Taannoisten ihanien uudenvuodenjuhlien ainoa huono puoli oli se, että juhlahumussa hajosi yksi mummalta perimistäni Iittalan Festivo-kynttilänjaloista. Kynttilä oli päässyt palamaan aivan loppuun, ja lasinen jalka raksahti itsekseen rikki – taisi olla vuosien haurastuttama.
Tilanne korjaantui viikonloppuna, kun äiti lahjoitti minulle kolme omaa Festivoaan, jotka heillä eivät enää olleet aktiivikäytössä. Nyt sain näistä ikkunalaudalle viiden sarjan. Kiitos äiree!
Juhlan tuntua on ilmassa muutenkin, sillä kiltti Nanainen muisti minua tällaisella:
Jos oikein olen ymmärtänyt, tunnustuksen saaneen tehtävänä oli kertoa itsestään seitsemän satunnaista faktaa. Here goes!
1. Olen todennäköisemmin etuajassa kuin myöhässä. Tykkään suunnitella ja aikatauluttaa, enkä ole mikään carpe diem -tyyppi. Syytän tästä geenejä: perheenjäseneni ovat samanlaisia.
2. Inhoan tanssillista liikuntaa (en menisi suurin surminkaan esimerkiksi zumbatunnille) mutta rakastan tanssimista baarissa. Jos DJ laittaa soimaan M.I.A:n Paper Planesin, Outkastin Hey Yan tai Riston Discopallon, olen tanssilattialla sataprosenttisen varmasti.
3. Olen kuluneen vuoden aikana hurahtanut värillisiin kynsilakkoihin. Tällä hetkellä suosikkini on Essien vaaleanharmaa, hieman lilaan taittava lakka nimeltä Cocktail Bling.
4. Jos raapustelen ajankulukseni paperinnurkkaan, piirrän todennäköisimmin hevosenpään – ja osaan tehdä sen aika hyvin. Sen verran jäi jäljelle lapsuuden heppahulluudesta.
5. Normaalisti en koskaan ole koneen ääressä tähän aikaan viikosta, sillä maanantaisin kokoonnumme ystävieni kanssa Huippumalli haussa -kisakatsomoon, jossa laadukkaan tv-viihteen lisäksi syödään ja päivitetään kuulumiset. Tällä viikolla lomat ja flunssat tulivat väliin.
6. Päätin pari vuotta sitten, että vähennän lentämisen ympäristösyistä yhteen matkaan vuodessa. Se on osoittautunut vaikeaksi – viime vuonna päätös tosin piti, mutta tämän vuoden osalta peli on jo menetetty.
7. Bloggaamisessa hankalinta minulle on valokuvaaminen. Omistan järjestelmäkameran, mutta en jaksa opetella käyttämään sitä kunnolla enkä koskaan kuljeta kameraa mukanani. Siksi kuvani on lähinnä otettu kotoa. Minulle olisi mahdoton ajatus kuvata vaikkapa ravintolassa annoksiani ennen syömistä.
Siinä! Tunnustuksen voisin jakaa eteenpäin muutamalle blogille, joita luen säännöllisesti mutta joita en ole muistanut päivittää oikean sivupalkin suosikkilistalleni. Ne ovat keskenään hyvin erilaisia, ja seuraan niitä myös erilaisista syistä:
Laura Loves (hauskaa, oivaltavaa ja kivan arkista)
Dekomekko (kaunista tyylitaiturointia)
Maailman paskin ruokablogi (naurattaa joka kerta)
Karkki (inspiroivia kirppislöytöjä, och här kan jag också öva min svenska)
Lähiömutsi (jaksaa kiinnostaa, vaikka en itse ole äiti).
Löysin blogisi jonkun toisen blogin kautta ja olen tätä hiljalleen lueskellut. Nyt tuli pakottava tarve kommentoida, koska olen kokenut samanmoisen onnettomuuden hiljattain. Miehen tädiltä perinnöksi saatu kynttilänjalka räjähti joululomalla. Katsotiin elokuvaa ja yhtäkkiä kuului poks (niin ehkä käytin hieman liian heppoisesti tuota räjähdys-sanaa) :D Syytän vain ja ainoastaan itseäni, sillä olin vähän aiemmin katsonut, että kynttilä alkoi olla hyvin lyhyt mutta en ollut tehnyt asialle mitään. Argh. Vieläkin harmittaa. Mutta siis kandee olla tarkkana Festivoiden kanssa... Niin ja hei, tähän samaan postaukseen kiitokset kivasta blogista. Ei sitä tiedä, koska saan aikaiseksi kommentoida seuraavan kerran ;)
VastaaPoistaTuo on kyllä äärimmäisen kettumaista! En mä jotenkin tullut ajatelleksikaan, että noin voisi käydä. Harmittaa etenkin siksi, että nuo mun festivot oli selvästi jotain aika vanhaa mallia, jonka pohjassa oli T.S.-kaiverrukset. Mutta pitää olla tarkempana niiden kanssa vastedes (ehkä uudenvuoden hiprakka ei ollut otollisin olosuhde...)
VastaaPoistaKiva, että tykkäät blogista ja jaksoit myös kommentoida! :)
Olet muuten saanut haasteen myös minun blogissani. Vähän erilaisen kyllä, ei tarvitse keksiä lisää faktoja ;)
VastaaPoistaHei vaan täältä kotikonnuiltaisi ja kiitos kiittämisestä. Olen muuten elänyt 30 vuotta kynttilänjalkojeni kanssa tietämättä niiden nimistä mitään. Olivathan ne aikoinaan ihan nimensä väärti ja niitä pidettiin ihan festivaalipaikalla meillä kotona silloin joskus kasariaikaan... Vaan vähitellen päätyivät sinne huoneesi komeron uumeniin. Hyvä, että löysivät uuden kodin. Kauniilta ne näyttävät siinä ikkunnallasi. Muista, että nekin ovat vanhoja, melkein yhtä vanhoja kuin mummman omat. Poksauttelu on siis kielletty. Vaali niitä huolella.
VastaaPoistaT: äiree