En tiedä, pidänkö enää kauniina yhtäkään sellaista asiaa, joka minusta lapsena oli kaunista. Enkä usko, että ottaisin kotiini ainuttakaan niistä huonekaluista, joilla sisustin ensimmäistä opiskelijakämppääni yksitoista vuotta sitten.
Pienenä tyylikkäitä asioita olivat minusta muun muassa höyhenviuhkat, kristallilasit, valkoiset lastulevyhuonekalut ja tennissukat. Parikymppisenä ihailin kukkakuoseja, Kaj Stenvallin ankkatauluja ja lantiofarkkuja. Kuvan Arabian leopardimukista litkin penskana kaakaota enkä noteerannut sitä millään tavalla. Pari vuotta sitten löysin mukin lapsuudenkotini kaapinperukoilta ja tajusin: ihana.
Minulla ei koskaan ole ollut vakaata makua ja harkittua omaa tyyliä sen paremmin pukeutumisen kuin kodinkaan suhteen. On ilmeisesti olemassa ihmisiä, jotka sisustavat ensimmäisestä asunnostaan asti Artekilla ja käyttävät samoja mustavalkoisia vaatteita vuosikymmenestä toiseen. Minun - kuten useimpien ihmisten - maku muuttuu jatkuvasti, välillä tulee huteja ja välillä onnistumisia, eikä tyylissäni ole mitään kovin omaperäistä. Muotivaatteista valikoin ne, jotka itseäni eniten miellyttävät, ja sisustukseen kopioin paljon ideoita lehdistä, blogeista ja muiden ihmisten kodeista. Toisaalta luotan sanontaan, jonka mukaan matkiminen on imartelun vilpittömin muoto.
Mahtaako makuevoluutio hidastua tai pysähtyä vuosien myötä? Haluaisin uskoa, että olen tähän ikään mennessä löytänyt jotain omalle tyylilleni olennaista. Mutta lopulta on vaikea mennä vannomaan, mitkä nykyisistä huonekaluistani ovat kymmenen vuoden päästä jäljellä. Ehkä maku meneekin sykleissä, ja keski-ikäisenä sisustan taas kristalleilla ja höyhenviuhkoilla...
Ai niin, oli siellä ekassa opiskelijakämpässä yksi huonekalu, joka on käytössä yhä: vanhemmilta peritty Lundia-hylly. Myös mustista poolopaidoista, räsymatoista ja valkoisista Teema-astioista olen tykännyt aika kauan.
En ole muuten koskaan oikein ymmärtänyt sanontaa, jonka mukaan makuasioista ei voi kiistellä. Niistähän juuri voi! Mitä kiistelemistä tosiasioissa muka on?
Puit hyvin sanoiksi ajatukseni asiasta! On jotenkin mukava huomata, että sisustuksessa(kin) on kehittynyt oma tyyli. Ainakin nyt tuntuu siltä, että se voisi säilyä, mutta mistä sitä tietää mitä on luvassa - maalaisromanttista tai yltiömodernia? Apua.
VastaaPoistaNiinpä! Vaatteissakin mulla käy usein niin, että ensin väitän kiven kovaa, etten koskaan laita pillifarkkuja jalkaani - ja kohta en sitten muita käytäkään... Ehkä tämän hetken sisustuskammotuksistanikin tulee jossain vaiheessa vakikamaa.
VastaaPoista