Elämäni aakkoset

D niin kuin design: keittiöön ostin Alvar Aallon lampun viime syksyn designmyyjäisistä Kaapelitehtaalta.

Viime aikoina monet bloggaajat ovat listanneet elämänsä aakkosia. Koska olen aina tykännyt tästä juttusarjasta Gloriassa (ja aina sitä lukiessani miettinyt omiakin aakkosiani), oli munkin tietty tartuttava toimeen. Kas tässä, meikäläisen elämä aakkosina:

A =Aamut. Vaikka nahkaisen herätyskelloni kiljahtelu välillä kirpaisee, on mahtavaa aloittaa päivä varhain. Tykkään myös syödä hyvin aamulla – hyvän hotellin mitta on sen aamiaisbuffa.

B=Brunssit. Katso edellinen. Nykyisin myös oiva tapa nähdä ystäviä, kun iltamenoihin vauvan kanssa harvemmin ehtii.

C=Cava. Olen yhä naurettavan iloinen siitä, että yhdeksän kuukauden raittiuden jälkeen saan juoda kuoharilasillisen tai pullon kuivaa ranskalaista omenasiideriä.

D=Design. Ihailen kaunista muotoilua ja haaveilen erinäisistä design-klassikoista. En halua ajatella, että ne ovat minulle statussymboleita, mutta ehkä vähän sitäkin. Mieluummin silti päden tuolilla kuin katumaasturilla.

E=Elsa. Silmät sikkaralla hymyilevä vauvanpullukka, jota rakastan päivä päivältä enemmän. Teki minusta äidin ja meistä perheen.

Hei pikkutyyppi, olet mainiointa maailmassa.

F=Festarit. Ei kesää ilman festareita sitten vuoden 1996. Tänä vuonna aion nähdä ainakin M.I.A:n Provinssissa ja viedä vauva-asusteeni Flow'n sunnuntaihin.

G=Gruusialainen kaalipata. Kaikkein eniten tykkään kokata simppeleitä uuniruokia. Vaikka rakastan hyvää ruokaa, en ota ruuanlaitosta paineita: jos ei jaksa kokata, iltaruuaksi riittää voileipä tai kaurapuuro, ja syön ihan hyvällä mielellä myös eineshernaria.

H=Hedelmät. Popsin niitä monta päivässä, vähän sesongin mukaan. Kesässä parasta ei ole vain kotimaisten marjojen vaan myös nektariinien sesonki.

I=Indie. Jos musiikilla on tämä etuliite, yleensä tykkään siitä.

J=Järki. Kun asteikolla tunne–järki mitataan, olen selvästi enemmän järki-ihmisiä.

K=Kirjat. Olen aina lukenut – välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta sellaista tilannetta ei ole eikä tule, etteikö minulla olisi jokin kirja kesken.

L=Liikunta. Mielen rauhoittaja ja kropan vetreyttäjä, jonka mahtavuuden oivalsin vasta lähempänä kolmeakymppiä. Ennen pidin jumppa-sanan käyttäjiä rasittavina, nyt viljelen sitä itse surutta. Entistä tärkeämpää omaa tekemistä vauva-arjessa.

M=Matkustaminen. En ole mikään sankarireppureissaaja: lomalla arvostan stressittömyyttä ja rauhaa. Kaupunki ja ranta, molemmat käyvät.

N=Neulominen. Tämä lienee aika obvious. Rakas harrastukseni, ellei rakkain.

O=Oleskelu. Asia, jossa minulla olisi petrattavaa ja johon äitiyslomalla yritän oppia: että aina ei tarvisi puuhailla ja suorittaa, vaan muistaisi myös pötköttää rauhassa lattialla kujertavan vauvan kanssa.

P=Pohjanmaa. Kotiseutu, jossa en enää voisi kuvitella asuvani mutta jossa on aina yhtä ihana käydä (ja entistä ihanampi nyt, kun siellä odottaa innokas lastenvahtitiimi). Kirppismekkani.

