lauantai 30. syyskuuta 2017

Muutama kässäprojekti Unelmien käsitöihin

Helppo unikaveri tehtiin Novitan uudesta Wool cotton -langasta, jossa on tosi kauniit pastelliset sävyt.

Tällä viikolla ilmestyi toinen numero Unelmien käsityöt -lehdestä, jossa häärin toimituspäällikkönä. Osittain tämän vuoden blogihiljaisuutta onkin selittänyt se, että olen kanavoinut kässäideoitani lehden puolelle. Uudessa numerossa nimittäin on muutama meikäläisenkin suunnittelema työ, jotka sittemmin ovat päätyneet meidän kotiin.

Nappasin niistä nyt kuvat, ohjeet löytyvät luonnollisesti lehdestä. Pieni innokas assistentti (jonka oikeastaan olisi kuulunut olla kuvaushetkellä päikkäreillä, mutta niitähän ei koskaan haluta nukkua silloin, kun niille olisi tarvetta) vaati ehdottomasti päästä kuviin mukaan.

Mustavalkoisessa tyynyssä vuorottelevat oikeat ja nurjat osiot, ja kuviot on tehty silmukoita jäljittelemällä.

Lattiatyyny päällystettiin vanhalla raanulla – kiitos vaan, Seinäjoen Fida!

Tänään tuntui jo ihan kunnolla syksyltä. Me kuitenkin Elsan kanssa leikittiin vielä kesää ja aloitettiin aamu riisipuurolla Hakaniemen torilla. Sieltä napattiin mukaan myös suppilovahveroita, joita testattiin tähän piirakkaan – toimi mainiosti vegeversiona, kun jätin pekonin pois ja laitoin tilalle aurinkokuivattuja tomaatteja.

Ja huomennahan onkin sitten jo lokakuu.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Sukista nyysitty lapasidea


Aloitin nämä lapaset juhannuksen mökkireissulla, välityönä paremman neulomisen puutteessa. Idean niihin nappasin kaverin villasukkien varresta: neuloin kämmenselän puolella aina neljä kerrosta 2 o, 2 n -joustinta, sen jälkeen yhden kerroksen nurjaa. Kämmenpuolen neuloin kokonaan sileää. Ihan hauskat näistä tuli, ja tokihan mustille lapasille on aina käyttöä. Lankana 7 veljestä, kuinkas muutenkaan.

Tänään olisi tarkoitus suunnata Habitareen vähän sisustusinspistä imemään. Siellä käyneet ovat kehuneet, että messut ovat parhaat vuosikausiin. Ainakin ennakkokuvat Annon uudesta mallistosta ovat uponneet meikäläiseen, ja ylipäänsä syksyn sisustustrendit vihreän, puun ja kullan sävyineen tuntuvat virkistäviltä kaiken sen skandinaavisen vaaleuden ja mustavalkoisuuden jälkeen. Huomaan fiilisteleväni jopa kuvia Hakolan samettisohvista. Onneksi ei juuri nyt ole isoille hankinnoille tarvetta – luoja tietää, millaiseen buduaarityyliin tässä trendien huumassa päädyttäisiin...

maanantai 4. syyskuuta 2017

Montako marttapistettä tästä saa?


Mä olen niitä ihmisiä, joita aina vähän riivaa ajatus metsään mätänevistä marjoista. Ei sillä, että ihan kauheasti asian eteen tekisin – mutta se kyllä johtuu eniten siitä, etten tiedä pääkaupunkiseudulta hyviä marjapaikkoja tai miten niihin autottomana pääsisi.

Yhden ystäväni vanhemmilla on mökki, jossa me toisinaan syksyisin käydään. Siellä on piha täynnä valtavia viinimarjapensaita, jotka heiltä jäävät suurelta osin hyödyntämättä. Aina siellä ollessani muhun iskee jokin alkukantainen suorittajavietti: pakko poimia marjoja, sillä eihän niitä tännekään voi jättää.

Vähän sama fiilis tuli viikonlopun Seinäjoen-visiitillä ja notkuvien karviaispuskien äärellä. Vanhempani eivät karviaisia juurikaan kerää, joten mä yritin keventää mieltäni ja pensaita edes muutaman pakasterasiallisen verran.

Kotona päätin repäistä ja keittää marjoista ihan muina marttoina hilloa, tällä karviais-porkkanahillon ohjeella. Mä en ole koskaan ennen tehnyt hilloa ja totta kai sössin homman jo siinä vaiheessa, kun tajusin, että oikeaoppisesti purkit olisi pitänyt laittaa likoamaan jo edellisenä iltana. No, siinä vähän oikaistiin, mutta jos tuo nyt edes tovin jääkaapissa säilyisi.

Hillosta tuli aika löysää, mutta maku oli just ihanan kirpsakka. Ja porkkanoiden ansiosta sen yllä leijuu myös eräänlainen terveellisyyden illuusio, reilulla kädella annostellusta sokerista huolimatta.

Tiedän, mitä laitan aamulla jugurttini päälle.