maanantai 25. helmikuuta 2013

Ruutumatto uusin silmin


Kun jotain asiaa on katsellut tarpeeksi kauan, sen oikeastaan lakkaa näkemästä. Ei enää tajua, näyttääkö se hyvältä vai huonolta – se vain on.  Mutta kun sitten saa vähän etäisyyttä, tuttua asiaa alkaa katsoa uusin silmin. Erityisesti tämä pätee kaikkeen, mikä liittyy omaan lapsuuteen. Vasta pois muutettuani esimerkiksi tajusin, että ei se Seinäjoki mikään maailman kaunein kaupunki ole (kaikella rakkaudella!).

Vähän samantapainen ilmiö kävi kuvan matolle, joka joskus 1980–90-luvulla oli vuosikausia lapsuudenkotini takkahuoneessa. Muistelen hyödyntäneeni sen ruudukkoa erinäisissä leikeissä, mutta sen kummemmin en mattoa koskaan noteerannut. Ja yhtäkkiä se palasi taas mieleen ja alkoi tuntua siltä, että oikeastaanhan se ruutumatto voisi olla ihan tätä päivää.

Matto pääsi siis varastosta päivänvaloon ja matkasi viikonloppuna mukanani Pohjanmaalta Helsinkiin. Nyt se somistaa meidän olohuonettamme. Lisätunnearvoa siitä, että matto on peräisin oman mummun kangaspuista.


P.S. Pakko vielä lisätä, että huomasin juuri, että tämä oli kaikkien aikojen 300. blogipostaukseni (taputtaa itseään olalle). Hyvä minä! Ja hyvä ihanat te, jotka täällä jaksatte vierailla!

4 kommenttia:

  1. Toivottavasti kirjoitat ainakin vielä toiset 300 postausta! :)

    Matto on kyllä symppis. Juuri tällaisissa tavaroissa on sitä tiettyä tunnelmaa, joka tekee kodista kodin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Oili! :)

    Ja kyllä, vaikka se on karsein sisustuslehtiklisee, että "esineillä on tarina", niin tosielämässä se on kuitenkin just ihaninta.

    VastaaPoista
  3. Sun matto on kuuminta hottia:

    http://www.marieclaire.co.uk/news/fashion/540255/kirsten-dunst-wows-in-louis-vuitton-at-the-art-of-elysium-heaven-gala-2013.html

    VastaaPoista