Q=Q-teatteri. En ole mikään alan harrastaja, mutta nautin kyllä hyvin näytellystä ja kirjoitetusta teatterista. Viime vuosien parhaita teatterikokemuksia on ollut Q-teatterin Häiriötekijä. Seuraavaksi haluaisin nähdä heidän kehutun Kaspar Hauserinsa.

R=Ravintolat. Ulkona syöminen on ihanaa, ja äitiysloman luksusta ovat pitkät citylounaat – mielessä kytee postaus Helsingin vaunuystävällisistä ruokapaikoista.

S=Sosiaalisuus. Näen läheisimpiä ystäviäni ja kahta siskoani monta kertaa viikossa, enkä osaisi muuten olla. Tykkään kutsua ihmisiä kylään ja emännöidä.

Emännöinti on kivaa, kun tarjoilusta ei ota liikaa paineita. Viime viikolla meillä kävi vauvavieraita, ja äidit herkuttelivat simppelisti lohileivillä.

T=Tee. Lipitän sitä muutaman kupin päivässä: mustaa, vihreää, valkoista, rooibosta, aina tilanteen mukaan.

U=Uskaltaminen. Tässä asiassa toivoisin kehittyväni. Olen vähän arkajalka, joka helposti jää toistamaan tuttuja rutiineja.

V=Viherpiiperrys. En ole mikään leostranius, mutta pyrin elämään ekologisesti. Käytän vihreää sähköä, rajoitan lentomatkailuani, syön kasvispainotteisesti ja kierrätän. Toisaalta elän liian väljissä neliöissä enkä edelleenkään ole saanut siirryttyä niihin kestovaippoihin.

W=The Wire, joka saakoon tässä edustaa kaikkia hyviä tv-sarjoja: Game of Thrones, Girls, Downton Abbey, True Detective... Ihania ne ovat etenkin siksi, että elokuville ei nykyään kauheasti riitä aikaa. Yhden tv-sarjan jakson jaksaa katsoa juuri sopivasti sen jälkeen, kun vauva on saatu nukkumaan.

X=Sukupolvi, johon melkein kuulun. Me vuonna 1980 syntyneet olemme tässä sukupolviasiassa vähän väliinputoajia: joskus meidät määritellän X:ään, joskus Y:hyn. Mutta olen minäkin Reality Bitesini katsonut ja Nirvanani kuunnellut.

Y=Ystävällisyys. En ymmärrä ihmisiä, jotka purkavat huonon tuulensa muihin. Vaikka kuinka vituttaisi (pardon my french), yritän olla ihmisille kiltti. Raivostun siitä, jos kiltteyttä pidetään negatiivisena ominaisuutena ja heikkouden merkkinä.

Z=zzz eli uni. Olisihan se ihan kiva vaihteeksi nukkua yksi yö putkeen. Toisaalta olen aina ollut yöheräilijä ja vessassa ravaaja, joten kestän aika helposti ne pari yösyöttöä, jotka Elsa tällä hetkellä vaatii.

Å=Åbo ja Åland. Kaikki sanovat tässä kohtaa aina Ahvenanmaan tai Turun, enkä minäkään muuta keksi. Edustakoon ne kotimaanmatkailua, jonka puolesta liputan.

Ä=Äänestäminen. Kansalaisvelvollisuus, jonka olen tunnollisesti hoitanut jokaisissa elämäni aikana olleissa vaaleissa. En ole mikään yhteiskunta-aktiivi, mutta tiedän kyllä, missä (=vihreästi vasemmalla) seison poliittisella kartalla.

Ö=Öiset inspiraatiot. Usein jokin mieltä vaivaava työasia ratkeaa tai mahtava neuleidea syntyy sinä rauhallisena hetkenä juuri ennen nukahtamista. Usein se on myös aamuun mennessä unohtunut: pitäisi kai pitää muistikirjaa sängyn vieressä.

Kas siinä. Ja tietty haastan kaikki teidätkin listaamaan omat aakkosenne!

Vihreä menninkäinen

En ole ainoa, joka on innostunut neulomaan Elsalle: tämän söötin vihreän asun hänelle teki äitini, joka Elsalle on pohjalaisittain isu. Setti tuli lahjaksi jo synnärille, ja tumppuja, myssyä ja tossuja on käytetty ahkerasti koko talvi, mutta neuletakki ja villahousut alkavat olla sopivankokoiset tuolle pikku sirvanalle vasta nyt.

Joskus muuten huomaa, että ihmiset ajattelevat, että mua varten ei kannata neuloa, koska osaan ja teen niin paljon itsekin. Voi mikä virhe! On pelkästään ihanaa vaihteeksi saada nauttia myös muiden kätten töistä. Aivan kuten varmasti jokainen kokki mielellään syö myös muiden laittamaa ruokaa.

Tänään Elsa sonnustautui vihreään menninkäisasuunsa päikkäreille. Parvekevaunut ovat osoittautuneet varsin hyväksi keksinnöksi: parhaimmillaan pikkutyyppi nukkua posottaa ulkona kolmekin tuntia. Muutenkin nukkumishommat sujuvat meillä nykyään aika hyvin, kun olen alkanut oppia paremmin tulkitsemaan natiaisen väsymyksen merkkejä. Puolitoista tuntia on maksimi, jonka tuo kolmikuinen jaksaa hengata hereillä ja seurustella, sitten täytyy taas päästä unille.

Sukista ja suurpiirteisyydestä

Tämä meni taas kategoriaan "kannattiko edes kuvata", mutta kuvasinpa nyt kumminkin näyttääkseni, ettei täällä äitiyslomalla pelkästään juoda lattea kaupungilla.

Rakkaudesta tekee monenlaisia asioita: esimerkiksi mustia villasukkia.

En juuri neulo siipalleni mitään (hän ei ole oikein neulemiehiä), joten kun hän joskus jotain pyytää, toteutan sen ilomielin – vaikka kyseessä ovatkin sitten mustat perusvillasukat, joita voi hyvällä syyllä kutsua maailman tylsimmäksi neuleprojektiksi. Nämä syntyivät seiskaveljeksellä suoraan vyötteen ohjeella, eli niin karvalakkimeininkiä kuin olla ja voi.

Yhden asian huomasin kuitenkin sukkia neuloessani: vauva on opettanut mulle suurpiirteisyyttä. Olen aina ollut sellainen vähän neuroottinen neuloja, joka laskee tarkkaan kerrosmääriä ja jonka on pakko purkaa koko työ täysin huomaamattoman virheen takia, koska muuten se jää riivaamaan mieltä.

Tällä kertaa toisen sukan kiilakavennuksissa oli sattunut jokin mystinen virhe, jonka takia silmukkamäärä oli väärä. Purkamisen sijaan painoin täyttä vauhtia loppuun, koska tiesin, ettei sillä oikeasti ole mitään väliä. Kun neulomiseen käytettävä aika on rajallinen, ei tee mieli käyttää sitä täysin turhanaikaiseen nillittämiseen. Eläköön uusi, rennompi minä!

Mitenkäs muut neulojat – mikä on neuroottisuutenne aste? Pitääkö purkaa, jos sileän keskellä on yksi nurja silmukka tai lapasten varret erimittaiset?

Jonkun muun siivoama koti

Tätä asetelmaa ei tarvinnut lavastaa – lelut, tutit, tuttipullot ja itkuhälyttimet ovat ottaneet pysyvän paikan sisustuksessamme. Ja tämä on vasta alkusoittoa leikkivuosien lelukaaokselle.

Mikäli otos tuttavapiiristäni antaa yhtään osviittaa, siivoaminen on yksi niistä asioista, joista pariskunnat riitelevät eniten. Niin myös meillä. Ja kun vauva-arjessa sotkun määrä vain eskaloitui mutta siivoamiselle ei tuntunut olevan sitäkään vähää aikaa mitä ennen, päätimme ensimmäistä kertaa elämässämme turvautua siivousfirman apuun.

