tiedä, mistä mikäkin lopulta johtuu, mutta joka tapauksessa ihon kuivuus on hellittänyt huomattavasti. Puhumattakaan siitä, että olen oivaltanut, miten hyviltä pähkinät ja avokadot maistuvat.
Olin rasva-asioissa pitkään kahden vaiheilla: yhdellä kertaa ostin kevytmargariinia, seuraavalla rasvaisinta oivariinia. Viime aikoina vaaka on kuitenkin alkanut yhä enemmän ja enemmän kallistua aitouden ja paremman maun puolelle. Silloin kun leivon, käytän suosiolla voita, ja kevyttuotteita ostan harvoin. Sama pätee makeutukseen: hiljattain heitin roskiin ison purkillisen makeutusjauhetta ja ihmettelin, miksi koskaan olin sellaista moskaa käyttänyt.
Näin ne ruokatrendit näköjään vaikuttavat. Tosin luonnollisuus tuntuu nyt niin (maalais)järkeenkäyvältä, että on outoa, ettei se ole ollut trendi aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti