torstai 28. tammikuuta 2016

Seuraava potilas ikkunalaudalla


Syksyllä hankkimani, helppohoitoiseksi mainostettu aralia olikin kaikkea muuta (tai sitten mulle sattui jokin maanantaikappale): yksi toisensa jälkeen se pudotti lehtensä, kunnes oli pakko myöntää, että ei tämä ole mitään väliaikaista sulkasatoa. Biojätteeseen päätyi hän, ja viime viikonloppuna ostin Plantagenista tilalle ison tyräkin. Kaktukset ja mehikasvit ovatkin viime aikoina viehättäneet silmää kovasti.

VOISIHAN sitä oikeasti opetella hoitamaan viherkasvejaan vähän paremmin. Pyhästi lupaan ja vannon, että tänä keväänä vaihdan mullat ainakin noihin muutamaan ressukkaan, jotka ovat sinnitelleet samassa ruukussa seitsemisen vuotta.

Saas nähdä, kuinka nopeasti Elsa sohaisee sormensa tyräkin piikkeihin. Toisaalta se voisi olla ihan hyödyllinen oppimiskokemus. Toivoo nimim. "Pitääkö huolestua, kun lapsi juo tulppaanien vettä". (Myrkytystietokeskuksesta onneksi kertoivat, että ei pitänyt.)

4 kommenttia:

  1. Jotkut kukat ei viihdy vedossa. Ikkunalla monesti vetää liikaa joillekin kasveille. Minä suosittelen peikonlehteä ja palmuvehkaa. Joulukaktus on myös sitkeä sissi. :) Minun kaktus viettää kesät parvekkeella varjossa ja se kasvaa hurjasti aina kesän aikana. Kunhan muistaa kastella. Mitä paksumpi lehti, sen helpompi hoitaa voisi olla hyvä nyrkkisääntö. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vikana voi kyllä olla juuri se veto! Mutta kun toi ikkunalauta suorastaa HUUTAA viherkasvia. :) Palmuvehka mulla onkin pärjännyt pitkään ja iso peikonlehtikin oli ennen, mutta se lähti myrkyllisyytensä vuoksi siskolle hoitoon, kun Elsa tuli kasvinmutusteluikään. Pitää kokeilla joulukaktusta jossain vaiheessa!

      Poista
  2. Mulle käy kyllä usein niin et kasvit kuolee. Just nyt on kummituskukka II menettänyt henkensä...Seuraavana uhrina on tuo flamingonkukka -parka. Palmuvehka on pysynyt mun huonosta hoidosta huolimatta hengissä jo monta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, en siis ole ainut! Ja mä tosiaan rakastan viherkasveja, mutta olen turhan laiska niihin perehtymään. Anopinkieli on ollut mulla sitkein yksilö, ja siitä tykkään myös ulkonäön puolesta.

      Poista