Festivo = parasta ryhmissä

Kuva on otettu jo pari viikkoa sitten: nyt ikkunasta näkyy hurjasti vihreämpi maisema. Ihana lähiökesä!

Rumankaunis: se on sana, joka tulee ekana mieleen näistä Festivo-kynttilänjaloista. Muhkuraisia ja röpöliäisiä ja varmaan lapsena minusta ihan kamalia, mutta niin vain maku muuttuu (ja hyvä niin, koska jos lapsuuden maulla vielä mentäisiin, meillä olisi kotona kaikki vaaleansinistä).

Meillä on ollut pitkään ikkunalaudalla muutama minun mummaltani ja vanhemmiltani saatu Festivo, mutta nyt kokoelma kasvoi vielä siipan mummin jäämistöillä. Nämä ovat niitä esineitä, jotka musta näyttävät sitä paremmilta, mitä enemmän niitä on.

Ihania aurinkoisia kesäpäiviä! Mä nautin täysin siemauksin lämmöstä, mutta samalla olen ihan kujalla siitä, mitä tuolle vauvalle pitää pukea päälle? (Tai pikemminkin, mikä on liikaa. Ja tarviiko se jo vettä maidon lisäksi? Saako sille laittaa aurinkorasvaa? Mitä jos se ei suostu käyttämään aurinkolaseja? Uusi vuodenaika, uudet vauvanhoitomurheet.)

Köpiksen-tuliaiset – hampaita odotellessa

Yleensä yritän hillitä shoppailua ja tarpeettoman tavaran ostamista (kirppikset poislukien), mutta reissussa annan itselleni vapaammat kädet. Usein vaatevarastoa tuleekin täydennettyä eniten matkoilla, sillä arkisin kaupoissa notkuminen ei enää vuosiin ole ollut sellaista suosikkiajanvietettä kuin joskus parikymppisenä (silloin lauantai-aamupäivien ohjelmaan kuului Tampereen Koskikeskuksen vaatekauppojen kiertäminen). Ulkomailla ostoksilla käymisessä on vielä hohtoa – onhan se eräänlainen kulttuurielämys sekin.

Kööpenhaminasta mun täytyi tietysti tuoda tuliaisiksi rakastamaani tanskalaista designia. Minulla ja siipalla on kylppärissä hammasmukeina Arne Jacobsenin Design Letters -kirjainmukit, ja nyt Elsakin sai omansa Illums Bolighusin lastenosastolta, pienempänä ja muovisena. Niitä hampaita odotellessa! Keittiöön ostin pari Hayn keittiöpyyhettä – Hayn koko liikkeen olisin voinut tyhjentää, mutta onneksi laukkutilaa oli rajatusti.

Kotona Kööpenhaminassa, eli Airbnb-kokeilu ja muita matkatärppejä

Vauva oli meidän lisämme vuokrakodin sisustukseen.

Terveisiä Kööpenhaminasta! Pakkasimme itsemme, vauvan ja järjettömän määrän rompetta ja käväisimme neljän päivän minilomalla yhdessä lempikaupungeistani. Köpis on lunki, värikäs ja ehdottomasti maailman paras paikka shoppailuun. Ostoksista lisää vähän myöhemmin, mutta ensin pari muuta tärppiä reissusta. Jos olet Köpikseen suuntaamassa, tässä Top 5 -vinkkini:

1. Hengaile Nørrebrossa. Nørrebro on kauniisti rähjäinen ja sopivan hipsteri kaupunginosa, jossa kannattaa kiertää pikkuputiikkeja tanskalaisten vaatemerkkien perässä, aloittaa aamu luksuspuurolla Grødissä (puurobaari, mikä nerokas konsepti!), etsiä tanskalaisten kulttuurihahmojen hautoja Assistens Kirkegårdilta ja syödä lounaaksi shawarmaa tai falafelejä yhdessä lukuisista pikaruokapaikoista.

2. Majoitu kotiin. Testasimme reissussa ensimmäistä kertaa Airbnb:tä eli vuokrasimme kodin tavalliselta tanskalaiselta. Köpiksessä ihanissa asunnoissa riitti valinnanvaraa, ja meidänkin Nørrebron-kämppämme oli hurmaava pieni kaksio lautalattioineen ja tyylikkäine vaaleine sisustuksineen. Tosin ensi kerralla valitsisin ehkä kämpän, jonka asukkailla itselläänkin on vauva ja siten esimerkiksi järkevät vaipanvaihtofasiliteetit (tai vähintään varmistaisin etukäteen, että onhan asunnossa verhot – on lievästi jännää yrittää nukuttaa ilta-auringon paisteessa vauvaa, joka on tottunut nukkumaan pimennysverhojen takana...)

3. Ahmi designia Illums Bolighusissa. Keskustan hulppeasta sisustustavaratalosta ei ole pakko ostaa mitään: sinne voi mennä vain ihailemaan tanskalaista ja muutakin simppelin linjakasta suunnittelua. Täällä on myynnissä about jokainen design-esine, josta joskus olen haaveillut.

