Harmaa puolipatenttipaita (tahi -mekko)

Yksiä suosikkivaatekappaleitani ovat ylisuuret neuleet, jotka leggingsien tai paksujen sukkisten kanssa toimivat ikään kuin mekkona. Minulla on joitain luottoneuleita, jotka on ostettu kirppikseltä XL-kokojen rekistä, ja nyt päätin kokeilla luoda ne uudelleen. Olin haaveillut harmaasta patenttineuleesta tämän Samujin villapaidan inspiroimana, joten värin ja tyylin nappasin sieltä, mitat puolestaan yhdistelin parista eri lempineuleestani.

Ja hyvä tuli, just sellainen kuin suunnittelin! Ainoastaan langasta jouduin vähän tinkimään: tajusin vasta nyt, että puuvillalankaa ei saa meleerattuna "collegeharmaana", se vaatii ilmeisesti sekoitelangan. Tasaisella tummanharmaalla mentiin siis. Neule on puolipatenttia, tarkoituksella pikkuisen liian isoilla puikoilla, jotta pinnasta tulee sopivasti löysä.

Hupsistarallaa-blogin Norsis kirjoitti hiljattain siitä, että vaikka on kuinka kokenut neuloja, silti sählää välillä ihan yksinkertaisissakin asioissa. No, mun toistuvin ongelma on se, etten osaa edelleenkään, kymmenien ja taas kymmenien villapaitojen jälkeen, ollenkaan arvioida lankojen menekkiä. Tätäkin jäi yli monta kerää – voipi olla, että Elsa saa vielä oman harmaan neuleensa.

Ja tässä vielä ohje:

Harmaa jättineule puolipatentilla

Lanka: Schachenmayr Cotton Time, väri tummanharmaa 98, menekki noin 800 g.
Puikot: 4 ja 5
Koko on sopiva noin S–M-kokoiselle naiselle

Takakappale: Luo 106 s ja neulo 2 cm 1o 1n -joustinneuletta kapeammilla puikoilla. Vaihda sitten paksumpiin puikkoihin ja aloita puolipatentti (ohjeen puolipatenttiin löydät esim. täältä). Kun olet neulonut noin 10 cm aloita kavennukset: kavenna 1 s molemmissa reunoissa 3 cm:n välein yhteensä 7 kertaa = 92 s. Kun kappaleen korkeus on noin 35 cm, lisää molemmissa reunoissa 1 s 3 cm:n välein yhteensä 3 kertaa = 98 s. Kun korkeus on noin 52 cm, tee kädentien kavennukset: päättele kummassakin reunassa aina kerroksen alussa 2x2 s ja sitten vielä 7x1 s. Kun kädentien korkeus on noin 22 cm, jätä keskimmäiset 36 s odottamaan pääntietä varten. Päättele pääntien molemmissa reunoissa vielä 1x2 s ja päätä loput 18 olan silmukkaa kerralla.
Etukappale: Neulo samoin kuin takakappale, mutta aloita pääntie jo, kun kädenteiden korkeus on 16 cm. Jätä keskimmäiset 28 s odottamaan ja päättele pääntien reunoissa 2x2 ja 2x1 s. Päättele olat samalla korkeudella kuin takana.
Hihat: Luo 40 s. Neulo 2 cm joustinneuletta ohuemmilla puikoilla, vaihda sitten paksumpiin ja aloita puolipatentti. Kun korkeus on 5 cm, aloita lisäykset. Lisää molemmissa reunoissa 14x1 s joka 8. krs. Kun hihan korkeus on noin 39 cm, neulo pyöriö: päättele molemmissa reunoissa aina kerroksen alussa 1x3, 3x2, 8x1, 1x3 ja 1x4 s. Päätä loput silmukat kerralla.
Viimeistely: Ompele toinen olkasauma. Poimi pääntien reunasta kapeammille puikoille noin 109 s (mukaanlukien odottamaan jättämäsi silmukat) ja neulo joustinneuletta noin 2–3 cm. Päättele. Ompele toinenkin olkasauma, kiinnitä hihat hihansuihin ja ompele sivu- ja hihasaumat.

