lauantai 6. joulukuuta 2014

Joulu- ja raskausnostalgiaa


Tänä vuonna joulun odotus on ollut myös palaamista vuoden takaisin loppuraskauden tunnelmiin: kun tuo pikkutyyppi molski vielä mahassa ja itse olin autuaan tietämätön siitä, mitä tuleman piti. Kummallisen haikea olo on iskenyt joululauluja kuunnellessa ja tänään, kun kaivoin esiin viime vuonna ostamani kuusenkoristeet ja virittelin keittiön pöydälle pikkukuusen lasipalloineen ja lintuineen.

Mähän kuulun siihen omituiseen ihmistyyppiin, josta oli ihanaa olla raskaana. Hommassa auttoi toki myös helppo ja melko krempaton raskaus, mutta jotain erityistä siinä kasvavassa mahassa ja vatsanahan läpi tunkevissa muksahduksissa vain oli. Harva se päivä joku onnitteli tulevasta vauvasta – vähän kuin olisi ollut synttärit joka päivä.

Muistan myös, kuinka hormonimyrskyissäni aloin itkeä Akateemisessa kirjakaupassa, jossa kamarikuoro lauloi joululauluja. Tänä vuonna saman reaktion sai aikaan Herttoniemen ala-asteen joulumyyjäisten kuoro. Joudun luultavasti ottamaan rauhoittavia siinä vaiheessa, kun edessä joskus ovat Elsan ensimmäiset päiväkodin joulujuhlat.


Joulukoristeluissa olen ollut tapani mukaan maltillinen, vaikka aika hc-jouluihminen olenkin. Kuusen lisäksi keittiön hyllykköön on viritelty jouluvalot, amaryllis kasvaa ikkunalaudalla ja kynttilöitä on polteltu. Siinäpä ne. Joululauluja on sitten luukutettu senkin edestä ja pipari,-, torttu- ja glögikausi korkattu aikapäivää sitten. Ja Mad Menin ja Downton Abbeyn ääressä väkerretty jotain pientä pukin konttiin, siksi neulehiljaisuus.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Mä virittäydyn päivän tunnelmiin aina tämän videoklipin avulla:


6 kommenttia:

  1. Onpas paljon yhteneväisyyksiä minun elämääni... Minäkin täällä maha pystyssä valmistelen joulua ja voin vaan kuvitella, kuinka nostalginen olo mulla tulee olemaan ensi vuonna. Minäkin pidän raskaana olemisesta ja olen jo miettinyt etukäteen, että tulee olemaan haikeaa sitten, kun ei enää ole tätä isoa mahaa. Lisäksi Mad men ja Downdon abbey on mun suurimpia suosikkeja, joita ahmin dvd-bokseilta samalla neuloen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, onpa hauskaa! Onnea vauvasta ja tsemppiä tulevaan koitokseen! Ja joo, mullahan ei siis ole minkäänlaista vauvakuumetta mutta raskauskuume kylläkin: olisin valmis olemaan uudelleen raskaana ihan koska vaan. :) Kummallisinta on se, miten vaikea niitä kaikkia raskaana olemisen tuntemuksia on enää muistaa. Harmittaa, etten ottanut mahastani enempää kuvia ja pitänyt vaikka päiväkirjaa. Nautiskele!

      Poista
  2. Mutkin valtaa säännöllisesti raskausnostalgia, vaikken siitä raskaana olemisesta sinänsä mitenkään erityisesti nauttinutkaan. Raskaus oli helppo, mutta se jatkuva väsymys ja näköongelmat harmitti kyllä aika reippaastikin niiden ollessa ajankohtaisia. Mutta olihan se varsinkin näin esikoisen kohdalla ihan erityistä aikaa! Se mahan vaivihkainen kasvaminen ja tietoisuus siitä, että saa kohta jäädä työhommista ja väikkäristressistä tauolle oli aika kutkuttavaa, ja lisäksi toi mainitsemasi erityiskohtelu oli jotenkin mahtavaa :)

    Parkumistahan oon kyllä harrastanut aina, joten siitä ei sinänsä voi edes syyttää mitään hormonimyrskyjä. Tilanne on kyllä pahentunut lapsen myötä, joten niitä rauhoittavia varmaan tarvittaisiin täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon arkisemmin raskauteen suhtautuu, jos joskus toisen lapsen sattuisi saamaan. Ei varmaan tulisi ihan niin tarkkaan seurattua, että montako senttiä se nyt tällä viikolla on ja tunnusteltua joka potkua. :)

      Poista