Voi, se on ollut paras päätös pitkiin aikoihin! Joka toinen perjantai Siskon siivouksen ystävälliset virolaisnaiset imuroivat, pesevät lattiat, pyyhkivät pinnat, kuuraavat vessan ja kylppärin, pyyhkivät keittiön kaapinovet ja siivoavat roskiskaapin (homma, jota, krhm, ei tässä taloudessa oltu kai tehty kertaakaan muuton jälkeen.) Siivoamisen ajaksi minä ja Elsa kipaisemme vaunulenkille ja palaamme parin tunnin päästä aloittamaan viikonlopun putipuhtaaseen kotiin. Siivousten välissä riittää pieni rätin heilutus ja lattioiden lakaisu.

Homma kustantaa meidän kokoisestamme asunnosta (99 neliötä) 114 euroa per kerta, josta kotitalousvähennyksenä saa takaisin 45 prosenttia. Olen laskenut, että tämä maksetaan helposti niillä rahoilla, jotka säästyvät siitä, että meillä ei enää ole samanlaista mahdollisuutta törsätä ulkona syömiseen.

Silti siivoojan palkkaaminen on pannut mut kummallisesti puolustuskannalle. Ensinnäkin mun pitää jatkuvasti perustella sitä itselleni ja muille tuolla ulkona syömisestä säästyvällä rahalla. Korostan myös, että tilanne katsotaan uusiksi syksyllä, kun mun vanhempainraha vaihtuu pienempään kotihoidon tukeen. Ettei meitä vaan luultaisi rikkaiksi.

Toisekseen olen huomannut miettiväni, että pidetäänkö meitä nyt laiskoina. Eikö ne itse saa kämppäänsä siivottua, kun se Maijakin luuhaa kotona kaiket päivät? Ja ennen siivoojien ekaa visiittiä teki mieli putsata ainakin se roskiskaappi, koska mitä nekin meistä muuten ajattelee. Siis siivota siivoajia varten. Voi huokaus. Onneksi luultavasti kukaan ei oikeasti paheksu meitä, ja jos paheksuukin, siitä viis.

Jonkun muun siivoama koti tuntuu nimittäin vähän samalta kuin jonkun muun tekemä voileipä – siltä paljon puhutulta arjen luksukselta.

Rivi kerrallaan -tyyny

Tämä tyyny summaa aika hyvin äitiysloman meiningin. Se on syntynyt rivi silloin, toinen tällöin aina lyhyinä vapaahetkinä päikkäriaikaan tai kun natiainen on saatu tainnutettua yöunille. Tarvikkeetkin löytyivät omasta takaa: vanha, muodottomaksi vanuttunut tyyny ja lankalaatikon jämäkerät.

Tämä on muuten oiva tapa uusiokäyttää vanhoja tyynyjä, joissa täytteet ovat möykkyyntyneet. Eli sullo täytteet toiseen reunaan ja ompele tyyny pienemmäksi – ja voilà, sinulla on taas ihan hyvä ja napakka sisustyyny.

Neuloin tyynynpäällisen paksuilla puikoilla ja erivahvuisilla langoilla: paksuimmalla langalla (Novitan Kelo) neuloin yksinkertaisena ja muilla langoilla kaksin-, kolmin- tai jopa nelinkertaisena, jotta niistä tuli suurin piirtein yhtä paksuja kuin Kelosta. Muuten käytin ihan mitä tahansa värejä, mutta rytmitin hommaa neulomalla joka viidennen rivin mustalla.

Toiselle puolelle ompelin keltaista sisustuskangasta, jolla joskus olen päällystänyt keittiön tuoleja. Päättelyn vaivaltakin säästyin: solmin vain langanpäät hyvin ja leikkasin lyhyiksi, koska ne kuitenkin jäivät tyynyn sisäpuolelle (eli tuskin lähtevät purkautumaan).