Puoli vuotta äitinä

Vauva täytti puoli vuotta. Aika on kummallinen juttu: nämä kuukaudet ovat kuluneet nopeasti kuin välähdys, vaikka toisaalta jotkut päivät, illat ja yöt ovat tuntuneet pitkiltä kuin ikuisuus.

Puoli vuotta äitinä on opettanut ainakin yhden asian: älä takerru siihen, mitä missäkin ikävaiheessa kuuluisi tapahtua. Älä odota kuin kuuta nousevaa kolmen kuukauden rajapyykkiä, koska silloin itkut vähenevät (eivät ne välttämättä vähene) äläkä kauhistu, jos oma vauvasi ei osaa vielä kääntyä yhteenkään suuntaan vaikka kaverin vauva kääntyy jo kahteen (kaiken ehtii oppia myöhemminkin). Mutta luota sen sijaan siihen, että kaikki ne ovat vain vaiheita ja että this too shall pass.

Ja että ennen kuin huomaatkaan, siitä pienestä, omassa maailmassaan elävästä ameebasta on kasvanut hurmaava pikku ihminen, jolla on huumorintaju, mielihaluja ja kaikenlaisia omia projekteja. Olen usein tavannut kirjoittaa vauvoja saaneiden ystävien onnittelukortteihin tällaista runonpätkää, joka jollain tapaa kuvaa sitä, mikä minusta vanhemmuudessa on parasta:

Elämän pieniä iloja,

olla lapsensa kaveri.

Elämän sen isompia iloja

ei taida ollakaan.

–Pentti Saaritsa–

Pientä uutta kotona

Sateisessa kaupunkijuhannuksessa on esimerkiksi se hyvä puoli, että ehtii edistää kaikenlaisia pieniä sisustusprojekteja kotona. Vajaan vuoden asumisen jälkeen kämppä on nimittäin edelleen kaikkea muuta kuin valmis – toisiin kohtiin olen tyytyväinen, toisiin taas en. Mutta yritän olla maltillinen ja fiilistellä asuntoa pikku hiljaa, jotta tulisi tehtyä mahdollisimman vähän turhia hankintoja tai epämääräisiä hätävararatkaisuja (ja siipan mieliksi porattua mahdollisimman vähän turhia reikiä seinään). Tässä kuitenkin jotain pieniä uutuuksia viime ajoilta.

Makuuhuoneeseen sain vihdoin hankittua pitkään mielessä olleen Ikean Botkyrka-hyllyn. Ja nyt sitten kulutan aikaani sommittelemalla sille erilaisia asetelmia kirjoista ja koriste-esineistä. Kirjojen järkkäileminen värisävyittäin on ollut lempijuttujani viime aikoina.

Siippa toi työmatkalta Pariisista tällaiset sievät pahvisäilyttimet, joiden merkki on Papier Tigre. Ne kiinnitettiin keittiön kaapin oveen postia säilömään.

Elsan huoneen seinälle ripustin Ateneumin Tove Jansson -näyttelystä ostetun Pikku Myyn kuvan, keltaiset kehykset löytyivät omista varastoista. Kalusteiden osalta huone on vielä aika vaiheessa: nyt on hyvää aikaa metsästää kirppiksiltä esimerkiksi pientä pöytää ja kivaa lasten sänkyä, kun neiti ei niitä vielä akuutisti tarvitse.

Mokosta ostettu karttajuliste pääsi sekin vanhoihin, omasta takaa löytyneisiin kehyksiin. Se ripustettiin olkkarin radiokaapin päälle, josta punainen kirjoituskonetaulu siirtyi makkariin.

Kylppärin hämärässä otettu kuva on tuhruinen, mutta (tanskalaisesta sisustusputiikista bongattu) idea on se tärkein:  nappasin vanhasta, kauniisti kuvitetusta eläinkirjasta sivun kylppärin kaapin oveen. Ja tietty mäyrän meidän Mäyrätien asukkaiden iloksi.

