Ulkona sataa vettä, ja huomenna täytyy palata töihin. Katastrofin ainekset siis kasassa, mutta oikeastaan ei haittaa (juuri) yhtään. Se on kai merkki siitä, että ammatinvalinta on osunut kohdilleen. Sitä paitsi jos ajattelee positiivisesti, toimistossa on kesällä oikeastaan aika lunkia ja mukavaa: käytävillä vaeltelee vain pari kesätyöläistä, kalenterissa ei ole ainuttakaan palaveria eikä puhelimen pirinäkään häiritse keskittymistä.
Sitä paitsi mulla on TÖIHINPALUUPAITA! Ostin sen Seinäjoen kierrätyskeskuksesta, sieltä kalliimmalta puolelta, ja se kustansi peräti yhdeksän euroa. Kiva malli ja väri sekä hyvä kunto puolsivat sijoitusta – tämä on sellaista kestävämmän aikakauden Marimekkoa.
Oliko muuten kenelläkään muulla hamassa 90-luvun nuoruudessaan pakkomiellettä Marimekon vanhoihin trikoopaitoihin? Etenkin niitä 60–70-lukujen värikkäitä, paksuraitaisia trikoopaitoja ja vanhoja pallopaitoja metsästettiin silloin kirppiksiltä kissojen ja koirien kanssa. Pari olen aikanaan kantanut kotiin tuosta samaisesta kierrätyskeskuksestakin.
Hyvää duunikautta Maija. Luen ja tykkään.
VastaaPoistaTääänks!:)
VastaaPoistaEmbolla on edelleen käytössä pari aikoinaan kirpparilta haalittua valko-ruskearaidallista 70-luvun (?) marimekkopaitaa. Jostain syystä ne on nyt 2012 mun päällä vähän tiukempia kuin 90-luvulla.
VastaaPoistaEmbo, mullakin oli valkoruskea! Sitä pidettiin muun muassa useammassa Provinssirockissa, kunnes kainalot kului puhki.
VastaaPoista