tiistai 28. elokuuta 2018

Seeprakuosin salafani ja uudelleen verhoillut 401-nojatuolit


Kun lapseni kysyy minulta, mikä on lempivärini, vastaan yleensä, että harmaa – joka nelivuotiaan mielestä tietty on täysin käsittämätön valinta. En kovin hevillä pukisi ylleni minkäänlaista eläinkuosia, ja vaatekaappini valikoima muuttuu vuosi vuodelta hillitymmäksi (eli suomeksi sanottuna tylsemmäksi).

Siihen nähden meidän uusi sisustusratkaisu voikin vaikuttaa suorastaan villiltä. Jostain syystä olen nimittäin aina salaa fanittanut Artekin klassista seeprakuosia ja joskus leikitellyt ajatuksella, että verhoilisimme sillä uudelleen siipan isovanhempien vanhat 401-nojatuolit.

Kesällä kävimme sattumalta Fiskarsissa Kesäkoti-näyttelyssä, jonka yksi huone oli sisustettu retro-Artekilla. Mukana oli myös nojatuoli tällä kankaalla. Heitin ajatuksen verhoilusta siipalle, joka innostui välittömästi.

Ihan meidän kotikulmilta löytyi Artekiin erikoistunut verhoomo, SK-styling, joka hoiti homman ammattitaitoisesti parissa viikossa. Viime viikolla tuolit muuttivat takaisin kotiin. Vähän etukäteen jännitin, ovatko ne sittenkin jotenkin liikaa, mutta ei yhtään! Rakastan! Nyt sitten vain jännittämään, kuinka tuolien käy, kun tuo pienempi napero tulee kriittiseen tahmatassuikään.

Samaan syssyyn myös vanha tv-taso vaihdettiin uuteen ja sirompaan, joka löytyi Lundian mallistosta. Pakko tosin antaa vähän risuja Lundialle – ihan käsittämätöntä, että tämän hintaluokan (=kallis) huonekalu tulee kotiin osissa, joihin muun muassa olisi pitänyt itse porata reiät jalkojen kiinnitystä varten. Onneksi yhdellä puhelulla ja pienellä reklamoinnilla lähettivät kotiin asentajan, joka kokosi tason puolessa tunnissa.

(Pyrin luonnollisesti siivoamaan kuvasta pois kaikki vauva-arjen merkit – mutta niin vain tv:n ruudusta heijastuu sohvalla lojuva imetystyyny...)

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Leppoisa paluu vauva-arkeen

Unissaan hymyilevät vauvat – parasta maailmassa!

Vähän pöllämystynyt, jopa hitusen jännittynyt, ja silti jotenkin täysin tuttu. Sellainen olo oli tänään aamulla, kun siippa ja esikoinen painoivat oven takanaan kiinni ja me jäimme vauvan kanssa kaksin kotiin. Pitkä yhteinen kesäloma päättyi tänään, mies palasi töihin ja Elsa päiväkotiin neljäksi päiväksi viikossa. Mulla alkoi toinen kierros vauva-arkea ja äitiyslomaa.

Leo-pikkuveli täyttää huomenna jo kuukauden (tähän ne kliseet kuinka aika menee nopeasti jne. – mutta kun se MENEE!). Hän on toistaiseksi ollut kohtuullisen lunki tyyppi. Toki itkeäkin osaa mutta ei mitään mahdottomia huutoja kuitenkaan. Ja mikä mahtavinta, öisin nukkuu hyvin: ensin yhden pidemmän 5–6 tunnin pätkän ja sen jälkeen herää parin-kolmen tunnin välein. Äiti kiittää.

Oma olo on huomattavasti rennompi ja rauhallisempi siinä missä esikoisen ensimmäisinä viikkoina tunsin olevani jatkuvassa hälytystilassa. On aikaa ja jaksamista ihan vain fiilistellä vauvan vauvuutta. Ja siihen parasta seuraa on isosisko, joka jaksaa ihastella, kuinka "Leo on nii-in söpö!"

Tervetuloa syksy: vaunulenkit ja lattemammalounaat, vauvan hiusten nuuhkiminen ja ensimmäisten hymyjen houkuttelu, kirppisreissut ja neulomishetket parvekepäikkärien aikana. Täällä ollaan valmiina.