Hohhoijaa. Muistan vielä hämärästi sellaisen ajan, jolloin perjantai-illan päällimmäisin (ja tavoiteltavin) tunnetila oli jännitys. Jokunen viikonloppu vierähti, ja yhtäkkiä sitä huomasi elävänsä elämää, jossa perjantai-illalta kaipaa ennen kaikkea rauhaa.
Tänään siihen siivittävät kesäkuun Sköna Hem, aurinkokuivatut luomuviikunat ja Novitan syksyn lankauutuudet, joita sain laatikollisen töiden puolesta. Mustanharmaa Noki-lanka suorastaan huutaa isoa ja pehmoista huivia, beigestä Crystalista voisi neuloa vaikka söpön pipon ja vaaleanruskeasta Kelosta jättipaksut lapaset.
(Jotta en vaikuttaisi ihan melkkikseltä, kerrottakoon, että huomenna olen sentään menossa Kumpulan kyläkirppikselle ja kuuntelemaan Anna Järvistä Korjaamolle.)
Älä muuta sano: perjantaisin nykyään väsyttää niin paljon että on ihanaa vaan maata sohvalla! Ihanaa saada työn puolesta tuollaisia lankoja!
VastaaPoistaEläköön keski-ikäisyys! Ja ennen kaikkea se, että ei edes harmita, jos perjantai-illalle ei ole mitään ohjelmaa.
VastaaPoista