sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ohuenohutta raitaa

Pikkusiskolle kiitos kuvausavusta!

Pipokokoelmassani oli ohuen, hillitynvärisen villapipon kokoinen aukko. Päädyin tekemään yhden kerroksen mustavalkoraidoitusta, lankana Fiinaneuleesta hetken mielijohteesta ostettu superpehmoinen Mondial Superwool -merinovilla. Malli oli sama, Kerällä-kirjan myssyohjeesta muokattu kuin viimetalvisessa raitapipossa.

Punainen seinä kuuluu lapsuudenkodille, siellä kului viikonloppu. Elsa sai nauttia isovanhempien hoidosta ja minä pääsin kirppikselle, vesijuoksemaan ja syömään aina yhtä hyvään Juurella-ravintolaan. Ja kaiken päätteeksi vielä kotikaupungin jengi vei Veikkausliigan mestaruuden! Go SJK! (Ainuttakaan peliä en ennen tätä ollut katsonut, mutta parempi myöhäinen faniherätys kuin ei lainkaan.)

On muuten ihmeellistä huomata, mitä pari kuukautta päiväkodissa tekee lapselle. Yhtäkkiä Elsa on oppinut leikkimään, siis sellaista "käydään kaupassa tehdään ruokaa" -tyyppistä mielikuvitusleikkiä, jota isu ja pappa jaksoivat kärsivällisesti hänen kanssaan puuhata koko viikonlopun. Maailman liikuttavinta seurattavaa.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kukka korissa


Mulle huone ei ole oikein valmis, ennen kuin siellä on viherkasvi. Niinpä edelleen vähän valjulta näyttänyt (ja asunnon ainoa kasviton) huone eli pikkuinen vierashuone sai ikkunalaudalleen ison aralian. Helppohoitoiseksi lupasi Itiksen kukkakaupan myyjä, se on tässä huushollissa tärkein kasvien valintakriteeri.

Viime aikoina olen tuntenut tarvetta karsia kaikenlainen ostelu minimiin, sekä ihan hoitovapaan jälkeisistä finanssisyistä että myös siksi, että liika tavara ahdistaa. Niinpä kasvin suojaruukkukin kehiteltiin "mitä kaapista löytyy" -periaatteella, ja sieltähän löytyi joskus viisi vuotta sitten vanhasta harmaasta lakanasta saksittuja matonkuteita. Tätä hommaa ei olekaan tullut hetkeen harrastettua – kori valmistui yhden päivän puhteena, ja nyt on sormessa rakko.

Virkkasin pohjasta tismalleen kasvin aluslautasen kokoisen, jotta kankainen kori ei pääse kastumaan. Tällä ratkaisulla mennään siihen asti, että kirppikseltä sattuu silmään joku ihan oikea ruukku. Visioissani se on joko punasavinen tai vanhaa Arabiaa.


Toinen viikonlopun pitkästä aikaa -juttu oli brunssilla käyminen. Tämä harrastus on lapsen myötä vähentynyt, ja viime aikoina myös rauhalliset Helsinki-viikonloput ovat olleet kortilla. Sörnäisten Moko on osoittanut kätevyytensä vauvalounaalla, ja hyvin se toimi myös taaperobrunssilla, kun Elsa (nautittuaan croissant-, nakki- ja vesimelonipitoisen lounaan) jaksoi hääräillä leikkinurkkauksessa äidin jälkkärin ajan.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Syyskiireet(tömyys)

Maanantaina käytiin retkellä. Pyöräiltiin Viikkiin lehmiä katsomaan ja syötiin pinaattilettuja lintutornilla. Lähtiessä hän sanoi: "Hei hei, retki!"

Tulin vain huikkaamaan, että hengissä ollaan. Pitäisi varmaan syyttää kiirettä, mutta kun tekee 80-prosenttista työpäivää, ei sellaista juuri ole. Kummasti aika silti vain kuluu kauppareissuilla, leikkipuistossa, ruokaa laittaessa, HBO:ta katsoessa. Suurin syy bloggamattomuuteen lienee silti se, että en jaksa ottaa valokuvia hyvin satunnaisia kännykkäräpsyjä lukuun ottamatta.

Suruakin on ollut meidän perheessä, yksi tärkeä ihminen nukkui pois pitkän sairauden jälkeen, ja se on toki vienyt kaikkien voimia.

Olen neulonut Elsalle lapaset ja kummipojalle villasukat, mutta en mitään raportoimisen arvoista. Jonossa odottaa pari muutakin perustyötä, eli luovat kässähommat ovat nyt vähän jäissä.

