Innostuin chunky beanie -pipo-ohjeesta kevättalvella sen verran, että päätin neuloa lapselle samanlaisen edustusmyssyksi kaupunkikäyttöön (arjessa meillä luotetaan Kivatin ei-niin-esteettisiin mutta ah-niin-lämpimiin kypärämyssyihin). Mulla oli jäänyt omasta pipoprojektistani joskus mustaa ja valkoista, mukavan pehmoista merinolankaa, ja niitä riitti just sopivasti kolmivuotiaan pipoksi.
Mutta sitten tuli jotain mutkia matkaan, jouduin välillä purkamaan työtä ja tympäännyin koko hommaan. Kevään korvilla otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja neuloin pipon loppuun. Päälle tein koristeeksi korallinpunaisen tupsun joulukuisen tyynyprojektin ylijäämästä.
Harmi vain, että talvi meni jo, ja pipokin tuntuu Elsan päässä just sen verran sopivalta, että ensi talvena se on luultavasti jo liian pieni. Että ei mennyt nyt ihan kuin Strömsössä tällä kertaa, vaikka itse pipoon olenkin tyytyväinen.
(Enkä sinänsä toki valita tästä keväästä. Olo on kuin Viikin koetilan lehmillä, joiden laitumellelaskua pyöräiltiin eilen katsomaan. Kauhean usein en muista nähneeni lehmien pomppivan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti