torstai 30. kesäkuuta 2011

Huomio perinnekorjaajat ja porilaiset!


Tämän päivän olen käyttänyt kotimaanmatkailuun, tarkemmin sanottuna automatkaan Helsingistä Seinäjoelle. Matkan varrella teimme erinomaisia kirppislöytöjä Hämeenlinnassa (niistä lisää myöhemmin!), uimme käsipohjaa järvessä, joka ei vain suostunut syvenemään ja lounastimme aina yhtä ihanassa kasvisravintola Gopalissa Tampereella, opiskeluaikojeni kotikulmilla.

Ensi alkuun täytyy kuitenkin esitellä kiinnostava vierailukohde kaikille, jotka tykkäävät vanhasta tavarasta eivätkä kavahda pientä pölyä, patinaa ja ummehtunutta tuoksua. Metsänkylän navetta Hämeenlinnassa on vanhojen rakennustarvikkeiden myymälä, jossa ikkunoiden, ovien ja muiden remonttitarpeiden lisäksi on myynnissä muun muassa räsymattoja, katukylttejä, lehtiä, lasipulloja, puulaatikoita ja lamppuja.

Hintataso vaikutti musta ihan kohtuulliselta: ei halpaa muttei erityisen kallistakaan. Tämäntyyppinen tavara on sen verran mummolaa, että itse en sillä sisustaisi koko kämppääni – mutta siellä täällä mausteena se toimii hyvin.

Porilaisille ja muille samanmielisille oli myynnissä Porin kaupungin vanhoja katukylttejä: muun muassa Satakunnankatu ja Vähäraumantie.
Lamppuja ja vanhoja sähkökatkaisijoita oli tarjolla paljon.
Räsymattojen hinnat olivat 10-25 euron luokkaa. Yksi lähti meidänkin matkaamme.
Päällikkö-kyltti oveen, anyone?.



Ostin kerän tilan omien alpakoiden lankaa, joka oli värjätty luonnonväreillä.
Itse alpakkalauma laidunsi tyynenä tienvarressa.

Navetta on periaatteessa auki vain sunnuntaisin, mutta jos soittaa etukäteen, voi paikalle päästä piipahtamaan muulloinkin (kuten me tänään). Kannattaa ehdottomasti käydä, jos noilla suunnilla liikkuu!


maanantai 27. kesäkuuta 2011

Sano Yki vaan!


Saanko esitellä: uusi perheenjäsenemme Nummen Yki! (Ja ei, hän ei ole indiemuusikko, kuten eräs ystäväni Facebookissa luuli. Hän on jalkalamppu.)

Silloin voi olla aika varma, että hankinta on hyvä, kun sitä on miettinyt jo monta kuukautta eikä silti ole saanut karistettua ajatusta mielestään. Tämäntyyppinen lamppu on kaivellut mieltäni helmikuisesta sisustusputiikkikierroksesta asti, jolloin näin sellaisia Helsinki Secondhandissa. Kun sitten viime viikolla piipahdin liikkeessä uudestaan, haaveideni lamppu odotti siellä yhä. Ja nyt vasta selvisi, että se on tosiaan itsensä Yki Nummen suunnittelema.

Kaivoin kuvettani 250 euron verran ja toin tyypin ratikalla kotiin. Huvittavinta oli, että sama lamppu oli tarjolla myös Kallion Wanhassa Kaarlessa – jossa se maksoi 520 euroa. Uskallan siis sanoa tehneeni ihan ookoo kaupat.

Lamppu tulee olohuoneemme epämääräiseen nurkkaukseen, jonka sisustuksesta en ole oikein saanut otetta. Samaan paikkaan on kohtapuoliin saapumassa toinenkin uusi tulokas, ja toivottavasti näistä kahdesta muodostuu jonkinmoinen sisustuksellinen kokonaisuus. Siitä kuvia myöhemmin, jahka saan hänetkin kotiin...

Sen sijaan pitää vähän mainostaa Netcycler-palvelua, jonka kautta sain kierrätettyä samassa nurkassa aiemmin olleen Ikean jalkalampun. Netcyclerin pääideana on tavaroiden vaihtaminen eräänlaisia vaihtoketjuja muodostamalla, mutta itse olen käyttänyt sitä vain tarpeettomien tavaroiden poislahjoittamiseen: lampun lisäksi uuden kodin on löytänyt myös vanha sohvani.

Palvelussa mukavinta on se, että tavara pääsee suoraan tarvitsijalle ilman välikäsiä. Hakukin on paljon helpompi järjestää kuin esimerkiksi kierrätyskeskusten tai Fidan kanssa. (Kun olen joskus käyttänyt niiden noutopalveluita, systeemi on ollut linjaa "Tullaan hakemaan jossain vaiheessa kello 10–15, voitko päivystää kotona?" Ööö, en, olen töissä...). Suosittelen siis testaamaan Netcycleria, jos kotona lojuu ylimääräistä mutta jollekulle muulle käypää tavaraa.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Juhannuseväät

Vastustan sanaa cookies: keksejä ne ovat.

Juhannuksen enteet alkavat näyttää hyviltä. Ensinnäkin kaatosateen ja auringonpaisteen välillä sahannut sääennuste on kallistunut jälkimmäisen puolelle, ja toisekseen ensimmäistä kertaa elämässäni leipomani pikkuleivätkin onnistuivat (yleensä olen piirakka- ja kakkunaisia). Reseptin nappasin Chicling-blogista. Näitä nautiskellaan sitten juhannuskaffien kanssa saaressa Saimaalla.

Toim. huom: kaikki tämä ei tule itselleni.

Aterialisti kun olen, olennainen osa minkä tahansa juhlan onnistumisesta on minulle ruoka. Kuvassa vähemmän esteettinen mutta toivottavasti sitäkin maukkaampi juhannusevässetti, osa 2: tofupihviä, kasvismakkaraa, seitan-pihviä ja luomugrillimakkaraa. Pihvit grillataan hampurilaisten väliin, makkaran höysteenä nautitaan salaattia ja uusia perunoita. Pystyn suurimman osan vuodesta hillitsemään lihanhimojani melko hyvin, mutta juhannuksena en jaksa taistella – oikeaa makkaraa on saatava. Onneksi Eat&Joy -maatilatorilta sitä löytyi Ilmajoen makkaramestareiden luomuversiona.

Päälle vähän saunomista, mölkkyä, viiniä ja Radio Suomen Puhelinlangat laulaa-toivekonserttia, ja siinä se on. Aurinkoista juhannusta ihmiset!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Goottikesä?


Pikaisesti lomailun lomasta: viikon parhaat kirppisbongaukset. Korostettakoon, että en ole löytänyt sisäistä goottiani enkä muutenkin vello synkissä tunnelmissa, nämä nyt vain sattuivat molemmat olemaan mustia...

Keraamisen kukkaruukun ostin Iso-Roban Fidalta kympillä, käsittääkseni se on Arabian tuotantoa. Ruukku pääsi kodiksi keväällä hankkimalleni peikonlehdelle, jonka paino alkoi olla liikaa alkuperäiselle (ja rumalle) muoviruukulle.


Olkinen olkalaukku (olkiolkalaukku?) puolestaan on peräisin Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta, ja se kustansi kaksi euroa. Puolustaudun sillä, että onhan se ainakin materiaaliltaan kesäinen...

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Satunnaisotos


Taisin kuin taisinkin saada jonkinlaisen luovuuden kipinän hiljattain mainitsemistani valmiiksi raidoitetuista villalangoista: niiden innoittamana päätin nimittäin tehdä itselleni valmiiksi raidoitettua matonkudetta.

Surautin siksakilla yhteen edellisistä projekteista ylijääneitä pikkukeriä ja muodostin niistä yhden ison kerän, jolla virkkasin tällaisen sattumanvaraisen maton. (Okei, myönnettäköön, että ihan täydelliseen satunnaisotokseen ei tällainen ärsyttävän pedantti luonne kykene, eli kyllä mä niitä keriä vähän sommittelin ennen ompelemista. Mutta joka tapauksessa lopputulosta ei kauheasti pystynyt ennakoimaan, ja värit vaihtuivat kesken kerrosta missä sattui).