4. Tee päiväretki Louisianaan. Hieno taidemuseo sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä Kööpenhaminasta. Parhaillaan menossa oli ruotsalaisen Hilma af Klintin näyttely, josta joku vuosi sitten kirjoitettiin paljon Suomenkin lehdissä. Tuolloin missasin Tukholmassa olleen näyttelyn, mutta nyt sain vahingon takaisin.

5. Syö pitsaa Motherissa. Reissun kulinaarinen kohokohta oli ehdottomasti Kødbyenissä eli Köpiksen meatpacking districtillä sijaitsevan Motherin hapanleipätaikinapitsa. Parasta lättyä aikoihin.

Onko kenelläkään muulla muuten samaa ongelmaa kuin mulla, että kaikki elämän aikana tehdyt reissut alkavat pikku hiljaa sekoittua päässä? Saan matkan varrella usein flashbackejä kuinka "joskus oltiin cocktail-baarissa just tällaisen samanlaisen aukion varrella" – mutta oliko kaupunki Oslo, Pietari vai Valencia, siitä ei ole mitään hajua.

Vapun munkkitalkoot ja paras perunasalaatti

Munkkitalkoissa vuosimallia 2011.

Helsinkiläiset vappuperinteet ovat aina menneet multa vähän ohi. Ullanlinnassa olen ollut tasan yhtenä vappuna, vappulounas jää joka vuosi varaamatta, vappupuheet kuulematta ja Vallilan vapputanssien tenhokin on alkanut hiipua. Ylioppilaslakkiani en ole käyttänyt sitten lakkiaiskevään 1999.

Yksi perinne on kuitenkin pysynyt: kavereiden kanssa olemme jo opiskeluajoista eli about kymmenen vuoden ajan aloittaneet vappuaattomme munkinleipomistalkoilla. Konseptiin kuuluuvat myös syöminen, skumpan juominen ja työväenlaulujen kuuntelu. Huomenna perinne jatkuu täällä meillä – vauvallisille helpoin tapa juhlia, kun jossain vaiheessa iltaa natiainen (toivottavasti) saadaan unille omaan sänkyynsä ja iltaa voidaan jatkaa aikuisvoimin.

Vapun kunniaksi panen jakoon myös suosikki-perunasalaattini ohjeen, jota huomiseksi aion kokkailla. Resepti on peräisin Tampereen-ajoilta eräältä Anulta – kiitos vielä!

Perunasalaaatti

1 kg pieniä perunoita

1 punasipuli

1 omena

1 purkki vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja TAI kapriksia (maun mukaan – itse inhoan oliiveja ja siksi tein ohjeesta oman kaprissovellukseni)

Kastike:

2 prk kermaviiliä

1 pussi Aurajuusto-murua

2 rkl sinappia

2 rkl lime-mehua

sokeria

mustapippuria

paljon ruohosipulia

Keitä ja pilko perunat. Pilko omena ja punasipuli. Sekoita kastikeainekset ja sitten vaan kaikki sörsseliksi isoon kulhoon.

Iloista vappua ihmiset!

Onnellinen herttoniemeläinen (eli ilmainen lähiömainos)

Kuvat ovat kännykkäräpsyjä päivän vaunulenkiltä luonnonsuojelualueelta, joka alkaa melkein meidän takapihalta.

Vuosi sitten matkasimme Kalliosta metrolla tsekkaamaan Herttoniemen pihakirppiksen tarjontaa. Käppäilimme ympäri lähiötä, ihastelimme symppistä kirppistunnelmaa ja mietimme, että onhan tämä aika mukavaa seutua. Jos vaikka niitä lapsiakin joskus tulisi.

Tietämättämme pieni salamatkustaja oli jo asettunut mahaani, ja paria kuukautta myöhemmin meistä oli melkein vahingossa tullut herttoniemeläisiä omistusasujia. Syksyllä kannettiin muuttolaatikot vastarempattuun kotiin.

Reilut puoli vuotta myöhemmin voin sanoa olevani tyytyväinen herttoniemeläinen (tai hertsigalainen sanoisi kai natiivi). Vaikka äitiysloman klaustrofobisimpina päivinä – niitäkin on toki ollut – on hiljaisessa lähiössä joskus kaivanut sitä kantakaupungissa asumisen tunnetta, että heti oven avattuaan on keskellä elämää, huomaan päivä päivältä arvostavani enemmän myös linnunlaulua, rauhallisuutta ja vehreyttä. Tämä on oiva paikka asua, jos tykkää 50-luvun arkkitehtuurista ja siitä, että metsä alkaa melkein takapihalta.

