Kuinka onnellinen saa olla uudesta keittiöstä?

Keskelle huonetta – siihen, missä aiemmin oli seinä – tuli leveä niemeke tuomaan lisää lasku- ja säilytystilaa.

Lomat on lomailtu, arki alkoi jo viime viikolla – mutta pykälän parempi arki kyllä. Meillä nimittäin on uusi, ihana keittiö, jota jaksan yhä pari viikkoa rempan loppumisen jälkeen fiilistellä.

Lähtötilannehan oli se, että keittiössä oli Ikean alakaapit ja alkuperäiset yläkaapit, jotka ulottuivat kattoon asti. Kaapisto oli vain yhdellä seinällä, sillä keittiö yhdistettiin tänne muuttaessamme vanhasta pikkukeittiöstä ja viereisestä huoneesta. Laskutilaa oli niukasti, säilytystilaa samoin. Kaikki vanha sai mennä.

Toiveena oli vaalea, suht ajaton ja simppeli keittiö. Se löytyi kotimaisen Helnon valikoimista, ja mallisto on nimeltään Tapiola. Pidin näissä kaapistoissa siitä, että niissä on meidän talon rakennusaikaan sopivaa 1950-luvun henkeä, mutta silti kyseessä ei ole varsinainen retrokeittiö.

Koska kalusteet olivat aika simppelit, halusin välitilaan jotain pientä jujua. Olin ihaillut netissä ja sisustuslehdissä kuvia kalanruotolaatoituksesta, jollainen löytyi muun muassa Laura Loves -blogia aikanaan pitäneen Laura Frimanin keittiöstä. Tunnen Lauran työni kautta, ja lähetin hänelle viestiä kysyäkseni, millä laatoilla heidän välitilansa oli tehty. Lauralta löytyi sattumoisin rautakaupan kuitti, josta selvisi laatan nimi: OLO EB Blanco Brillo. Me kopioimme idean ja tilasimme tismalleen samat 7,5 x 15 cm:n laatat, ja hyvä tuli.

Saa nähdä, onko kalanruotokuvio niitä juttuja, jotka jossain vaiheessa näyttävät liikaa vuodelta 2017. Uskoisin kuitenkin, ettei klassiseen kuvioon heti kyllästy.

Rempasta selvittiin pienistä aikatauluviivästyksistä huolimatta aika hyvin, ja lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Nyt ovat tavarat järkevillä paikoilla ja laskutilaa tuplasti entiseen. Ja ennen kaikkea: onhan se nätti! Ainut ongelma on, että tämän pränikän ihanuuden rinnalla vanhat tavarat näyttävät auttamatta nuhjuisilta...

Siirsin uhkarohkeasti taannoin ostamani kirppismaton ruokapöydän alle. Yhtä riskaabeli valinta saattoi olla tämä koivupuinen taso. Mutta estetiikka edellä, edes joskus!

Tilan tuntu onneksi säilyi keittössä, ja ruokapöytä sopii hyvin vanhalle paikalleen.

Aah, rakastan noita isoja vetolaatikoita!

Makkarin räsymatto siirtyi keittiöön, ainakin toistaiseksi.