Tämä väri-iloittelu pääsee Elsan huoneeseen. Muualle asuntoon se olisikin turhan reipas.

Tässä neuleessa nurjakin puoli näytti hauskalta, mutta pitäydyin kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja jätin oikean päälle.

Leikkisämpi lamppu ja taidekokoelman alku

Ornon kitinvärinen metallivalaisin löytyi kalliolaisesta kirpputori Jadesta.

Lapsen huoneen kattolampuksi päätynyt viime kesän kirppislöytö oli sellaisenaan pikkuisen tylsä. Joten kun Elsa sai mummiltaan lahjaksi sieviä ripustettavia paperihahmoja, päätin kokeilla tuunata lampun niillä. Ihan hauska lopputulos, ja uskon, että huoneen omistaja arvostaa sitä myös, jahka alkaa sisustamisesta jotain tajuta.

Kuvan taustalla näkyy myös toinen Elsan saama lahja: kummit antoivat hänelle taidekokoelman alun, Göran Augustsonin teoksen nimeltä Galaksi. Musta tällaiset kummilahjat, joista lapselle on oikeasti iloa ja arvoa aikuisenakin, ovat tosi loistava idea. Paljon mieluummin niitä kuin hopealusikoita, jotka jäävät pölyttymään astiakaapin perälle.

Paperihahmojen merkki on OMM design, ja niitä myy Helsingissä Zicco.

Top vitosten haaste

Rakkaudella tehty -blogin Tiina heitti haasteella. Olen yleensä vähän huono vastaamaan tällaisiin, mutta koska a) rakastan listoja ja b) saan vauvanhoidon lomassa aika harvakseltaan valmiiksi mitään oikeaa blogattavaa, päätin tarttua tehtävään. Ja koska Elsalla on tänään huono päivä, jota ei taltuta muu kuin kantorepussa nukkuminen, mikäs tässä on läppärin ääressä seistessä.

Ideana on, että haastaja kertoo viisi aihetta, joista haastetut tekevät omat Top 5 -listansa. Tämän jälkeen haastettu keksii viisi uutta aihetta ja haastaa mukaan viisi uutta blogia. Tällaiset listausaiheet minä sain:

Seinän kaataminen ison keittiön aikaansaamiseksi oli ehdottomasti paras remonttiratkaisumme

Parasta kotonani

Iso keittiö. Nykyään kai kuuluisi tykätä avokeittiöistä, mutta mä pidän siitä, että huoneilla on oma funktionsa. Ja että keittiö on niin iso, että pöydän ympärille mahtuu kahdeksan hengen illallisseurue.
Toimivat kodinkoneet. Induktioliesi, rakkain ystäväni!
Ylimääräinen huone. Nykyisessä elämäntilanteessa olen varsin iloinen siitä, että meillä on yksi tyhjänpanttina seisova huone, joka imee sisäänsä esimerkiksi pyykinkuivaustelineet ja silityslaudan. Sisustan sen tyylikkään työ/vierashuoneeni sitten joskus.
Olohuoneen maisema. Vuosia vastapäisen talon seinää tuijotettuani osaan arvostaa sitä, että ikkunasta näkyy puita ja kukaan ei näe meille sisään. (Tätä idylliä tosin uhkaa parhaillaan Herttoniemen täydennysrakentamissuunnitelma.)
Hyllyt. Tykkään kirja- ja seinähyllyistä, joille saa kasata asetelmia ja vaikka järjestellä kirjoja värien mukaan.

Stringiä ja Lundiaa, siinä meikäläisen hyllysuosikit.

Mieluisimmat nettikaupat tai -ostokset.