Neulojan kriisi eli mitä mukaan matkalle

Aloitin pakkaamisen tärkeimmistä: kutimista ja vauvanvaatteista. Taulu on Elsan huoneesta ja sen on maalannut Hanna Mélart.

Tämä on nyt taas näitä ensimmäisen maailman ongelmia, mutta mulle tuottaa aina reissuun lähtiessä päänvaivaa se, mitkä kutimet otan mukaan. Huomenna suuntaamme vauvan kanssa lomailemaan Pohjanmaalle mun vanhempien luo, ja tällä hetkellä kesken oleva, melko suureellinen villapaitaprojektini veisi repussa kohtuuttoman paljon tilaa – etenkin nyt, kun omien vaatteiden lisäksi mukaan täytyy pakata järjetön määrä vauvan tarpeistoa.

Onneksi kaapista löytyi pari kerää Jonnalta saatua tumman sinivihreää Isager Alpaca 2:ta ja siihen mätsääviä jämäkeriä, joista alan tikuta Elsalle neuletakkia syksyksi. Aika monet lapaset ja villasukat olen elämässäni tehnyt tällaisina pieninä "matkavälitöinä".

Sitä paitsi kohta ympärillä häärii kaksi ihmistä, jotka suorastaan vaativat päästä vaunulenkille ja vaipanvaihtoon. Siinä vaiheessa tämä mutsi nostaa jalat pöydälle ja panee puikot laulamaan.

Väriyhdistelmien sommitteleminen jämäkeristä on lempipuuhiani.

Kesähuoneen alku

Hayn Don't Leave Me -pöytä toimii sekä sisä- että ulkokäytössä. Talven tullen se päässee olkkarin sivupöydäksi.

Ensimmäistä kertaa elämässäni asun asunnossa, jossa on parveke. Ja vieläpä varsin mukava sellainen, jota aurinko lämmittää pitkälle iltaan ja josta saa katsella punakylkisiä mäntyjä ja vehreitä lehtipuita.

Parvekkeen sisustus on toistaiseksi syntynyt aika pienellä panostuksella ja make the most of what you've got -mentaliteetillä, eli omilla jämillä ja kirppislöydöillä. Uutena on hankittu ainoastaan matto ja Hayn DLM-pikkupöytä Finnish Design Shopista. Tuolit dyykkasin viime syksynä kotipihan roskiksen vierestä: kuluneet kangaspäällysteet revittiin pois ja vaneri käsiteltiin ulkokalusteille sopivalla lakalla.

Kirppikseltä löytyi muutama saviruukku, ja myös vanha punainen kattila pääsi istutuskäyttöön.

Ja tietty mun oli pakko pikkuisen viherpeukaloida. En tajua puutarhanhoidosta mitään – alkaen siitä, että mihin tarvitaan soraa ja pitääkö ruukun pohjalla aina olla reikiä – joten toistaiseksi viljely on aika pienimuotoista: kukka-amppeli, muutama mansikantaimi ja ruokakaupan yrttejä. Kukkahyllyn virkaa pääsi toimittamaan vanhan asunnon olkkarissa ollut cd-hylly, joka uudessa kodissa kävi tarpeettomaksi, kun päätimme jättää cd:t vintille.

Kukkalaatikko oli edellisten asukkaiden peruja. Jos hyvin käy, kohta napsin tästä mansikat aamupalajugurttiini. Tai ainakin mansikan.

Parveketta voi sisustaa vähän kuin kesämökkiä: niillä kamoilla, jotka eivät kotoa ole löytäneet paikkaansa. Esimerkiksi vaaleanpunaisella Mariskoolilla ja näteillä limupulloilla.

Matto on metritavaraa Etolasta, tykästyin sekä kuosiin että ruohonvihreään väriin.

