Sesonkiruokaa ja silleen

On oikeastaan vähän kliseistä intoilla kesällä kauden tuoreista raaka-aineista – kuinkahan monta kertaa olen vauhkonnut tässäkin blogissa erinäisistä marjoista ja kasviksista? Mutta kun ne nyt vaan ovat niin ihania, ja hetken vain tarjolla!

Kuvassa eräs lemppari, jonka olen löytänyt vasta aikuisiällä: varhaiskaali. Tänään siitä olisi tarkoitus kokata kaalisalaattia Chicling-blogin mainiolla reseptillä. Kannattaa kokeilla.

(Kaalisalaatti saattaa olla myös jonkinlaista katumusharjoitusta viikonlopun jäjiltä, jolloin tuli ryvettyä kolme päivää Ruisrockissa ja elettyä öisillä Hesen juustohampurilaisilla sekä päivittäisillä sipseillä. Paras markkinointikikka aikoihin: kaljateltassa tuopin palauttaessaan sai valita joko kaksi euroa tai kaksi pientä sipsipussia. Kun sipsinystävältä kysytään "rahaa vai sipsejä", oikeita vastauksia on vain yksi.)

(Testasimme sentään sunnuntaina myös Blankon brunssin, joka oli täysin kuulemieni kehujen arvoinen. Plussaa etenkin daim-kakusta.)

Kesän neuleunivormu

Pellava tuntuu päällä varsin miellyttävältä, lämpimältä mutta ei hiostavalta –  täydellinen kesämateriaali siis.

Tällä viikolla ehdin vihdoin viimeistellä keväällä aloittamani pellavaneuletakin, joka oli jäänyt muutamaksi viikoksi lojumaan tuolille nappeja vailla. Ja voi, siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin! Neuletakkiin sain idean, kun hypistelin parissa vaatekaupassa hieman vastaavia, vaaleita pellavaneuleita. Usein parhaimmat neulomukseni ovat syntyneet näin: kun inspiroiduin kivasta valmisvaatteesta ja päätän tehdä jotain samantyyppistä.

Langasta irtosi ainakin neuloessa aika paljon vaaleaa nöyhtää – saa nähdä, uskaltaako tätä käyttää mustien vaatteiden kanssa. Ohjeeseen otin pohjan Suuresta Käsityölehdestä, mutta sovelsin sitä kyllä niin vapaasti, että aika lailla omaksi luomukseksi voin tätä kutsua. Luulin kirjanneeni silmukkamäärät neuloessa tarkkaan talteen, mutta kun aloin kirjoittaa ohjetta puhtaaksi, ne eivät kaikki ihan täsmänneet. Luulisin, että näillä ohjeilla silti syntyy suurinpiirtein samanlainen tekele, jos joku halua kokeilla!

Pellavaneuletakki

Koko: S

Lanka: Drops Lin (Kerien menekin unohdin laskea, sorry...)

Puikot: 3,5 ja 4 tai käsialan mukaan.

Helmineule:

o n o n o n

o n o n o n

n o n o n o

n o n o n o

o n o n o n

o n o n o n

Joustinneule: 1 o, 1 n

Takakappale:

Luo ohuemmille puikoille 110 s ja neulo 9 krs joustinneuletta. Vaihda paksumpiin puikkoihin. Neulo yksi kerros (=oikea puoli) sileää oikeaa neuletta ja kavenna tasavälein 14 silmukkaa. Jatka sen jälkeen helmineuletta. Kun kappaleen korkeus on noin 12 cm, aloita sivukavennukset: kavenna molemmissa reunoissa  1 s neljän sentin välein yhteensä 5 kertaa = jäljelle jää 86 s. Kun kappaleen korkeus on 51 cm, päätä molemmissa reunoissa kädentietä varten 6 x 1 s. Kun kädentien korkeus on 19 cm, päätä molemmista reunoista 4 x 6 s olkapäitä varten. Jätä keskimmäiset pääntien silmukat odottamaan.