Kivahan siitä tuli! Virkkaaminen oli myös paljon kätevämpää ja lopputulos tukevampi, kun ei tarvinnut päätellä kuteenloppuja.

Matonkudetta on muuten käytetty oivaltavasti myös suunnittelija Camilla Mikaman syysmallistossa, esimerkiksi kuvan hameessa. Materiaalina on vaateteollisuuden ylijäämäkangas. Bongauksesta kiitos Pupulandian Jennille.

Kuva: camillamikama.fi.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Sinistä kynsissä (ja polvissa)

Mavalan 167 Cyclades Blue: toimii paremmin kynsissä kuin housuilla.

Viikonlopun opetukset:

1. Ei kannata lakata kynsiä uudet lempihousut jalassa. Saattaa vaikka sotkea housunpolvensa vaaleansinisellä kynsilakalla, joka ei muuten irtoa kankaasta sen paremmin kynsilakanpoistoaineella kuin tärpätilläkään.

2. Ei kannata kirjoittaa tekstiviestiä samalla kun ylittää katua. Saattaa vaikka kompastua raitiovaunukiskoihin. Niin, ja polvensa saa sinisiksi silläkin konstilla.

Kaikesta huolimatta viikonlopun saldo jäi plussan puolelle: siitä pitivät huolen Hakaniemen hallin uusi Hanko Sushi (kohta ei tarvitse poistua kotikulmilta mihinkään), sisarusillallinen, Dominionin pelaaminen, Pacificon brunssi mukavassa seurassa ja Kiasman Ars 11-näyttely.

Huomenna ensimmäinen varsinainen lomapäivä, ja ohjelmassa on kirppiskierros, kuinkas muutenkaan!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

It's time for the good times


Stereoissa soi Madonnan Holiday, ja kuohuviinipullo on korkattu. Arvaatte varmaan, mitä se merkitsee?

On olemassa kahdenlaisia lomaihmisiä: toiset ajattelevat ensisijaisesti sitä, mitä kaikkea lomalla ei tarvitse tehdä, toiset taas sitä, mitä kaikkea lomalla ehtii tehdä. Ei liene yllätys, että itse kuulun jälkimmäisiin – tosin yritän parhaani, että tällä lomalla pystyisin keskittymään myös siihen erittäin tärkeään ei mihinkään. (Kuvassa olevalla To do -listallakin on vain kaikenlaista miellyttävää tehtävää, ei mitään stressaavaa. Kirjat ja kuohuviinilasi edustavat rentoutusosastoa.)

Tämän viikon olen yrittänyt sopeutua siihen, että edessä on ensimmäinen Provinssirockiton kesäni viiteentoista vuoteen. Jonkinlaisena sopeuttamisohjelmana aion mennä illalla Kuningassoundi-klubille Suvilahteen – onhan se vähän kuin festari sekin, onhan? Ja teille, jotka festaroimaan lähdette: mitä parhainta Törnävän-reissua!

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Mukavasti mielikuvituksetonta

Syys/talvi 2011 -mallistoa.

Niin mukavaa puuhaa kuin bloggaaminen onkin, huomaan sen aiheuttavan välillä itselleni myös paineita: tuntuu, että ei tänne ihan mistä tahansa käsityöprojektista voi raportoida. Ennen tätä postausta juuri mietin, että kannattaako näistä villasukista nyt mitään kirjoittaa, ihan tylsät

Mutta sitten muistin erään viisaan ystäväni todenneen hiljattain, kuinka naiset aiheuttavat toisilleen paineita sillä, että siivoavat ennen kuin ystävät tulevat kylään – ja sitten sitä alkaa kuvitella, että muiden elämä on aina yhtä siistiä ja basilikantuoksuista. Sama pätee varmasti blogeihin, joita lukiessa saa helposti sen mielikuvan, että muiden arki on pelkkää isoäidin ohjeella virkattua perintöpeittoa tai roskalavalta löytyneitä Kukkapuron nojatuoleja. 