Mutta kaiken kaikkiaan elämä on tällä hetkellä tosi hyvää. Olen nauttinut töihinpaluusta enemmän kuin olisin ikinä kuvitellut – vaikka ajattelin viihtyväni kotona, huomaan silti kaivanneeni aikuisten ajatuksia ja jotain ihan omaa. Ja joka päivä on yhtä kivaa kävellä päiväkodille hakemaan tuota yhtä hassua minityyppiä, joka yhtäkkiä osaa laulaa Hämä-hämä-häkin toisen säkeistön alusta loppuun ja aamuisin heiluttaa, että "Heippa äiti, päiväkodille!"

lauantai 29. elokuuta 2015

Kulmasta kulmaan -neuletyynyt


Vieraiden majoittaminen on meillä ollut vähän retuperällä, eli suomeksi sanottuna parin kämäisen vaahtomuovipatjan varassa. Kesällä saimme vihdoin aikaiseksi sijoittaa vuodesohvaan, johon lapsenvahdeiksi värvätyt isovanhemmat ja muut yökyläilijät kehtaa majoittaa. Unfurl-vuodesohva oli Vepsäläisellä tarjoituksessa ja mahtui meidän ylimääräisen makkarin ikkunaseinälle just eikä melkein.

Sohvasta sain myös hyvän syyn neuloa pari sohvatyynyä. Ostin joskus keväällä Menitan alesta muutaman kerän Novitan Hanko-lankaa harmaana ja keltaisena. Neuloin tyynyt kulmasta kulmaan -taktiikalla, eli lisäsin ensin joka kerroksen alussa yhden silmukan ja puolivälissä puolestaan aloin vastaavasti vähentää. Samalla vaihtui väri.

Vähän jännäksi tosin meni, koska tajusin jossain vaiheessa, että sileällä neuleella tämä kulmasta kulmaan neulominen ei toimi samoin kuin ainaoikealla: kappaleesta ei tullutkaan napakka neliö vaan enemmänkin salmiakkikuvion mallinen. Kesken en silti voinut jättää, kun kerran olin aloittanut, ja neuloin kaksi tyynynpäällistä sisulla loppuun, vaikka koko ajan pikkuisen vitutti ja epäilytti, että tuleeko tästä mitään. No, onneksi paksua ja löysähköä neulosta sai hyvin venytettyä ja silitettyä muotoonsa, eli lopputulos on aivan ok. Kumpaankin tyynyyn (50x50 cm) meni yksi kerä kumpaakin väriä, taustakappaleeksi ompelin harmaata sisustuskangasta.


Mulla on muuten mielikuva, että Hanko-lanka on poistunut Novitan valikoimista – pitääköhän paikkansa, vai tietääkö joku, vieläkö sitä saa? Olen tykännyt Hangon värisävyistä, ja se onkin ollut mun luottotyynylanka: Hangosta on syntynyt muun muassa tällaisia ja tällaisia tyynyjä.

Ihanaa (viimeistä) kesäviikonloppua ihmiset! Mulla on tänään sopivasti synttärit, joita juhlistamme ystävien kanssa illallisella Tocassa.

perjantai 7. elokuuta 2015

Monenlaisia virstanpylväitä


Lapsen huone on pikku hiljaa alkanut muuttua vauvanhoitohuoneesta pienen tyypin hengailuhuoneeksi. Kesällä luovuttiin hoitopöydän virkaa toimittaneesta lipastosta, ja tilalle tuli Tori.fi:stä löytämäni puolipyöreä lasten pöytä tuoleineen. Täyspuinen pöytä ja tuolit olivat kuulemma puusepän joskus 1980-luvulla tekemät, ja ne ovat riittävän tukevat aikuisenkin istua. Elsa käyttää niitä tällä hetkellä lähinnä väylänä ikkunalaudalle kiipeämiseen, mutta ei siihen taida kauaa mennä, että pöydän ääressä myös askarrellaan ja piirrellään.

Ei ollut muuten ihan helppoa löytää kivoja lastenhuoneen kalusteita. Artekiin ei budjetti taipunut, ja Ikean versiot taas tuntuivat turhan köykäisiltä ja vempuloilta. Yhden kivan ja vieläpä kotimaisen vaihtoehdon löysin valikoimaa haarukoidessani: Aarnon puu -niminen padasjokelainen yritys valmistaa huonekaluja päiväkoteihin mutta toimittaa niitä rahdilla yksityisillekin. Heillä oli kaunis ja simppeli Maria-niminen kalustesarja, josta tällä hetkellä löytyy nettisivuilta surkean vähän kuvia (saitti oli näköjään uudistunut sitten viime näkemäni). Sarjaan kuului kuitenkin muun muassa puolipyöreä pöytä (noin 230 e) ja siihen tuolit (noin 89 e/kpl). Ellei budjetti olisi jälleen tullut vastaan, olisin varmaan päätynyt tukemaan kotimaista puusepäntyötä, mutta tosi tyytyväinen olen Tori-löytöönikin.