Etukappaleet:

Luo ohuemmille puikoille 52 s ja neulo joustinneuletta 9 krs. Vaihda paksummat puikot, neulo jälleen ensimmäinen krs sileää ja kavenna tasavälein 6 s = 46 s. Jatka sen jälkeen helmineuletta. Tee sivukavennukset ja kädentien kavennukset samoin kuin takana. Kun työn korkeus on 46 cm, kavenna etureunassa 4 x 1 s joka toinen kerros. Kavenna sen jälkeen vielä 1 s joka 8. krs, kunnes työssä on 24 s. Päättele kuten takana. Neulo toinen etukappale peilikuvaksi.

Hihat:

Luo ohuemmille puikoille 47 s ja neulo joustinneuletta 9 krs. Vaihda paksumpiin puikkoihin, neulo ensimmäinen kerros sileää ja kavenna tasavälein 5 s. Jatka sen jälkeen helmineuletta. Neulo 1 cm ja aloita sen jälkeen lisäykset: lisää molemmissa reunoissa 1 s joka 8. krs, kunnes puikoilla on 66 silmukkaa. Kun hihan pituus on 46 cm, kavenna molemmmista reunoista pyöriötä varten 6 x 1 s, 2 x 2 s ja 4 x 3 s. Päättele loput.

Kokoaminen:

Ompele olkasaumat. Tee ensin vasemman reunan nappilista. Poimi ohuemmille puikoille puolet takakappaleen pääntien silmukoista sekä etureunasta silmukoita tasaisin välein. (HUOM: Mulle silmukoita tuli yhteensä noin 135, mutta nappilistasta tuli turhan kireä → enempi on parempi!). Neulo 8 krs joustinneuletta ja päättele. Tee oikea puoli muuten samoin, mutta merkitse vasempaan reunaan paikat napeille ja neulo oikeaan nappilistaan napinlävet näille kohdille (=päätä 2 s ja luo ne uudelleen seuraavalla kerroksella). Kiinnitä hihat, ompele hiha-sivusaumat ja kiinnitä napit.

Tässä vielä lähikuva helmineuleen pinnasta. Samaa neulosta olen käyttänyt myös aiemmin mainitsemassani harmaassa villatakissa.

Bloggaaja palaa kuolleista (ja Italiasta)

Kun syö viikon ajan aamiaisen, lounaan ja illallisen tällaisessa miljöössä, tuntee itsensä keskivertoa onnekkaammaksi ihmiseksi.

Blogin kanssa tuntuu vähän samalta kuin ystävien, joihin ei ole pitänyt yhteyttä aikoihin. Mitä pidempään radiohiljaisuus jatkuu, sitä nolommalta tuntuu ottaa taas yhteyttä.

Keväällä valittamani työstressi vain venyi ja venyi, ja lopulta alkoi tuntua siltä, että elämässä ei tapahtunut yhtään mitään bloggaamisen arvoista. Tai jos tapahtuikin, siitä ei ainakaan halunnut ottaa kuvia – pääasia oli nauttia siitä kivasta, mitä ehti ja jaksoi. Ja kun oli pitkään kirjoittamatta, tuntui älyttömän vaikealta taas aloittaa.

Harvinaislaatuinen hetki Roomassa – ei vaeltavia turistimassoja.

Mutta täällä ollaan taas. Tapahtui sellainen ihmeellinen asia kuin kesäloma, joka alkoi täydellisellä nollauksella Toscanassa ja Roomassa – sieltä kuvat.

Joka päivä oli yli 30 astetta lämmintä. Söimme pitsaa, pastaa, prosciuttoa ja hävyttömät määrät jäätelöä. Joimme proseccoa, punaviiniä ja illallisen jälkeen naukut jääkylmää limoncelloa. Lojuimme vuokratalon uima-altaalla, luimme vinon pinon romaaneja ja pelasimme korttia. Täyttä la dolce vitaa siis!

Kuulemma kuvassa on Totti. Mekkala Rooman kaduilla oli muuten melkoinen, kun Italia voitti Englannin puolivälierissä.

Ja nyt kun linja on taas auki, lupaan pitää blogista vähän parempaa huolta. Onhan niitä käsityöprojektejakin taas valmistunut ja kirjoitettavaa kertynyt. Sekin helpottaa oloa, että loman jälkeen työtaakkani pitäisi taas normalisoitua. Itse työni sinänsä on mahtavaa ja inspiroivaa – sitä vain oli kerralla liikaa.