Kirjoitetaanpa siis kerrankin ihan tavallisesta ja mielikuvituksettomasta käsityöprojektista, niin sanotusta käsityöharrastajan ruisleivästä: villasukista valmiiksi raidoitetulla langalla ja vyötteen perusohjeella. En ole aiemmin käyttänyt moisia lankoja, koska väriyhdistelmien miettiminen on lempipuuhaani, mutta nyt satuin saamaan muutaman kerän – ja oikein on helppoa, mekaanista ja kivaa. Lanka on Seitsemän veljeksen syysuutuus Fasaani, jonka värikombo on ainakin minun silmääni raikas. 

Sitä paitsi villasukkien tekeminenhän sopii oikein hyvin tähän eilen alkaneeseen syksyyn.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Vaeltavaa taidetta


Eräs rakkaimmista sisustamisen muodoistani: vanhojen tavaroiden siirtely uuteen paikkaan. Vaikkapa makuuhuoneen matto keittiöön, kynttilänjalat ikkunalta hyllylle tai eteisen taulu olohuoneeseen.

Viimeksi mainittua harrastin hiljattain, ja koska siinä hötäkässä poraustaitoista henkilöä ei ollut paikalla (jostain syystä tämä siirtelyvimma ajoittuu usein sellaisiin viikonloppuihin, kun olen yksin kotona), taulu on jäänyt vain nojailemaan seinään levysoittimen päälle. Ja siinä saa nojaillakin tovin, kun ei keskeneräisyys toistaiseksi ketään häiritse. Taulu on nimeltään Keitto ja taiteilija Tiitus Petäjäniemi.

Ymmärrän kyllä, että siirtelemällä sisustaminen voi olla kevyesti ärsyttävää asuinkumppanille, joka on ehkä juuri oppinut, missä valkoisia Teema-lautasia säilytetään, kunnes ne taas vaeltavat uudelle paikalle... Samaa siirtelyä harrastimme muuten jo lapsena siskojen kanssa, silloin muodossa "vaihdetaan huoneita".

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Pikkusenko fiksuu!


Kaikille muille tämä keksintö on ehkä jo old news, mutta minä tutustuin siihen vasta tänä keväänä: nimittäin zipholderiin, joka pitää housujen karkailevan vetoketjun kiinni. Kaikessa yksinkertaisuudessaan zipholder on pieni kaksiosainen kumilenksu, joka pujotetaan vetoketjun reikään, sitten toinen pää syntyneestä lenkistä läpi ja napin ympärille. Nerokasta!

Omani on peräisin JC:stä, mutta kaipa tällaisen virkaa voisi toimittaa tavallinen kumilenksukin, kunhan on riittävän pieni ja tukeva (luultavasti idea on mainittu Niksi-Pirkassa jo joskus 1980-luvulla, ja kukaan ei vain ole viitsinyt kertoa siitä minulle).


Nyt zipholder saa pitää kurissa uusien kesähousujeni vetoketjua. Mummomallin löysät kangaspöksyt löytyivät Fidasta kuudella eurolla. Ne ovat supermukavat ja käärityillä lahkeilla sopivat hyvin sandaalien pariksi.

Kangashousujen käärityt lahkeet ovat muuten toinen juttu – miksi olen havahtunut siihen vasta nyt? Tekevät asiallisista housuista automaattisesti casualimmat. (Kauheaa finglishiä tämä postaus, mutta casual yksinkertaisesti on sellainen sana, jolle ei ole kelpoa suomennosta. Kokeilkaa vaikka.)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Synninpäästö kesänarkkarille

Ruusuja ylioppilaalle -99. Huomaa kukkien sävyyn mätsätty smoothie.

Kesä tuli, ja se on ihanaa. Valitettavasti kesän mukana tulee myös kesäsyyllisyys: siis se fiilis, että jokainen liikenevä hetki pitäisi viettää ulkoilmassa, koska ei tätä kuitenkaan kauan kestä. Vaikka sisällä olisi vaikka mitä kivaa (tai vähintään tarpeellista) tekemistä, tuntuu syntiseltä olla neljän seinän sisällä, kun aurinko paistaa. Tänäänkin olen jo kierrellyt Hietsun kirppiksellä, istunut pari tuntia lukemassa Siltasaaren rannassa ja käynyt lenkillä – ja silti minua vaivaa, olenko varmasti maksimoinut aurinkotuntini. Vaikka oikeasti haluan vain järjestellä vaatekaappia, lukea sohvalla kirjaa ja ihailla eilisiä ruusuja (ylioppilasjuhlapäivä taisi innoittaa kukkaostoksiani).

Minut tunnetaan myös melko fanaattisena auringonpalvojana (paitsi että rakastan lämmössä lojumista, myös rusketun helposti. Luultavasti pidänkin auringonotosta siksi, että olen hyvä siinä...). Tästä piirteestä yritän päästä eroon. Minua ovat alkaneet huolettaa ne tavalliset: ihosyövän riski ja se, näytänkö tätä menoa viisikymppisenä ruskealta rusinalta. Lisäksi ylähuuleeni on alkanut ilmestyä kesäisin auringossa itsepintainen pigmenttiläiskä – kirottu ikä ja kirotut hormonit. Jos jollain on vinkkejä moisten vaalentamiseen, niitä otetaan ilolla vastaan.

Annan siis itselleni synninpäästön loppukesäksi: kesälläkin saa tehdä juuri sitä, mitä eniten huvittaa, säästä riippumatta. Ja kuten eräs ystäväni eilen totesi, kesällä sisälläkin on mukavampi olla. Siispä pidän ikkunat auki ja päästän sisään valoa, tuulta ja kesän ääniä.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Mystinen musta-kelta-harmaa

Kori itse tehty, laatikko Tunto Design.

Ystävä kiikutti minulle kassillisen rikkinäisiä trikoovaatteita, joista virkkasin hänelle korin. Tulin vasta jälkeenpäin ajatelleeksi, että musta-harmaa-keltainen väriyhdistelmä on tismalleen sama kuin tilkkutyynyissä, jotka ompelin meille kotiin joskus ajat sitten. Onko tässä nyt sitten jotain freudilaista?


Tällä viikolla on muuten kesän to do -listasta suoritettu jo osuus minigolf. (Sibeliuspuiston minigolf-rata on ihan suositeltava paikka, vaikka kahvinostopyyntöön myyjä vastasikin "En jaksa keittää". Siinäpä asiakaspalvelija minun makuuni.)

torstai 2. kesäkuuta 2011

Suriseva ystävä


Minä, kuten moni muukin, olen kuluneen vuoden aikana innostunut smoothieista. Koska epäilin aluksi innostukseni olevan ohimenevää sorttia, surauttelin juomani ikivanhalla sauvasekoittimella. Yli vuosi on mennyt ja smoothieinto voimissaan, jopa vahvenemaan päin - viime aikoina olen siirtynyt kokonaan uudelle tasolle ja alkanut tehdä viherpirtelöitä (hippi!).

Siispä päätin ryhtyä välineurheilijaksi ja kävin ostamassa ihan oikean tehosekoittimen. Valinnan tein turhamaisesti ulkonäköperusteilla: alun perin mielessä oli Kitchen Aid, mutta koska ne olivat Stockalta loppu, päädyin melkein yhtä nättiin (ja satasen halvempaan) Kenwoodin kMixiin. Ainakin toistaiseksi se on toiminut moitteettomasti.

Niistä viherpirtelöistä vielä: olen tehnyt omani Voisilmäpeliä-blogin ohjeella ja tykännyt kovasti. Mun ruokavaliossa ongelmana on se, että syön kahmalokaupalla hedelmiä mutta vihannekset ja juurekset jäävät vähemmälle. Viherpirtelöt ovat olleet kätevä tapa lisätä ruokavalioon terveellistä lehtivihreää. Ja makukin on varsin jees, kunhan litkun kevyesti ällöttävästä ulkomuodosta pääsee yli.