Herttoniemessä on mahtavaa yhteisöllisyytä: Herttoniemen äitien Facebook-ryhmässä myydään kämpät, haukutaan kaavoitus ja löydetään hukkuneet lapaset, ja ensi kesänä mekin saamme pöytäämme kasviksia Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolta.

On myös hauskaa asua paikassa, jossa vähän isomman natiaisen uskaltaa päästää yksin leikkipuistoon ja jossa ylipäätään on paljon samassa elämäntilanteessa olevia (viiden minuutin matkalla K-market Herttaan vastaan tulee yleensä vähintään kahdet lastenvaunut).

Ihania kärryttelymaastoja täällä myös riittää, alkaen Kivinokan sopivasti virttyneestä kesämajakylästä ja päättyen Kulosaaren hulppeisiin lähetystöhuviloihin. Ja sitten kun kantakaupungin kaipuu käy ylivoimaiseksi, metrolla pääsee Kallioon kymmenessä minuutissa.

Niin ja se pihakirppis, sekin on tosi kiva tapahtuma – ja ohjelmassa taas ensi sunnuntaina 27.4. Tulkaa tänne, tulkaa!

(No okei, on Herttoniemessä vaunujen kanssa liikkuvalle turhan mäkistä. Metroaseman seutu on ruma. Ja kyllä vituttaa, kun – esimerkiksi tänään – nuo ohi lentävät pienkoneet herättävät vauvan JUST, kun se on nukahtanut parvekkeelle päiväunille.

Toisaalta on se parveke. Voiton puolelle jäädään, kirkkaasti.)

Minä sydän ostoskeskukset

Aluksi roikotin vaunujen edessä sitä perinteistä puklurättiä, kunnes sain aikaiseksi ostettua kirppikseltä tuon huivin.

Sitä piti vain tulla sanomaan, että ai että mä nykyään rakastan ostoskeskuksia. Että on sellaisia paikkoja, joissa ovet avautuu itsekseen ja joka paikassa on tilaa rullailla lastenvaunujen kanssa. Kun on kerran yrittänyt mennä sisään erääseen nimeltä mainitsemattomaan punavuorelaiseen sisustusliikkeeseen (okei, se oli Peroba), jossa myyjät katselee kuin halpaa makkaraa eikä tee elettäkään auttaakseen oviaukossa vaunujen kanssa kamppailevaa, tulee äkkiä ikävä Itikseen. Siellä saa samalla reissulla ostettua langat, pähkinät, ekoaurinkorasvat ja syötyä sushilounasta.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Me hypätään kohta Elsan kanssa junaan ja matkataan kohti Tamperetta ja Seinäjokea.

Käytännöllinen kypärämyssy x 2

Kuvassa myssyversio numero yksi, kuvattuna noin pari kuukautta sitten – hui, kuinka pikku malli onkaan siitä kasvanut!

Jo vuosikausia olen neulonut lähipiirin vauvoille vaikka sun mitä, mutta vasta viime kuukaudet oman natiaisen kanssa ovat opettaneet, mitkä vauvojen neuleista oikeasti ovat käytännöllisimpiä. Esimerkiksi sitä viime kesänä tekemääni harmaata neuletakkia Elsa on käyttänyt ehkä kaksi kertaa – noin pieni yksinkertaisesti on helpoin pukea trikoovaatteisiin, koska niitä ollaan kumminkin jatkuvasti vaihtamassa joko kakka- tai pukluvahinkojen takia. Ja julkisilla paikoilla vauva yleensä nukkuu vaunuissa, eli neuletakkia ei tule käytettyä edes edustusmielessä... Sen sijaan villasukista on talvivauvalla ollut paljonkin iloa, ja ahkerassa käytössä meillä on ollut myös äitini tekemä kypärämyssy.

Kypärämyssyn päätin siksi neuloa myös pari viikkoa sitten syntyneelle ystävän vauvalle. Kokoasioissa en ole näköjään vieläkään mikään ammattilainen: yritin neuloa myssystä sopivan ensi syksylle ja talvelle, koska kevätvauva ei sitä kohta enää tarvitsisi. Samana aamuna, kun ystävän lapsivedet menivät, sovitin myssyä Elsalle ja totesin, että se ei mitenkään tule mahtumaan puolivuotiaalle ensi syksynä – siispä apinan raivolla neulomaan uutta myssyä. Se ehti onneksi sopivasti valmiiksi ensivisiitille, ja sille pienemmällekin versiolle löytynee käyttöä, sillä kesällä Elsa saa myös uuden pikku serkun.

Vauvavärit pyh, sanoo Elsa harmaissaan.

Myssyn ohjeen poimin täältä Novitan sivuilta. Lankana mulla oli ihanan pehmoinen Drops Baby Merino, ja isompaan kokoon kasvatin ohjetta hieman: silmukoita oli 46 ja toistin kerroksia yhteensä 22 ja 11 kertaa. Pidetään peukkuja, että myssy numero kaksi on sopiva – ei minkäänlaista tatsia asiasta edelleenkään...