Tämä oli hankala. Mä kun en shoppaile netissä juuri ollenkaan. Tykkään hypistellä ja sovittaa vaatteitani, ja tykkään myös työllistää kauppahenkilökuntaa. Siksi voin antaa tähän oikeastaan vain yhden vastauksen:
Finnish Design Shop, josta olen ostanut kotiimme muun muassa pari lamppua ja viimeksi Hayn tarjotinpöydän.

Inspiroivimmat itse tehdyt

Poimin tähän muista blogeista viime aikoina bongaamiani, erityisen hienoja tai kekseliäitä DIY-ideoita.
Hupsistarallaa -blogin kierrätyshousut. Terhi ompeli omista rikkinäisistä ulkoiluhousuistaan housut lapselle. Hienoa uusiokäyttöä.
Eilen tein -Hannen älypuhelinlapaset. Kyllä, minäkin olen niitä ihmisiä, jotka hipelöivät puhelintaan metropysäkillä/kassajonossa/vaunulenkillä. Tarvisin tällaiset.
Bambulan lastensänky. Tällainen nikkarointi menee täysin yli omien taitojeni, mutta vau!
Sort of Pink -blogin perunanpainanta. Niin sympaattisen "ala-asteen kässäntunti" -henkinen idea, ja silti hieno lopputulos.
Ajatuksia Saksasta -blogin raparperimuffinssit, joissa korvattiin voi avokadolla. Nerokasta! (Ja okei, tää on oikeastaan ruokaidea, mutta itse tehtyähän sekin on...)

Ikean Botkyrka-hylly – jotta saisin tehdä lisää asetelmia. Kuva: Raw Design blog.

Suunnitelmissa

Botkyrka-hylly. Ikean kevään uutuushyllyn bongasin alun perin Raw Design -blogista, ja sitä on näkynyt myös sisustuslehdissä. Aikeissa on hankkia tällainen valkoisena versiona meidän makkarin seinälle.
Karttoja kehyksiin. Taulujen osalta kodin sisustus on vielä vähän vaiheessa. Mies (jolla harvoin on toiveita sisustuksen suhteen) mainitsi joskus, että vanhat kartat olisivat hienoja. Toistaiseksi sopivia ei ole tullut vastaan – osaako joku vinkata, mistä kannattaisi etsiä?
Iso harmaa patenttineule. Käsityöprojektilistallani muhii simppeli, minimekkomittainen harmaa puuvillaneule. Sitten joskus.
Parvekkeen sisustus. Jahka se kevät oikeasti tulee. (Uskon vahvasti, että tämänpäiväisen räntäsateen syynä oli se, että erehdyin eilen kaivamaan polkupyöräni varastosta.)
Kestovaippojen käyttämine. Kirjoitan tämän tähän, jotta se lisäisi moraalista painettani. Kestovaippoja on hankittuna ja saatuna vino pino, mutta toistaakseni vauva-arki on tuntunut tarpeeksi työläältä ilman vaippojen pyykkäystäkin, joten kertakäyttöisillä on menty. Yritän tsempata.

Nämä Ikeasta ostetut pikkukaktukset ovat sinnitelleet hengissä jo ainakin seitsemän vuotta.

Suosikkikasvini

Kaktukset. Tapoin nuorempana aika monta kaktusta. Sain ne vihdoin pidettyä hengissä kun tajusin, että niitä ei oikeasti tarvitse kastella juuri koskaan.
Anopinkieli. Helppohoitoinen ja kivasti retro.
Neilikat. Eivät mikään leikkokukkien näyttävin yksilö, mutta somia ja sinnikkäitä.
Liljat. Neilikoiden täysi vastakohta, ja juuri siksi hauskoja. Tykkään jopa ärjystä tuoksusta.
Fiikus. Samoista syistä kuin anopinkielikin.

Kas siinä. Ja itse haastan mukaan Oilin, Iikun, Johannan, Mianron ja Krissen tällaisilla Top 5 -listauksilla:

Kosmetiikan luottotuotteeni
Rakkaimmat kirppislöytöni
Designesineet, joista haaveilen
Parhaat arkiruokani
Lempimatkakohteeni