P.S. Poissa ollessani kiltti Ansku oli myös muistanut minua blogitunnustuksella. Suurkiitos!

Kesäverhoilua

Eräs ystäväni valitti hiljattain, että hänen puolisonsa ei ymmärrä kesä- ja talviverhojen käsitettä. Siis sitä, että kesän tullen vaihdetaan ikkunaverhot toisiin: kevyempiin, raikkaampiin ja värikkäämpiin. Nauratti vähän. Sisustamisen koodit voivat olla käsittämättömiä asiaan vihkiytymättömälle.

Itse en ole koskaan harrastanut kesä- ja talviverhoja, mutta olisivatko nämä uudet nyt sellaiset? Ainakin ne vaihdettiin olohuoneen ikkunaan kesän kynnyksellä, ja kirkkaanvihreä värimaailmakin sopii tulevaan vuodenaikaan. Verhot ovat pitkään netissä makustelemaani Marimekon Valkea kuulas -kangasta. Se oli luonnossa vähän räikeämmän väristä kuin olin kuvitellut – kuvakin jää todellisuutta haaleammaksi. Parissa päivässä silmä on kuitenkin tottunut, ja verhot tuntuvat ainoastaan piristäviltä. Myös vesivärimäinen printti on kivaa vaihtelua.

Kirpeä suosikki

Rakastan kirpeitä makuja. Lapsena suosikkikarkkejani olivat omenaremmit ja vaaleanpunaiset ufot, ja edelleen pidän jälkkäreissäkin kirpsakoista sitrussorbeteista tai marjakastikkeista. Siksi on pakko hehkuttaa hieman myös uusinta luonnonkosmetiikkasuosikkiani: Weledan tyrnivartaloöljyä. Siinä on kirpein tuoksu, jonka olen koskaan haistanut. Siis aivan ihana!

Eikä tehossakaan ole valittamista. Kallishan se on – pullo maksoi Sokoksella muistaakseni hieman alle kolmekymppiä – mutta minulle vartaloöljyt ovat tuoneet helpotuksen kuivaan kropan ihoon, joten olen valmis niihin vähän sijoittamaankin.

Sitä paitsi onhan tuo tyrnin englanninkielinen nimi aivan upea: sea-buckthorn.

Aurinko aurinko plaa plaa plaa

Kun huhtikuisena sunnuntaiaamuna aurinko paistaa ikkunoista sisään, ei voi olla kuin hyvällä tuulella – vaikka sitten olisi tahtomattaan herännyt klo 7.30, ja ne ikkunatkin olisivat aivan järkyttävän likaiset. Silloin ei voi muuta tehdä kuin laittaa Faith No Moren Easyn soimaan ja mennä lattialle lojumaan aurinkoläikkään. Ja sen jälkeen kaivaa kaapista kesävaatteita ja alkaa sovitella niistä erilaisia asuyhdistelmiä.

Ellei sitten lähde katsomaan, olisiko Karhupuiston lippakioski auki. Tai ota alle eilen varastosta kaivettua Jopoa ja korkkaa pyöräilykautta.

Still alive

Neuletakista valmiina on jo takakappale ja alku toisesta etukappaleesta.

Koska joku teistä on saattanut jo miettiä, että "missä se oikein luuraa ja tekeekö se käsitöitäkään enää lainkaan", kerrottakoon, että hengissä ollaan – kohtuullisen kiireisenä ja stressaantuneena vain. Töissä on käynnissä isoja muutoksia höystettyinä pienillä vastoinkäymisillä, jotka yhdessä tuntuvat vievän kaiken energian. Siksi blogi ei nyt ole ollut prioriteettilistan kärjessä: tärkeämpää on ollut päässä käyvän myllerryksen vastapainoksi ehtiä esimerkiksi urheilla ja nähdä ystäviä.

Ja neuloakin, kyllä! Kuvan pellavaneuletakki etenee hyvää vauhtia, ja mielessä itää myös monta muuta projektia. Niistä lisää, kunhan pääsevät aivoista toteutuksen tasolle. Siihen asti stressittömämpää kevättä kaikille – itseni mukaan lukien!