Meillä on tällä viikolla ollut jännät paikat, kun Elsa aloitti harjoittelun päiväkodissa. Maanantaina puolestaan alkavat mun työt. Olo on ollut haikea, ja tähän mennessä on jo koettu ne klassiset "sekä äiti että lapsi itkevät" -hetket, kun olen jättänyt hysteerisen pikkulikan päiväkodille. Mutta eiköhän se tästä, ajan kanssa. Ainakin syksyn ajan teen lyhennettyä työpäivää, eli kumpikin meistä saa pehmeän laskun uuteen elämänvaiheeseen.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Loma Normandiassa, anteeksi hotellit


Aina joskus sitä tuntee pikkuisen piston omassatunnossan, kun tajuaa itse olevansa mukana yhden elinkeinon ahdingossa. Nimittäin en yhtään ihmettele, jos hotellinomistajat tänä päivänä pyyhkivät kylmää hikeä otsaltaan: meillä oli taas niin mainio Airbnb-loma Ranskan maaseudulla, että hetkeäkään en kaivannut respan tätiä tai päivittäin vaihtuvia pyyhkeitä.

Sen sijaan meidän kymmenen aikuisen ja viiden lapsen porukkamme pystyi tekemään sellaisia asioita, jotka hotellimajoituksessa eivät olisi olleet mahdollisia. Esimerkiksi maistelemaan paikallisia siidereitä ja calvadosta kauniin vanhan normandialaistalon pihamaalla puolilleöin, kun lapset oli pantu nukkumaan. Päivystämään puutarhatuoleilla, että edes nimeltä mainitsematon puolitoistavuotias ei juo kaikkea polskualtaan vettä. Pelaamaan pingistä, grillaamaan ja ihmettelemään takapihan kanoja ja hevosia. Pesemään pyykkiä ja lämmittämään mikrossa vauvanruokaa (jota luojan kiitos ranskalaisissa marketeissakin oli tarjolla, toisin kuin pelkäsimme.)

Ja vaikka olen suuri hotellien aamiaisbuffettien fani, isolla porukalla sellaisenkin saa tekaistua aika pienellä vaivalla. Yksi suhaa autolla paikalliseen boulangerieen hakemaan tuoreet croissantit, toinen pilkkoo kasvikset, kolmas kattaa pöydän ja neljäs siivuttaa juustot (pakkausvinkki nro 1: JUUSTOHÖYLÄ).

Ja mainitsinko vielä, että lämpötila keskimäärin +30? Ja että paikalliset siiderit?

Hyvä loma.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Niin että mikä kesä?

Yksi kesähuoli muiden päälle: milloin me käytetään kaikkia niitä mekkoja, sortseja ja t-paitoja, joita olen kirppikseltä Elsalle haalinut? Tämän kevyemmäksi ei vaatetus toistaiseksi ole mennyt.

Hups. Yli puolet kesäkuusta on vilahtanut ohi, ja blogissa on ollut hiljaista.

Onhan siihen tietysti syykin: tämä kurja kesän irvikuva. Päivät menevät siihen, että odotan, että koska se oikein alkaa. Koska pääsee pyöräilemään Ihana-kahvilaan tai Kivinokkaan munkkikahveille, koska voi mennä päiväretkelle Suomenlinnaan, lounaalle Siltasen terassille, Skifferiin pitsalle tai kirjan kanssa ottamaan aurinkoa Mustikkamaan kallioille.

Onhan tässä toki kesäisiäkin asioita tehty. Oltu festareilla (Sideways suoritettu, jäljellä Provinssi ja Flow.) Pyöräilty Elsan kanssa Viikkiin katsomaan lehmiä (tyyppi sanoo "muu" joka kerta, kun näkee mun polkupyörän). Vuoroin paleltu ja hankittu pisamia hiekkalaatikon reunalla. Syöty mansikoita ja uusia perunoita. Käyty Falkullan kotieläintilalla silittelemässä pupuja.

Mutta silti, come on! Tämän piti olla The Kesä, jolloin nautin vapaudesta ja lämmöstä jo vähän isomman ja iisimmän nappulan kanssa. (Vaikka viime kesäkin oli ihan jees, on se silti ikuisesti mun muistoissa hikinen imetyskesä, jolloin mitään sopivaa päällepantavaa ei ollut ja hyttysen ininän sijaan kesän uuvuttavin ääni oli kärttyisen puolivuotiaan kitinä.)

Koko ajan takaraivossa vaanii karmiva tunne ajan loppumisesta: herranjumala, äitiyslomaahan on enää reilu kuukausi jäljellä! Vaikka töihinpaluukin tuntuu hyvältä ja tarpeelliselta, tämä on silti ollut tosi ainutlaatuinen vaihe elämässä.

Onneksi on sentään juhannus. Uunissa on raparperikakku ja huomenna aamulla starttaa vuokra-auton keula kohti Saimaata. Hyvää juhannusta kaikille!