...mutta lopuksi on pakko tunnustaa, että ihan oikeastihan meidän parveke näyttää vielä tämän kesän tältä: hallitsevin sisustuselementti ovat Emmaljungan upeat ysärivaunut, joissa eräs pikkuneiti vetelee aamupäikkärinsä.

Se Syöttötuoli

Vauva-arkeen liittyvien varusteiden määrä tuntui itsestäni etukäteen hämmentävältä. Että ihanko totta kaikilla vauvaperheillä on pakko olla nenänniistolaite, kantoreppu ja parvekevaunut? Jos meidän vanhemmat pärjäsivät ilman niitä, niin miksi emme mekin?

Nyt kun takana on viisi kuukautta vauvaeloa, voin todeta, että jos eivät suorastaan pakollisia niin aika elämää helpottavia ne monet varusteet oikeasti ovat. Ensimmäiseen pariin kuukauteen Elsan iltaitkut eivät lakanneet missään muualla kuin kantorepussa, flunssiakin on podettu jo pari ja parvekevaunuissa vauva on nukkunut parhaat päiväunensa. Toki on paljon tarpeetontakin – esimerkiksi vaatteita ehtii jäädä pieneksi enemmän kuin niitä käyttää – mutta varsinkin ensialkuun tuore vanhempi mielellään ottaa käyttöön jokaisen vähänkin arkea sujuvoittavan niksin.

Toinen juttu ovat sitten ne brändit. Kun saa vauvan, oppii aika nopeasti, mitkä ovat Bugaboot*, mitä tarkoittaa lyhenne Pop** ja miksi ainoa oikea valinta on Manduca***. Joten kun syöttötuolia oltiin ostamassa, en jaksanut aiheeseen sen kummemmin perehtyä vaan päädyin The Syöttötuoliin, joka useimmissa perheissä tuntuu olevan. Stokken Tripp Trapp toimii sekä pikkuvauvalla että isommallakin lapsella ja mustana sopii näpsästi meidän keittiön sisustukseen. Artekin klassinen Ben af Schulténin suunnittelema syöttötuoli olisi ollut vielä kauniimpi, mutta se tuntui tästä varo-varo-varovaisesta mutsista turhan huteralta.

Tuossa se nyt tönöttää ja odottaa, että pikkuinen on tarpeeksi iso siihen istumaan. Soseita meillä on maisteltu jo pari viikkoa, ja hyvin uppoaa: bataatti ja päärynä etenkin ovat herkkua.

(*Vaunumerkeistä trendikkäin, **Polarn o Pyret eli iloisenvärisiä ja -kuosisia ruotsalaisia lastenvaatteita, ***pikkuisille ergonomisimmaksi katsottu kantoreppu.)

Monenlaisia päiviä

Päivät äitiyslomalla ovat aika vaihtelevia. Eilen ei ollut niin kivaa: mies oli työmatkalla, enkä ollut melkein kahteen vuorokauteen puhunut kenenkään muun aikuisen kuin kaupan kassan kanssa. Lähdin lenkille vain huomatakseni, että vaunut olivat menneet rikki. Menin puistoon vauvan kanssa, joka kitisi melkein koko ajan (samaan aikaan läheisellä viltillä loikova vauva tutki kiltisti varpaitaan). Hikoilin liioissa vaatteissani, yritin imettää kitisevää vauvaa ja tuntui, että kaikki tuijottivat. (Mulla ei ole mitään päällepantavaa -kriisi on muuten kaksin verroin pahempi silloin, kun vaatekaapista on karsittu pois puolet imetyskelvottomina).

Ja sitten taas tänään: vauva on ollut koko aamun aurinkoinen ja nyt nukkua tuhisee tyytyväisenä vaunuissaan. Minä istun parvekkeella leppeässä kesätuulessa neulomassa. Viikonloppu tulee, mies on kotona ja huomenna mennään korkkaamaan toriaamiaiskausi. Ei paha.

(Parvekkeen sisustus on vielä kesken – siitä lisää myöhemmin – mutta kuvassa näkyy jo yksi ostos, Hayn DLM-pöytä.)