Pelkäsin, että niin kävisi myös liitutaulumaalikokeiluni kanssa, mutta ei: nyt voisi sanoa, että meni melkein niin kuin sisustuslehdissä. Meidän olohuoneen seinällä oli valmiina iso kehys, ilmeisesti entisen oven paikka, jota tuijottelin melkein vuoden sillä silmällä. Mietin, että mitä siihen liitutaululle sitten kirjoittaisi ja näyttäisikö se vain synkältä.
Lopulta päätin, että meni syteen tai saveen, ja sudin mustan liitutaulumaalin seinään. Siitä tulikin aika kiva. Ja on siihen innostuttu piirtelemään ja kirjoittamaankin. Hurraa! Pöytä tuoleineen on Pelastusarmeijan kirppikseltä (tuolit päällystin itse uudelleen), pöytäliinana on Marimekon Bottna ja laatikosto löytyi Pinosta.
P.S. Sisustuslehdistä puheen ollen: uusimmassa Dekossa (5/2010) oli kerrassaan käsittämätön juttu helsinkiläisäidistä tyttärineen, joilla oli a) kolmikerroksinen, puutarhan ympäröimä kotitalo keskustan ulkopuolella, b) viikonloppukoti Kaivopuistossa ja c) kesähuvila Keski-Suomessa. Come on! Ja sitten vielä kehdattiin kehua, kuinka ekologisuus näkyy kodin sisustuksessa pitkäikäisinä hankintoina. Ehkä hitusen ekologisempaa olisi olla haalimatta niitä asuntoja.
Siis mietin ihan samaa kun luin Dekoa!! Aika koomista oli se ekologisuudella kehuskelu.
VastaaPoistaLiitutaulu näyttää oikein kivalta!
Oikein on onnistunut liitutaulukokeilu! Samaa olen harkinnut minäkin, mutta vielä(kään) en ole pääsyt toteutusasteelle. Ehkä vielä joskus!
VastaaPoistaHyvin toimii liitutaulumaali! Suunnitelmissa ja haaveissa on ollut jo pitkään toteuttaa jotain vastaavaa meidänkin kotiin, mutta olen tähän asti vaan kerännyt rohkeutta. Ehkäpä tämä toimii rohkaisuna!
VastaaPoistaYstäväpiirissäni on paljon lapsiperheitä, joissa monet ovat maalanneet yhden lastenhuoneen seinän tuolla liitutaulumaalilla. Mukulat piirtelevät seiniin joka tapauksessa, niin saavat sitten ihan luvan kanssa. Kuulemma hitti.
VastaaPoistaMeillä oli viikonloppuna kylässä yksi 3,5-vuotias pikkuneiti, ja liitutaulu osoittautui jättihitiksi. Tosin lapsia varten kannattais varmaan hankkia värillisiä liituja, nyt kun on vain noita tyylikkäämpiä valkoisia...
VastaaPoistaJa jos joku innostuu liitutaulukokeilusta, niin mulla jäi yli puoli purkkia maalia: sen saa tulla hakemaan pois puoli-ilmatteeksi, ettei mene hukkaan.
Kommentoidaanpa heti (juuri löysin kivan blogisi..) Tosi kivalta näyttää! Liitutaulumaali on tosiaan lapsiperheen hitti. Vielä kun saisi magneettimaalin ja liitutaulumaalin samassa paketissa :)
VastaaPoistaHyvältä näyttää, tahtoo sinne piirtämään!
VastaaPoista- Ee
Kommentoin nyt aika vanhaan postaukseen, mutta vasta tänään törmäsin tähän kotoisaan blogiin ja olen illan ratoksi lueskellut sitä...
VastaaPoistaHmm, minä en oo koskaan oikein lämmennyt tuolle liitutauluseinähommalle. Ymmärrän sen käytännöllisyyden esim. keittiössä, jossa se toimii vaikka muistitauluna. Ja lapsista varmaan mukava. Ja onhan se hauska, vähän semmonen retrohenkinen muisto ala-asteajoilta, mutta ehkä se juuri aiheuttaa kylmiä väreitä. Liitu on niin _kuivaa_ ja pölisevää, hrrr. Jotenkin ajattelen, että sitten ilma on täynnä liitupölyä ja vaatteet on liidussa jos kävelee liian läheltä seinää. Onko tämä liitutaulumaalifobiani ihan surrealistinen, millaisia käyttäjäkokemuksia ihmisillä on?
Mä en ole huomannut, että ilmassa leijuisi liitupölyä. Mutta liitu kyllä murenee, eli tuolle edessä olevalle pöydälle kertyy ärsyttävää liitujauhoa ja murusia.
VastaaPoistaMä olen taulusta tykännyt, mutta ymmärrän kyllä, ettei se kaikkien silmää miellytä kaikessa koulumaisuudessaan. Meillä tuo on sikäli kätevä paikka, että taulun voi halutessaan helposti maalata piiloon.