sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vauvalta vauvalle, eli kätevää kierrätystä

Koko tämä vauvanvaatekimara on lähipiiriltä saatua, yhtä kirppisbodya lukuun ottamatta. 

Harvassa asiassa kierrätys toimii yhtä hyvin kuin vauvanvaatteissa ja -tarvikkeissa. Toistaiseksi meidän ei ole tarvinnut nähdä vaivaa oikeastaan minkään hankinnan suhteen: lähipiirin lapsiperheet ovat – pyytämättä ja yllätyksenä – tarjonneet lainaan, myyneet tai lahjoittaneet meille muun muassa pinnasängyn, hoitopöydän, vaunut, parvekevaunut, pyöränistuimen, potan, kantorepun, turvakaukalon, kestovaippoja, leluja ja vaatteita. Kiitos ja kumarrus! Samalla me esikoistaan odottavat saaamme kätevän pikakurssin siihen, minkälaisia varusteita tässä uudessa elämänvaiheessa ylipäänsä tarvitaan.

Ekologisuuden ja rahansäästön lisäksi kierrätyskuvio on loistava siksikin, että vauvantarvikkeet eivät musta ole erityisen kiinnostavia. Pelkkä ajatuskin esimerkiksi eri vaunumallien googlailusta ja vertailusta ja halvimman hinnan metsästyksestä tuntuu todella uuvuttavalta – mielellään siis otan vastaan vaunut joltakulta, joka on pohjatyön jo tehnyt.

En ole myöskään kovin tarkka siitä, minkälaisia vauvantarvikkeet ovat: ehjiä, puhtaita ja tarkoituksenmukaisia tietty, ja väreiltään mieluummin iloisia kuin hempeitä, mutta muuten aika lailla kaikki kelpaa. Ja koska karsastan "poikien värit ja tyttöjen värit" -ajattelua, minulle on ihan yksi hailee, että esimerkiksi suurin osa lahjaksi saamistamme vaatteista on poikien peruja, vaikka meille näillä näkymin on tulossa tyttö. (No okei, en tiedä, tuleeko sitä tummansinistä Chelsean hupparia ihan kauheasti käytettyä. Mutta siihenkin suurimpana syynä lienee se, että tämän talouden futisfanaatikko on Evertonin miehiä.)

Verhot ovat Marimekosta, Lundian hylly ja vanha kampauspöytä sukuperintöä, matto mummun muinoin kutoma ja korituoli kirppikseltä.

Jotain uuttakin on pikkutyypille silti tullut hankittua – tai tarkemmin sanottuna hänen tulevaan huoneeseensa. Sillä vaikka vaatteista ja vaunumalleista en jaksa niin intoilla, sisustuksesta kyllä.

Verhot ostin Marimekosta, mistäpä muualtakaan, ja ne ovat Maija Louekarin Kulkue-kangasta. Kirjahyllyssä roikkuva valopalloketju taas on peräisin sisustusputiikki Olkkarista, jonne sain ystäviltäni lahjakortin tupaantuliaislahjaksi.

Muuten lastenhuoneen sisustus on vielä aika lailla kesken: se saa muotoutua valmiiksi sitten talven mittaan ja uuden asukkaansa myötä. Toistaiseksi sisustusperiaatteena on ollut lähinnä: "pannaan tänne kaikki meidän värikkäimmät tavarat."

2 kommenttia:

  1. Hei! Heitin sinulle haasteen blogissani: http://classyxl.blogspot.fi/ :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Ninni! Hauska haaste - yritän ehtiä tarttua siihen!

      Poista